Parla italiano?

Uusimpaan Kodin Kuvalehteen 7/2011 kirjoitin kielen oppimisesta aikuisena ja kielitaidon ylläpitämisestä. Haastattelin juttuun kolmea eri ihmistä, joista jokaisella oli oma keinonsa.

Jutussa Reetta kertoo kielimatkastaan Italiassa. Itsekin tahtoisin oppia italian kielen kunnolla, mutta en ole päässyt juurikaan alkeita pidemmälle. Olen matkustellut maassa 6 000 fraasia italiaksi -kirjaa apuna käyttäen ja saanut jopa vuokra-auton öljyt vaihdatettua huoltoasemalla, italiaksi! Monessa osin Italiaa ei juuri englantia osata. Silloin ei auta muu kuin yrittää itse selvittää, mitä tahtoo sanoa. Ja kertaakaan minulle ei ole naurettu, vaikka olisin lausunut kuinka väärin. Päinvastoin: Heidän mielestään olen osannut kieltä täydellisesti!

Vaihto-oppilaan ottaisin heti kotiini, jos meillä olisi yksi ylimääräinen huone. Itse olin vaihtarina Etelä-Saksassa 16-vuotiaana. Vuodelta tarttui mukaan hyviä kokemuksia ja rautainen kielitaito, joka nyt on tosin hieman ruosteessa. Kun palasin vaihtarivuoden jälkeen Suomeen, tärkeilimme lentokenttäbussissa toisten vaihtareiden kanssa saksaa puhumalla. Bussissa olleet saksalaiset liikemiehet kuuntelivat minua huvittuneena ja eräs heistä totesi, että ”Ei todellakaan jää epäselväksi, missä sinä olet vaihto-oppilasvuotesi viettänyt”. Lukion saksantuntien opettajani ei ehtaa Schwäbischin murretta arvostanut. Se johtui varmaankin siitä, ettei hän tainnut ymmärtää sanaakaan!

Kuvat Hanna Koikkalainen