Ripaus ystävällisyyttä

Tänään on ihan mahtava aamu. Heräsimme taaperon kanssa jo kuudelta emmekä pitäneet aamupuuhissa kiirettä. Luimme kirjaa sängyssä ja joimme pillimaitoa. Dagiksesta lähdin sitten kohti työhuonetta. Ennen kuin olin saapunut työhuoneelle, olin vaihtanut hyvät huomenet niin bussikuskin kuin Metro-lehden jakajan kanssa ja lisäksi jutellut paitsi taaperon, myös dagiksen hoitajan ja S-marketin myyjän kanssa. Pysäkillä seistessäni tuttu vanhempi rouva kahden koiransa kanssa oli kulkemassa ohi ja jäi juttelemaan kanssani. Olemme nyt tämän vajaan kuukauden aikana törmänneet monen monta kertaa ja kaverustuneet sillä tapaa, että pysähdymme aina hetkeksi vaihtamaan aamun kuulumisia. Hauskaa!

Fiiliksiäni ei edes pilannut ihminen, joka oli kirjoitellut epäkohteliaita asioita Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista –fb-sivulle. Tiedostan sen, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta silloin kun omaa pahaa oloa puretaan arvostelemalla muiden tekemiä valintoja, mennään kyllä jo normaalin kohteliaisuuden tuolle puolen. Olen aika varma siitä, että kaikki, jotka käyttäytyvät huonosti toisia kohtaan, voivat itse huonosti. Toisten arvostelu, selän takana bausan jauhaminen, viha, kiukku, raivo ja itsekäs, epäkohtelias käytös nousevat kaikki pelosta ja epävarmuudesta. Mutta onneksi aina voi hankkia apua itselleen. Kenenkään ei tarvitse olla ilkeä siksi, että uskottelee itselleen, että tällainen olen aina ollut eikä mun tarvitse muuttua.

Mutta sitten siihen, miten se hyvä fiilis leviää. Mielestäni tuo toisten huomioiminen joko hymyilemällä tai muutamalla sanalla on todella helppo tapa saada paitsi toinen, myös itsensä hyvälle mielelle. Tänäänkin koko bussipysäkillinen seurasi minun ja koirarouvan keskustelua hymyssä suin. Tietenkään aina ei huvita ottaa ympäristöön kontaktia ja joskus sitä haluaa käpertyä omaan rauhaansa. Se on täysin ymmärrettävää, aina ei jaksa. Usein kuitenkin se oma ehkä huonokin aamu muuttuu paremmaksi, kun ei jää vellomaan vatutukseen. Itseäni nämä pikaiset aamuiset kohtaamiset piristävät. Emmehän ole täällä yksin, eikä kenenkään tarvitsisi olla yksin. Miksi sitten emme olisi ystävällisiä, kohteliaita ja huomioisi kanssaihmisiämme, jos vain suinkin voimme. Se kun on vieläpä täysin ilmainen keino saada ympärille hyvää mieltä ja iloa.

Myönteisyys lisää myönteistä energiaa. Myönteisen ihmisen läsnäolo lisää jopa toisten tyytyväisyyttä itseensä. Minustakin on hauskaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka pitävät itsestään, ovat iloisia ja hyväntuulisia. Se tarttuu. Puhumattakaan siitä, miten hyvä fiilis tulee, kun joku kehuu, kiittää tai on ystävällinen. Ah.

Ja kun arvostamme itseämme, kehojamme ja terveyttämme muiden seurassa, se vie toisilta intoa valitella heidän huonoja puoliaan tai mahdollisia kremppojaan. Omaan elämään kannattaa olla tyytyväinen myös muiden seurassa. Silloin eivät muutkaan jaksa märehtiä sitä, miten kurjaa on, kun on vaikkapa pakkasta. Hui kauhistus sentään.

Se mitä teemme tai edes ajattelemme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin. Antakaamme siis hyvän levitä.

Ihastuttavaa perjantaita!

Ajatelkaapa! (Kuva: Pinterest)

Ajatelkaapa! (Kuva: Pinterest)