Rahasta…

…on paljon uskomuksia. Siitä ei moni halua puhua. Sitä moni murehtii. Siitä on tehty biisejäkin. Se on monen mielessä, niin hyvässä kuin pahassa.

Kun kaverini kysäisi minulta viime viikolla, kiinnostaisiko lähteä hänen siivellään kolmituntiseen valmennukseen, jonka teemana oli raha ja siihen liittyvät uskomukset, enpäs kauaa miettinyt, kun olin jo vetämässä lenkkareita jalkaan! Raha kun on aina ajankohtainen ja kiinnostava teema, ja vieläpä sellainen, joka arjessa saa usein enemmän huomiota kuin ehkä ansaitsisi ja vieläpä monesti negatiivisessa mielessä. Uskon itse siihen, että mitä enemmän rahaa tai ennen kaikkea sen puutetta murehtii, sitä enemmän  homma toistaa itseään. Ja juurikin minulla on taipumusta vatvoa sitä puutetta välillä epätoivoon asti, freelancerina kun tienestit tupsahtelevat tilille miten sattuu ja arki on taloudellisesti hyvin epätasaista.

Uskalla innostua -tiimin ja Kultaeevan järkkäämä sessio oli kiinnostava. En nyt vielä ryhtynyt säästämään kultaa, mutta opin paljon maailman rahatilanteesta, mikä taas sai minut miettimään rahaa todellakin eri näkökulmasta. Enpä ole esimerkiksi juurikaan tähän ikääni mennessä pohtinut sitä, mistä raha oikein tulee. Pankkiautomaatin sijaan, ehhehe, raha syntyy käytännössä tyhjästä. Jännittävältä näin entisenä asuntovelallisena kuulosti myös se, että esimerkiksi asuntolainaa ottaessa ”raha vain muodostuu”. Se sai miettimään sitä, miksi joku asia, joka syntyy tyhjästä ja vain muodostuu, saa meidät ihmiset välillä murehtimaan niin paljon ja valvomaan unettomia öitä! Ja onko siinä murehtimisessa mitään järkeä, erityisesti kun juuri huonot tunnetilat johonkin asiaan liittyen tuskin meitä mihinkään huipputuloksiin vievät.

Puhuimme myös uskomuksista ja siitä, kuinka ne toteuttavat itseään myös rahan suhteen. Monen vaalima kaikki tulee, mikä menee -kela olisikin parempi korvata jollain muulla, kuten ajatuksella, että rahaa ja runsautta on riittävästi. Aina. Joka tilanteessa. Itsessäni istuu vahva uskomus siitä, että rahan eteen pitää todella raataa. En tiedä, juontaako tämä juurensa siitä, että jo 11-vuotiaana siivoilin hotellihuoneita keskustassa yhä sijaitsevassa isossa hotellissa, tosin ihan omasta tahdostani (minusta oli hienoa tienata omaa rahaa). Mutta mitäpä jos jatkaisi työntekoa vähän rennommin ottein ja vaihtaisi uskomuksen siihen, että rahaa saa vaivattomamminkin kuin niska limassa painamalla. Entäs sitten nämä: raha vaikuttaa kaikkeen, ilman rahaa ei voi tehdä mitään, raha luo turvallisuutta, raha luo vapautta. Iik. Toki moneen raha vaikuttaakin, mutta ettäkö mitään ei voi tehdä? Ja aika kauheaa, jos uskoo, että vain rahan kautta voi tuntea olonsa turvalliseksi tai vapaaksi, kun ne tunnetilat ovat meissä jokaisessa jo olemassa, kun ne vain saa kaivettua esiin.

Meitä myös kehoitettiin miettimään, onko mahdotonta laittaa sivuun pientä summaa vaikka kuukausittain. No onhan se, sillä monellahan juuri kaikki menee, mikä tuleekin. Toisaalta jos siitä kaikesta kuitenkin irrottaisi viiskymppisen tai satakin euroa lähtemään tililtä johonkin säästökohteeseen, sen katoamista tuskin edes huomaisi itsekään.

