Ripaus ystävällisyyttä
Tänään on ihan mahtava aamu. Heräsimme taaperon kanssa jo kuudelta emmekä pitäneet aamupuuhissa kiirettä. Luimme kirjaa sängyssä ja joimme pillimaitoa. Dagiksesta lähdin sitten kohti työhuonetta. Ennen kuin olin saapunut työhuoneelle, olin vaihtanut hyvät huomenet niin bussikuskin kuin Metro-lehden jakajan kanssa ja lisäksi jutellut paitsi taaperon, myös dagiksen hoitajan ja S-marketin myyjän kanssa. Pysäkillä seistessäni tuttu vanhempi rouva kahden koiransa kanssa oli kulkemassa ohi ja jäi juttelemaan kanssani. Olemme nyt tämän vajaan kuukauden aikana törmänneet monen monta kertaa ja kaverustuneet sillä tapaa, että pysähdymme aina hetkeksi vaihtamaan aamun kuulumisia. Hauskaa!
Fiiliksiäni ei edes pilannut ihminen, joka oli kirjoitellut epäkohteliaita asioita Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista –fb-sivulle. Tiedostan sen, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta silloin kun omaa pahaa oloa puretaan arvostelemalla muiden tekemiä valintoja, mennään kyllä jo normaalin kohteliaisuuden tuolle puolen. Olen aika varma siitä, että kaikki, jotka käyttäytyvät huonosti toisia kohtaan, voivat itse huonosti. Toisten arvostelu, selän takana bausan jauhaminen, viha, kiukku, raivo ja itsekäs, epäkohtelias käytös nousevat kaikki pelosta ja epävarmuudesta. Mutta onneksi aina voi hankkia apua itselleen. Kenenkään ei tarvitse olla ilkeä siksi, että uskottelee itselleen, että tällainen olen aina ollut eikä mun tarvitse muuttua.
Mutta sitten siihen, miten se hyvä fiilis leviää. Mielestäni tuo toisten huomioiminen joko hymyilemällä tai muutamalla sanalla on todella helppo tapa saada paitsi toinen, myös itsensä hyvälle mielelle. Tänäänkin koko bussipysäkillinen seurasi minun ja koirarouvan keskustelua hymyssä suin. Tietenkään aina ei huvita ottaa ympäristöön kontaktia ja joskus sitä haluaa käpertyä omaan rauhaansa. Se on täysin ymmärrettävää, aina ei jaksa. Usein kuitenkin se oma ehkä huonokin aamu muuttuu paremmaksi, kun ei jää vellomaan vatutukseen. Itseäni nämä pikaiset aamuiset kohtaamiset piristävät. Emmehän ole täällä yksin, eikä kenenkään tarvitsisi olla yksin. Miksi sitten emme olisi ystävällisiä, kohteliaita ja huomioisi kanssaihmisiämme, jos vain suinkin voimme. Se kun on vieläpä täysin ilmainen keino saada ympärille hyvää mieltä ja iloa.
Myönteisyys lisää myönteistä energiaa. Myönteisen ihmisen läsnäolo lisää jopa toisten tyytyväisyyttä itseensä. Minustakin on hauskaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka pitävät itsestään, ovat iloisia ja hyväntuulisia. Se tarttuu. Puhumattakaan siitä, miten hyvä fiilis tulee, kun joku kehuu, kiittää tai on ystävällinen. Ah.
Ja kun arvostamme itseämme, kehojamme ja terveyttämme muiden seurassa, se vie toisilta intoa valitella heidän huonoja puoliaan tai mahdollisia kremppojaan. Omaan elämään kannattaa olla tyytyväinen myös muiden seurassa. Silloin eivät muutkaan jaksa märehtiä sitä, miten kurjaa on, kun on vaikkapa pakkasta. Hui kauhistus sentään.
Se mitä teemme tai edes ajattelemme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin. Antakaamme siis hyvän levitä.
