Onnea on tämä hetki

Tämän postauksen kuva herätti minut tänään ajattelemaan sitä, miten meillä kaikilla on käsillämme se oikea hetki juuri nyt. Oikea hetki asiasta, unelmasta tai tavoitteesta riippumatta. Oikea hetki elämäntilanteesta riippumatta. Juuri nyt on oikea hetki havahtua elämään sellaista elämää, jota haluaa elää. Juuri nyt on oikein oikea hetki elää sellaista arkea, jota tahtoo elää. On oikea hetki lakata säästelemästä, odottamasta ja miettimästä, että sitten kun. Juuri nyt voi kaivaa ne juhlaporsliinit lipastosta joita on säästellyt parempia päiviä ja tärkeämpiä tilaisuuksia varten ja laittaa elämän risaiseksi. Juuri nyt on vallan oikea hetki uskaltaa olla sellainen kuin on ja elää niin, että itse on omiin saavutuksiinsa tyytyväinen.

Minuutit, tunnit ja päivät vierivät. Vaikka omasta itsestä ajan kulua tai ikävuosien kertymistä ei välttämättä edes juuri huomaa, se on helppo nähdä lapsista. Oma esikoiseni täytti keväällä 17 vuotta ja nuorimmainenkin on jo kolme. Minullakin on siis jo 36 ikävuotta plakkarissa, pian 37. Mitä ihmettä tapahtui? Juurihan olin 20 enkä edes osannut ajatella elämääni niin pitkälle kuin 37 vuoden kunnioitettavaan ikään. Toinen esimerkki: vastahan sain esikoiseni. Paitsi että hän täyttää ensi keväänä 18.

Onneksi en lapsena tiennyt, miten nopeasti aika kuluu aikuisena. Lapsuuden loputtomilta tuntuvat kesät ovat auttamattomasti ohi. Mitä nopeammin aika tuntuu rientävän, sitä tärkeämpää minusta on edes pyrkiä nauttimaan tästä hetkestä. Tästä sekunnista, minuutista, tunnista, päivästä. Kuunnella kellon raksutusta, ja vain fiilistellä tätä hetkeä. Jokaiseen päivään kannattaisi sisällyttää pieniä tuokioita, jolloin ei tee mitään. Koen vahvasti, että ei ole aikaa tuhlattavaksi odotteluun, vaan minun on juuri nyt tehtävä niitä valintoja, jotka itseä ja siinä samalla myös muita eniten palvelevat.

Jossitteluun menneestä ei kuitenkaan kannata tuhlata aikaa. On hyvä olla kiitollinen edes pienen hippusen verran kaikista kokemuksista, olivat ne sitten millaisia tahansa. Taaksepäin voi vilkaista, mutta sinne ei kannata jäädä tuijottamaan. Tulevaisuudessa saa olla odotuksia, mutta niiden odottamisenkaan kautta ei kannata elellä. Silloin hukkaa tämän hetken, joka on täynnä mahdollisuuksia tässä ja nyt.

En voisi elää niin, että jatkuvasti odotan jotain muuta kuin mitä elämä tarjoaa juuri nyt. En halua olla ikuinen odottaja, joka on onnellinen vasta sitten kun hän muuttaa uuteen kotiin, kun on loma, kun on mikä tahansa muu päivä kuin maanantai. Sitten kun kuopus nukkuu kaikki yöt täydellisesti, sitten kun laihdun kymmenen kiloa.

Silloinhan sen elämän on pakko alkaa!

Jos emme nauti elämästämme juuri nyt edes vähän, tuskin tulemme nauttimaan siitä silloinkaan, vaikka olosuhteet muuttuisivat kuinka suotuisiksi. Kyky nauttia elämästä riippuu paljon myös siitä, millaisena oman elämämme otamme. Kyse on siis valinnoista. Omista valinnoistamme.

Elämäntilannetta, varallisuustasoa, surun ja sairauden määrää emme voi aina valita. Voimme kuitenkin itse valita suhtautumisemme ja tyytyväisyyden tasomme.

Voimme valita myös jäävämme ikuisesti odottamaan parempia aikoja ja narista tyytymättömyyttämme. Voimme elää jo tulevaisuudessa niin, että hukkaamme tämän päivän ja kaikki nämä hyvät muistot, jotka jäävät jälkeemme minuutti minuutilta.

Onni on nyt. Elämä on nyt! Se ei ole vasta huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Nyt.

Truedat. (kuva: Pinterest)