Se tunne…

…kun tavallaan tietää ja erityisesti aavistaa, mutta sitten ei uskalla olla varma. Miksi ei? Mikä pelottaa? Kun ihminen elää pelon kautta, hän tekee varmasti ratkaisuja, jotka eivät johda toivottuun lopputulokseen. Itse pyrin miettimään pelon yrittäessä ottaa ylivaltaa, että mikä voisi olla pahinta, mikä tapahtuisi.

Mutta ensin iso kiitos ihan mahtavista unelmakommenteista! Mulla on selvästi upeita ja tietoisia lukijoita. Ja sitten snadisti diippiä juttua heti maanantaiaamuun. Selkeästi nyt on isoja asioita menossa itselläni.

Olen saanut viime päivinä pari muistutusta siitä, että kyllä sen aistii, mikä on itselle parasta. Perjantaina heräsin nuhaisena ja kurkkukipuisena, mutta menin silti epäröiden kahvakuulatunnille, jota olin odottanut koko viikon. Samalla aavistelin, että järkevämpää olisi ollut jättää kovatempoinen treeni väliin. No, viikonloppu menikin sitten aivastellessa, niistellessä ja pärskiessä. On muuten tosi hauskaa aivastaa juuri silloin, kun suu on täynnä leipää. Hahhaha! Nyt psyykkaan itseäni terveeksi. Kehoni on hetkellisesti epätasapainossa, mutta terveys on jo täällä. Saa lähettää parantavia voimia tännepäin, kiitos.

Lauantaina heräsin painajaiseen, josta en halua puhua (yök), mutta joka tuntui kuin huudolta, että HEMMETTI, USKO JA LUOTA NYT VIHDOIN SIIHEN SUN INTUITIOON!! Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos olisit kuunnellut itseäsi ja luottanut kuulemaasi! Ihan kuin joku olisi HUUTANUT minulle, että vaienna nyt vihdoin se pelkkä järjen ääni ja kuuntele myös sydäntä. Minusta itselläni on siihen jopa velvollisuus. Ja nyt kun joku ihmettelee, että miten siihen intuitioon sitten luotetaan tai sydäntä kuunnellaan, niin enpä itsekään osannut edes ajatella tällaisia asioita vaikkapa viisi vuotta sitten. Nyt nämä muutokset ovat tapahtuneet elämässäni pikku hiljaa ja minulla on vahva usko siihen, että olen perillä jo nyt ja ne asiat, jotka itse koen oman elämäni epäkohdiksi, nekin tulevat vielä muuttumaan. Uskon lisäksi myös luottamus on tosi vahva itselläni juuri nyt. Kuin myös tietoisuus siitä, että kaikella on tarkoituksensa.

Luultavasti ei voi osata kuunnella itseä jos vain porskuttaa täysillä eteenpäin. Ensimmäinen asia lieneekin se, että pysähtyy päivittäin tunnustelemaan, miltä itsestä tuntuu. Kokeilepa päivittäin istua 15 minuuttia yksin huoneessa ilman, että teet mitään tai puhut kenellekään, näpytät kännykkää tai luet lehteä. On melko uskomaton se ajatusten suo, johon pääsee käsiksi tuollaisina hiljaisina hetkinä. Ja pikku hiljaa kun harjaantuu ja ymmärtää sen, että ajatukset ovat vain ajatuksia, alkaa itsestään löytää niitä muitakin merkkejä, joita kannattaa huomioida.

Viime päivinä olen vahvasti sukeltanut myös kiitollisuuden virtaan. Uskon, että olen nyt lopulta päästänyt irti viime syksyn stressimomenteista ja nyt vain otan iisisti vastaan kaiken, mitä sieltä on tulossa. Tuntuu siltä kuin istuisin vesiputouksen alla ja kaikki elämän asiat, hyvä ja huonot virtaisivat ylitseni. En ole erotellut asioita, ihmisiä tai tapahtumia ollenkaan, en siis ole ollut kiitollinen vain hyvistä, mahtavista ja ihankreisiijeejeejee -jutuista. Tuntuu siltä kuin kaikki minulle tapahtunut olisi vain loputonta virtaa, joka pyyhkäisee suoraan lävitseni. Ei, mitään erikoista ei ole tapahtunut. On vain vahva kiitollisuuden tunne kaikesta, jota olen saanut kokea. On vahva tunne siitä, että olen omalla paikallani. Aikamoista. Kun oppii päästämään irti vanhoista ajatuksista, voi mitä vain uutta tulla tilalle. Mietin sitäkin, että miksi me ihmiset pohdimme niin paljon vanhoja asioita, kun niillä ei ole enää merkitystä tämän hetken eikä tulevaisuuden kannalta. Jo tapahtunut on kuin veneen perässä oleva laahaava vanavesi. Se ei johda mihinkään uuteen, se vain on ja sitten se hiipuu. Moni ehkä haluaa pitää kiinni tutusta, mutta uuteen hyppääminen antaa paljon enemmän. Silloin kaikki tiet ovat auki ja mitä vain voi tapahtua. Deepak Chopra kirjoittaa, että Menneisyydessä oleskelevan mielen varasto on täynnä sekalaisia asioita, joista ei enää ole meille hyötyä.

Tänään on hyvä päivä irrottautua kaikesta vanhasta kuonasta, joka on riivannut ja vaivannut meitä. Koska oikeasti, mitä väliä. Sitäkin kaikkea on tarvittu, jotta olen tässä. Jotta sinä olet tässä. Jotta me kaikki olemme juuri tässä.

Puhdistavan uudistavaa maanantaita sinulle!

P.s. Tule myös tänne!

Hei hei! Iloiset hyvästit sinulle, elämäni vanavesi!