Ihastuttavaa perjantaita!
Ajatelkaapa! (Kuva: Pinterest)
Viola
Taas kerran ihana, hyvää mieltä lisäävä kirjoitus!
Oma 1-v. taaperoni on sellainen, että avaa keskusteluja helposti ratikassa, kaupassa ym. ja olen huomannut, että tuntemattomien kanssa jutustelu todella nostaa mielialaa. Tulee tunne, että on aktiivinen osa elävää yhteistöä. Olen tyttöni kanssa kaksin, joten joskus kevyt rupattelu tuntemattoman kanssa on koko päivän ainut aikuiskontakti ja siksikin ihan tosi tärkeä.
Kiitos Jenny upeasta blogistasi!
Pilvi
Moi!
Hauskaa, että törmäämmekin nyt työyhteyksien jälkeen täällä blogimaailman puolella! Sulla on hieno blogi! Huomasin sut kommentista, jonka olit jättänyt Naisen iholla -kirjan voittaneelle. Olen ollut pitkään hänen lukijansa ja nyt musta tuli myös sun lukija. :))
Tervetuloa vastavierailulle siviilimaailmaani Villa Iduriin ; )
Jenny B-H
Kiitos paljon kauniista sanoistasi, Viola! Ja mukava, että jätit oman blogisi osoitteen, kävinkin jo vastavierailulla ja tulen uudelleen ajan kanssa.
Yksivuotiaat ovat kyllä niin hellyttävän ihania, että en ihmettele, että taaperosi avaa keskusteluja siellä täällä. Juuri tänään vilkuttelin bussissa yhden pienen kanssa, joka lienee oli yksi.
Minulla on kaveripiirissäni myös pienten ihmisten yksinhuoltajia, ja he ovat sanoneet samaa, että on päiviä, jolloin kaupan kassan kanssa jutustelu jää ainoaksi vastavuoroiseksi puhekontaktiksi.
Itse tykkään jutella ihmisten kanssa, mutta välillä tuntuu, että eteneminen on hidasta kun jatkuvasti jää suustaan kiinni 🙂 Tosi paljon siitä saa kyllä iloa ja se on ihan mahtava juttu 🙂
Hyvää viikonloppua sinulle ja lapsellesi!
Jenny B-H
No tämäpä toden totta hauskaa, että törmäämme myös täällä blogimaailmassa. Ja kaunis kiitos sanoistasi! Näin se menee, että asioilla on tarkoituksensa. Tässä tapauksessa meilini meni Saaristohuvilan roskapostiin, jonka vuoksi kävin kommentoimassa hänen postaukseensa, että saan häneen yhteyden ja sitten sinä satuit sitä kautta löytämään blogini 🙂
Kävin heti katsomassa sun blogia ja mikä ihana paikka teillä on, onneksi olkoon! Upeita kuvia sun blogissa, hyvän tunnelman voi aistia niiden kautta.
Nuorimmalla lapsellani ja hänen isänsä suvulla on hieman samannäköinen talo, mutta toisessa suunnassa, Loviisan ulkosaaristossa. Myös punamultaa ja ikää taitaa olla sata ja rapiat. Olen onnekas, kun saan viettää aikaani siellä ja nyt neljän kesän kokemuksella olen alkanut tottua myös veneilyyn (aluksi tuli paha olo :)) Appivanhemmat siellä asustavat joka vuosi toukokuusta lokakuulle.
Aika uskomatonta, että noissa paikoissa on asuttu ennen ympäri vuoden, teillä ilmeisesti vielä alle 10 vuotta sitten. Huikeaa!
Mä muuten haaveilen siitä, että voisin viettää tuolla kesäpaikassa yhden talven kirjoittamassa, mutta saa nyt nähdä, millä vuosikymmenellä se tapahtuu. Ehkä joskus, ken tietää.
Kivaa viikonloppua!
Pilvi
Kiva, kiitos!
