Hyvä elämä

Onks väliä?

No ei ole.

Olen tupsahtanut taas maan pinnalle, jälleen kerran. Tuli muutamia odottamattomia vastoinkäymisiä muun muassa työhommeleissa. Äh, siis oikeasti ihan pikku juttuja, mutta kun seuraavat pari viikkoa on vielä suhteellisen hektistä aikaa, niin kaikki pienetkin vastoinkäymiset nyppivät toden teolla. Jostain syystä kun sitten takerruin niihin, enkä suinkaan ajatellut kaikkia niitä kymmeniä asioita, jotka olivat sujuneet hienosti siihen mennessä.

Kun eilen sitten lähdin ohjaamaan sisäpyöräilyä ja Bodypumpia, päätäni kiristi näkymätön vanne. Tunnit sujuivat kuitenkin mallikkaasti ja normiasiakkaiden lisäksi sain seurakseni polkemaan lukioluokan. Oli mukavaa päästä opastamaan ensikertalaisia. Lisäksi rääkki kyllä sai omatkin ajatukset muualle. Hikoilu on yksi suurimmista onnellisuuden lisääjistäni.

No, tänään sitten muistutin itseäni siitä, että vaikka mitä tapahtuisi, asioilla on tapana järjestyä. Kuten nytkin. Mutta jostain kumman syystä se vain menee niin, että kun vastoinkäyminen seuraa toistaan, on helppo hetkellisesti luopua uskosta. Käytännössä tiedän, että oli asia mikä tahansa, stressaaminen tai murehtiminen ei auta. Silti se unohtuu. Kerta toisensa jälkeen.

Aina on toivoa. Vaikka tilanne olisi mikä, se ei ole ikinä niin paha, etteivätkö asiat jollain tapaa hoituisi. No, kaikesta huolimatta uskon vahvasti, että vielä koittaa päivä, kun opin olemaan välittämättä pikku asioista. Kun muistan laittaa asiat oikeaan mittakaavaan ja tärkeysjärjestykseen. Kun osaan miettiä, että onks oikeesti väliä?

Mitä väliä on päänsäryllä, kun pääasiallisesti olen terve ja voin hyvin?

Mitä väliä on haastattelun siirtymisellä, kun ehdin sen vielä juuri ja juuri hoitaa tulevana päivänä?

Mitä väliä on asunnolla jota emme saaneet, kun on kuitenkin katto pään päällä?

Mitä väliä on viiveellä toimineella sähköpostilla? Jos jonkun olisi ollut pakko saada minut kiinni sillä sekunnilla, hän olisi varmasti soittanut tai tullut oven taakse kolkuttelemaan.

Mitä väliä on housujen hajonneella vetoketjulla, rikkoutuneella korviksella tai treenilaukkuun liiskaantuneella banaanilla? Tai sillä, että kaupassa valitsin taas sen hitaimman jonon tai että juutuin tietyömaan takia kovaan ruuhkaan? Tai että edelläni ajava auto huristaa 100 kilometrin alueella 70/km tunnissa?

Tulin siihen tulokseen, että aika vähän on väliä. Todella vähän.

Yhtäkkiä muistin, että valitsen aina itse oman oloni jokaisessa tilanteessa.

Oli tilanne mikä tahansa, minä valitsen, minä päätän, minä olen juuri sitä mitä haluan sillä hetkellä olla. Vaikka joku asia (tai ihminen) ärsyttäisi kuinka, minulla on mahdollisuus reagoida tai olla reagoimatta. Oma valinta!

Ah. Olin taas unohtanut sen erinomaisesti toimivan, ilmeisesti laajalle levinneen nyt on näin -mantran. Olen kuullut huhuja, että tuota alunperin Auta Elina -blogista bongaamaani säettä hoetaan niin Orimattilassa kuin Rovaniemelläkin! Elina on muuten tehnyt kolmannen, tällä kertaa parisuhdetta käsittelevän kirjan, jonka toivottavasti saan pian käsiini.

Tässä virkistykseksi heille, jotka ovat siltä säästyneet!

Nyt on näin! Huomenna taas toisin!

Ensi kerralla kun pienet tai isot asiat uhkaavat sekoittaa pakkani, pysähdyn haistelemaan kukkia.

Kivaa keskiviikkoa!

Tämä toiminee yhtä hyvin kuin hengittäminen! (Kuva: Pinterest)

 

2 thoughts on “Onks väliä?

  1. Ah, toinen pettämätön instant rentoutuskeino on puhaltaa saippuakuplia! Oikeesti! Kannattaa kokeilla :) Mulla on työpöydällä aina purkki saippuakuplavettä ja puhallan kuplia aina kun tuntuu siltä, että nyt tarviin aikalisän. Pitkä sisään- ja uloshengitys kuplia puhaltaessa rentouttaa kireät hartiat välittömästi puhumattakaan siitä kuinka ihanat kuplat virkistävät mieltä. Suosittelen!

    1. Kiitos Anna, tämä on paras vinkki ikinä!
      Täytyykin testata, luulen, että saippuakuplasysteemit meillä onkin jo valmiiksi kotosalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *