Paras oivallukseni pitkään aikaan

Auttaa minua saavuttamaan erään tavoitteeni. Ajallaan.

Aamulla mietiskelin sitä, miksi monella on niin vaikea aloittaa jotain tiettyä uutta tai uusvanhaa asiaa elämässään, kuten vaikkapa liikkumista tai elämänmuutosta. Itse olen ollut samassa jamassa myös, ja tiedän, miltä tuntuu, kun haluaisi, muttei vain jaksa tai viitsi. Ei vain pääse alkuun. Asiat, joita ei periaatteessa tarvitse tehdä tällä sekunnilla, voi helposti lykätä tulevaisuuteen. Sinne mystiseen hetkeen, jota ei ehkä koskaan tule.

Uskon, että paitsi, että ihminen on kärsimätön ja haluaa tuloksia heti, syy saamattomuuteen on se, että haukkaamme liian isoja palasia. Muutoksen on tapahduttava mieluiten isosti ja välittömästi tai sitten nakkaamme hanskat tiskiin ennen kuin edes ehdimme aloittaa tai lopetamme heti alkuunsa.

Kun vaikkapa haluamme henkistyä, opetella keskittymistä ja hetkessä olemista, ajattelemme usein, että no silloin pitää vähintään matkustaa kuukaudeksi retriittiin Balille tai ainakin viettää viikonloppu hyvinvointikurssilla.

Kun se ei ole mahdollista, niin antaa sitten olla kokonaan.

Vaikka aloittaa voisi viiden minuutin meditaatiolla esimerkiksi aamulla, kun herää tai illalla ennen kuin menee nukkumaan. Ja jos aamut ovat kiireisiä, kellon voi laittaa vaikka viisi minuuttia aikaisemmin soimaan.

Kun haluamme alkaa juosta, pitäisi heti pystyä juoksemaan pitkään ja kauas. Mielessä voi siintää maraton, jokin ultramatkakin olisi kiva.

Vaikka aluksi voisi vaikka käydä juoksemassa kilometrin pari ja totuttaa jalkoja juoksuun ja kehoa hengästymiseen.

Tai jos haluamme pudottaa painoa, mutta koemme, ettemme ehdi esimerkiksi liikkua tarpeeksi, motivaatio alkaa hiipua, varsinkin jos vaaka ei näytä seuraavana päivänä vähemmän kun aloitusaamuna.

Ehkä ei kannattaisi edes niin orjallisesti seurata vaakaa, vaan vaikka tarkkailla peiliä ja vaatteita. Ymmärtää se, etteivät ne kilot ole päivässä, viikoissa tai kuukausissa tulleetkaan, vaan usein ehkä jopa vuosissa. Ymmärtää se, että jo jokainen pieni muutos on askel kohti terveempää itseä. Joka päivään mahtuu pieniä hetkiä, kun voi liikkua vaikka vartin kerrallaan.

Ystäväni kysyi tänään, että millä mallilla neljäs kirjani on, jonka deadline on kesäkuun lopussa. Vastasin hänelle, että kirja on tällä hetkellä päässäni, en ole vielä aloittanut kirjoittamista. Ja samalla hetkellä tajusin, ettei minun tarvitse kirjoittaa kaikkea kerralla, vaan voin kirjoittaa joka päivä ensi alkuun vaikka 10 minuuttia.

Paras oivallukseni pitkään aikaan.

Se, että edistää jotain asiaa edes vähän, mutta säännöllisesti, on parempi kuin ei ollenkaan. Se, että juoksee kilometrin, on parempi kuin ei yhtään askelta juoksua. Se, että meditoi viisi minuuttia, on parempi kuin ei lainkaan meditaatiota. Se, että jumppaa joka päivä vartin, vie jo itseä kohti liikunnallisempaa elämäntapaa. Se, että kirjoittaa kirjaa 10 minuuttia päivässä, on parempi kuin se, että viime kuukaudet kirjoittaa joka välissä paniikissa ja tuskan hiessä, jotta homma valmistuisi ajallaan.

Jos joku asia tuntuu niin suurelta, ettei edes jaksaisi aloittaa, kannattaa se jakaa niin moneen osaan, että tekemisen saa alkuun. Aion tehdä juuri niin!

Mahtavaa ensi viikon alkua.