Samanlaisia haaveita täälläkin! Yksinkertaisten olojen keskellä ’selviytyessä’ niin mieli puhdistuu ja luovuus alkaa lentää ihan eri tavoin kuin arjen pyörteissä kaupunkioloissa. Ehkä jonain päivänä…
mirka
Minäkin jään aina suustani kiinni. 5-v poika on mitä ilimeisemmin tullut minuun, tässäkin ominaisuudessa. Hän sen lisäksi menee ja halaa vielä näitä ventovieraita ihimisiä jotka ovat kaikkea 16-90-vuotiaita. Voit uskoa että hämmentää mutta samalla liikuttavaa kuinka ihmiset tykkäävät.
Ihanaa viikonloppua ja onnea kirjan voittaneille <3
Erja Linkki
Kirjoitit, että ”Olen aika varma siitä, että kaikki, jotka käyttäytyvät huonosti toisia kohtaan, voivat itse huonosti.” Minä olen analysoinut näitä tietyntyyppisiä huonosti käyttäytymisiä ja toisten mollaamisia siten, että tyyppi yrittää nostaa tai pönkittää omaa statustaan painamalla muita alemmaksi. Joskus huomaan syyllistyväni tähän itsekin.
Ehkäpä tämä on osittain myöskin mainitsemaasi epävarmuutta. Siis se, joka on varma itsestään ja jolla on hyvä itsetunto, ei koe tarvetta tällaiseen. Sillä ihmisellä on varaa antaa aidosti arvostusta myös toisten tekemisille.
Toisaalta tällaiset ikävät sanomiset voivat myös liittyä samaan kategoriaan kuin juoruilu. Se nyt vaan on joskus sangen herkullista ja inhimillistä. Siinäkin on kysymys pitkälti itsen nostamisyrityksestä: ”Minä ehdin ensimmäisenä kertomaan tämän herkullisen jutun, jonka näköjään hyvinkin mielelläsi kuulit. Minulla oli hyvä tarina.”
Lauantai-aamulla otin mukaani muistolauseeksi perjantaisesta fb-postauksestasi lauseen: ”Mitä tahansa hyvää voi tapahtua, milloin tahansa.” Ja yllättävää kyllä, se tuli useamman kerran päivän aikana mieleeni. No, mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta mukavasti se nosti omaa mielialaani ja muutti suhtautumistani toisiin ihmisiin paljonkin positiivisemmaksi. Kiitos sinulle Jenny!
Jenny B-H
Ihastuttava ja empaattinen poika sulla! Varmasti tuntuu ihmisistä kivalta 🙂
Aurinkoista sunnuntaita!
Jenny B-H
Näinhän se menee. Yksinkertaisissa oloissa sitä huomaa, miten paljon onkaan kaikkea, mitä ei tarvitsisi ollenkaan, vaan mihin vain on tottunut 🙂
Jenny B-H
Hei Erja, kiitos kommentistasi!
Totta, syitä voi olla monia ja varmasti tuo oman statuksen tai egon pönkittäminen on yksi niistä.
Kyllähän sitä itse kukin sortuu kaikenlaiseen typerään käytökseen, mutta itse olen huomannut, että usein sellaisista tilanteista on muodostunut jonkin sortin opetus. Huomaan kyllä tästä itsetutkiskelusta olevan paljon apua ja aika harvoin enää hermo pettää, sitä jollain tapaa osaa pysäyttää itsensä, vaikka hetken ajan kuohahtaisikin. Olen huomannut sitäkin, että jos käämit palaa, syy on ollut useimmiten jossain muualla kuin siinä pinnan polttaneessa asiassa.
Mun mielestä olis mahtavaa, jos ihmiset juoruilisivat toisista hyvää selän takana ja ihan päin naamaakin 🙂
Minä tykkään voimalauseista kovasti. Ja sinä sen sanoit, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, niin mieliala nousee. Ja ikinähän ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan 😉
Iloista sunnuntaita!