Tilaisuudessa puhuttiin myös siitä, että kun tunnetila asiasta muuttuu, asian tulos muuttuu. Näin se varmaankin on, mutta usein juuri henkilö, jolla rahaa on vähän ja puute siitä päällä, ei osaa muuttaa tunnetilaa taloudellisen tilanteensa suhteen sinne positiiviseen suuntaan, koska on suuressa epätoivossa ja tilanne voi tuntua kohentumattomalta. Rahasta ja sen hankkimisesta voi tulla helposti taistelu, joka taas ei tuo toivottuja tuloksia ainakaan pitkällä tähtäimellä. Sellainen taistelu vie iloa rahan hankkimiselta eli työnteolta! Ja kun työstä katoaa ilo, se näkyy tuloksessa. Olen itsekin nimenomaan rahan takia asettanut itseäni hyvinkin epätoivottuihin stressitiloihin esimerkiksi ottamalla vastaan työkeikkoja, joiden aikataulut ovat olleet todella tiukkoja. Siinä sitten on painettu pää kolmantena jalkana ja stressattu haastateltavien löytymisestä ja kiristelty hermoja, mutta aina toki selvitty. Ja joitain lantteja on toki tilillekin kilahtanut, mutta aina jälkikäteen ajateltuna ikinä homma ei ole ollut sen stressin ja henkisen tuskan arvoista.

Tilaisuudessa meitä kehotettiin miettimään jotain elämän osa-aluetta, jonka haluaa muuttaa. Veikkaan, että monella se saattoi olla juurikin taloudellinen tilanne tai ehkä muut tyypit olivat vain niin rahamiehiä ja -naisia että olivat siksi tulleet paikalle. Miten vain, niin se menee, että jos jollain alueella kokee olonsa tyytymättömäksi, sitä on pyrittävä muuttamaan positiivisempaan suuntaan. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen, mikä toisaalta on hyvä, sillä kun yksi osa-alue muuttuu, kaikki muuttuu. Ja erityisesti itse koen, että taloudellinen tilanne vaikuttaa niin moneen asiaan: sosiaalisuuteen, asumiseen, työhön, ajankäyttöön, vapaa-aikaan, hyvinvointiinkin, nautintoihin. Ohhoh. Aikamoinen valta moisella asialla, joka käytännössä on vain numeroita jossain bittiavaruudessa ja jota vain luodaan jostain. Meitä kehotettiin myös miettimään sitä, mitä tunnetta tarvitsen, että voin muuttaa tuota arjen epäkohtaa. No minäpä sanon, että omalla kohdallani vaikkapa huolettomuutta, luottamusta, turvallisuuden tunnetta, vapauden ja vaurauden tunnetta. Ja jokaisella meistä on ne omat tunnetilansa. Ja kun sen huolehtimisen sijaan alkaakin fiilistellä noita hyviä tunnetiloja, jotain saattaa alkaa tapahtua!

Hyvä rahasessari oli. Voisin kuvitella vielä osallistuvani johonkin muuhunkin Uskalla innostua -tiimin tilaisuuteen.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Jännittäviä asioita tapahtuu. Todella aloitan ensi viikolla vuoden mittaisen LCF Life Coach -valmentajaksi kurssittautumisen. Tulen varmasti täällä blogini puolella huutelemaan harjoitusasiakkaita, kun aika on. Myös kiinnostavaa yhteistyötä on syntynyt yhdessä Raamiin.fi-verkkokaupan kanssa, joka löytyy myös Facebookista. Muutamia mietelmiäni on nimittäin ensi viikosta lähtien saatavissa huoneentauluiksi ja arjen tsemppareiksi. Itse ajattelin laittaa taulut ainakin pikkuvessan ja keittiön seinälle, josta ne saa bongattua heti aamutuimaan ja johan päiväkin käynnistyy hyvissä merkeissä voimalauseiden siivittämänä. Kun saan taulut käsiini, arvon muutaman myös täällä blogissani.

Torstai on toivoa täynnä!

Sananparsia vaikka keittiön seinälle!