Se erilainen lauantai
Tänään oli erilainen lauantai. Aamu näytti harmaalta, nyt illalla paistaa aurinko.
Hyvä muisto jäi viimeisestä yhteisestä päivästä.
Näimme matkalla kaksi bambia: toisen kotikulmilla ja toisen parisataa kilometriä kauempana. Kumpikin selvisi ehjänä maantien yli.
Yksivuotias on vilkasta ja äänekästä hautajaisseuraa. Onneksi hoitajat löytyivät omasta takaa. Taas yksi hyvä syy tehdä lapsia nuorena(kin). Meininki yltyi välillä niin riehakkaaksi, ettei ollut ihme, että takapenkiltä alkoi kaikua kuorsaus heti, kun auto starttasi kohti kotia.
Kuopus tahtoi hukuttaa kuusi päivää vanhemman, mutta huomattavasti sirompikokoisemman serkkunsa suudelmiin.
(Adressienluku)jännitys tuntuu purkautuvan kammottavana väsymyksenä. Mokasin vasta viimeisessä nimessä, en saanut siitä selvää. Mutta Valde ei olekaan ihan norminimiä.
Juoksemaan en jaksa, vaikka se voisi tehdä hyvää. Tällä viikolla onkin tullut urheiltua joka päivä.
Nyt odotan vain maanantaita, sillä silloin tapahtuu jotain merkittävää minun pikku elämässäni. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle.
Hanna
Osanottoni!
Mä luin toisen mummoni hautajaisissa adresseja. Huuuuh… Takelteni yhden adressin kanssa ihan urakalla. Mitään hajua kenen nimi siinä oli. Toisen mummoni. Pisteitä, pisteitä…
Jenny B-H
Moi, kiitos paljon Hanna!
Vain kerran jouduin pysähtyä hengittelemään, mutta en voinut tosin katsoa ketään silmiin. Luin vain. Onneksi sisko oli myös lukemassa, muuten en olisi ehkä selvinnyt.
Kamalan surullista, mutta toisaalta myös luonnollista. Onneksi on paljon hyviä muistoja.