Onks pakko?

Pari päivää vapaalla ja luovuuteni on huipussaan! Millaisiahan vuoria sitä tulee siirrettyä kunnollisen kesäloman jälkeen? Uskomatonta, miten pysähtyminen, rentoutuminen ja vain hiljaisuuden kuuntelu voivat vaikuttaa ihmiseen. Sitä ei huomaa, kun suorittaa, vaikka luulee, että ei suorita, sillä sitähän elää vain sitä arkea, johon on tottunut.

Entä mistä tietää, että on oikealla polulla jonkun asian suhteen? No minä uskon, että siitä sen huomaa, kun saadessaan ainakin omasta mielestään loistavan idean sitä on yhtäkkiä niin innoissaan, että ei malttaisi mennä nukkumaan. Ja kun aamulla herää, suorastaan singahtaa sängystä, koska haluaa alkaa viedä asiaa heti eteenpäin. Sitä tutkii sata ja yksi tapaa, millä hommaa voisi alkaa edistää ja on varma siitä, että muutkin innostuvat asiasta, kröhöm, jos nyt ei ihan yhtä paljon, niin melko paljon kuitenkin.

Minulla on juuri tuo yllä oleva tunne, juuri nyt. Ja se tuntuu ihan mahtavalta! En ole pitkään aikaan tavoittanut tuota tunnetilaa, johtuen ehkä siitä, että olen yrittänyt pakottaa itseäni tuntemaan noin. Olen pyöritellyt päässäni vaikka millaisia toimintamalleja ja ratkaisuja, ilman, että olen kuitenkaan saavuttanut tuota innostuksen määrää, jota tarvitaan, jotta ihmeitä tapahtuu. Oma moodini on enemmänkin ollut kuin nihkeä taistelutanner, olen mennyt eteenpäin pari askelta ja pari askelta taakse. En ole uskaltanut heittäytyä, vaan olen yksinkertaisesti yrittänyt liikaa. Sisälläni on ollut tunne siitä, että joku loistava idea on pakko keksiä. Pakko voi auttaa alkuun esimerkiksi liikunnassa, mutta pitkällä aikajänteellä pakko on huono motivaattori ja lakkaa toimimasta jossain vaiheessa. Innostumisen sijaan sitä ahdistuu, kun ei keksi mitään. Eikä tietenkään keksi, koska on asettanut itsensä umpikujaan ja on ihan jumissa ja tukossa. Pakko jyskyttää takaraivossa ja tuhoaa luovuuden. Ei näe selvästi, koska ei anna itselle tilaa eikä malta pysähtyä ja kuunnella, että vastaukset löytyisivät, omasta itsestä.

Tiedättehän, useimmitenhan pakko liitetään siihen, että pitää tehdä jotain, mitä oikeasti ei haluaisi ja mikä tuntuu itsestä jopa ehkä epämiellyttävältä. On pakko siivota, on pakko lukea tenttiin, on pakko tehdä sitä ja tätä. No onko pakko tehdä yhtään mitään, jos ei halua? Kuka pakottaa? Mitä tapahtuu, jos lakkaa pakottamasta? Mikä on oikea määrä pakkoa?

Hm, näitä on hyvä miettiä.

Toki joskus on ihan hyvä sietää pakkoa. Kuten ohjatessanikin sanon joskus asiakkaille, että välillä on pakko sietää epämukavuutta, jotta sitten saa sen palkinnon. Eikä töissäkään aina ole mukavaa, itsensä on joskus myös pakko laittaa alttiiksi monenlaisille asioille, mutta lopulta se palkinto siellä meitä odottaa. Kotona on pakko siivota ja pestä pyykkiä. Toki niihinkin hommiin voi valita toisenlaisen asenteen. Sitä voi keskittyä tekemiseen niin, että unohtaa määritellä asian pakoksi.

Kuitenkin taas huomasin sen, että kun lakkasin pakottamasta itseäni, idea vain nousi jostakin, vaikka istuin vain kotisohvalla. Muuta ei tarvittu, paitsi irtipäästö pakosta. Kannattaa kokeilla, toimii.

Suosittelen pysähtymään ja haistelemaan kukkia!