Saippuakuplia ja kasvihuoneita

Olipa selkeästi paras vappu pitkään aikaan.

Ja samalla myös jännittävin, sillä esikoinen, 15, vappuili kaverinsa luona yökyläilyn merkeissä ja vietimme siis ensimmäistä kertaa vappua erossa toisistamme. Niisk. Näin sitä täytynee alkaa katkoa napanuoraa ja pikku hiljaa päästää irti. Milloin lapsesta onkaan tullut jo tuon ikäinen? Sen täytyy ehkä tarkoittaa sitä, että itsekin olen vanhentunut.

Keskimmäiseni, 11, on muuten ehdoton tyyli-idolini. Vappuaattona kauppareissulle lähtiessämme yllätin lapsen seuraamalla muodikkaasti hänen jalanjäljillään ja olin siis ärsyttävä äiti.

Vitsiksi tarkoitettu asuvalinta sai lapsen hetkellisesti hiiltymään, heh. Aijettä äiti tää on kamalan noloa mä en ainakaan lähde yhtään mihinkään, heh. No, silti lähdettiin.

Vietimme myös parvekekauden avajaisia. Aurinko helli kasvoja ja sain pisamia. Paikoin oli todella kuuma, sillä parvekkeelle ei tuullut lainkaan. Koska emme ehtineet hankkia puutarhakalusteita, sisustus oli melko askeettinen. Hyvin toimi!

Heijee meillä on yksi huone lisää!

Kuopus lueskeli kirjaa lempituolissani. Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle on niin kaunis!!

Vappupäivän aamuna olimme tikkana liikkeellä ja suuntasimme lasten vappushokkeloon, jossa olen (juu ja ne lapset kans) käynyt varmasti kymmenen kertaa. Tällä kertaa se järjestettiin ensimmäistä kertaa Kumpulan kasvitieteellisessä ja jono oli huima jo ennen yhtätoista. No, kuopus pääsi paijaamaan vuohia ja minä pääsin kasvihuoneeseen!

Pari muuta oli keksinyt saman idean. Tuntui, että porukkaa oli enemmän kuin aikaisimpina vuosina.

Lasten vappuvankila.

Fiilistelimme maisemia: kas, Kätilöopiston sairaalahan se siellä.

Rakastan kasvihuoneita! Ehkä minussakin asuu pieni puutarhuri.

Tai sitten ei... kärsivällisyyteni kasvien kanssa on melko matala. Tai sitten tarvitsisin kaikki mahdolliset vempeet. Ainakin tuollaisen 1950-luvun kosteusmittarin. Ilman sellaista ei takuulla voi pärjätä.