Siivoaminen käy meditaatiosta

Olen huomannut sen, että siivoaminen käy meditaatiosta. Lisäksi olen huomannut sen, että vaikka lukisi tai kuulisi kuinka hienoja elämänohjeita, treenivinkkejä tai ruokareseptejä, niin ne eivät auta, ellei niitä saa kohtuullisen vaivatta ujutettua omaan arkeen. Liian iso pala jää usein haukkaamatta, eikä pääse maaliin, jos ei koskaan aloittanutkaan.

Lauantain aloitin siivoamalla vihdoinkin sen kylpyhuoneen superlikaisen vetolaatikoston, joka ei ollut nähnyt rättiä toviin. Siinä puuhastellessani tajusin jälleen sen, että miksi useimmiten tykkään siivoamisesta, vaikka moni sitä karsastaa. No nyt sen tunnustan: siivoushommissa parasta on se, kun saa puuhastella omassa rauhassa ja antaa ajatusten tulla ja mennä, ilman, että takertuu sen kummemmin yhteenkään kelaan. Sitä paitsi olen tehnyt monia hyviä oivalluksia siivoushuumassa eli tuollaisessa meditatiivisessa jynssäystilassa. Niin on syntynyt yhden kirjan nimi kuin juttuideoita, jotka ovat versoneet lehtiartikkeliksi tai vaikka sitten jumppavideoksi asti.

Näin! Valmista on!

Inhoan pakkoa

Siinä mielessä minussakin on toki puutteeni, sillä jos minun on pakko tehdä jotain, näkymättömät jarrut iskeytyvät helposti päälle ja niskakarvat nousevat pystyyn. Esimerkiksi kolme paria talvikenkiä ja kaksi talvitakkia ovat odottaneet eteisessä kellariin vientiä jo viikkoja, kröhöm. Ei siinä, että toimituksessa kestäisi viittä minuuttia kauempaa, kyse on enemmänkin siitä, että en vain ole saanut aikaiseksi. Siivousintoni alkaakin usein niin, ettei siihen liity mitään pakkoa. Nykyään siis.

Vielä joitain vuosia sitten siivoaminen ja vaikkapa tiskaaminen eivät olleet lempipuuhiani, vaan nimenomaan tuntuivat pakolta. Muutimme ensin asuntoon, jossa ei ollut tiskikonetta, jonka jälkeen muutimme asuntoon, jonka keittiöön ei sen viiskytlukulaisen miljöön takia edes ollut mahdollista mahduttaa astianpesukonetta. Siinä sitten viisihenkisen perheen tiskejä päivittäin puunatessa useamman vuoden tulin siihen tulokseen, että jos ajattelen, että tiskaaminen on ihan skeidaa, se on sitä itseään eikä muuksi muutu. Mutta silti joudun tiskaamaan. Lopulta päätin vaihtaa asennettani tiskaamista kohtaan ja aika pian huomasin, että myös tiskaaminen voi olla kuin meditointia.

Aina ei näytä tältä! (Marimekon kassi saatu)

Meditaatiossa on hyötynsä

Meditoinnistahan on saatavilla lukuisia tutkimustuloksia, joiden mukaan se vaikuttaa meihin myönteisesti monilla eri tavoilla. Itse aloin puuhastella sen parissa ehkä noin seitsemän vuotta sitten. Välillä kävin ohjatuissa meditaatioissa, joissa ei kehdannut kaivaa kännykkää laukusta esille kesken kaiken, vaikka mieli olisi tehnyt keskittymiskyvyn herpaantuessa! Välillä meditoin jopa päivittäin kotona itsenäisesti niin, että laitoin kellon soimaan vartin päähän. Joskus onnistuin paremmin, joskus en. Vartin aikana ehtii kuulkaas tehdä viikon kauppalistan, miettiä sitä, miksi pitää koko ajan miettiä jotain ja salaa raottaa silmiä ja huomata sukassa olevan reiän ja alkaa pohtia, että oliko lankaa vai ei. Huomasin tuolloin taas, että jos yritän laittaa itseäni johonkin muottiin ja pakottaa itseäni tekemään jotain, jota en oikein ehkä sittenkään halua tehdä, en vain onnistu.

Siksipä olin niin onnellinen, kun huomasin, ettei minun tarvitse meditoida niin, että istun jalat ristissä joogamatolla ja hiljennyn, ommm. Vaikkei siinäkään siis todellakaan mitään vikaa ole. Huomasin, että voin meditoida tismalleen niin kuin itse haluan, vaikka sitten tiskatessa, imuroidessa, kylpyhuoneen vetolaatikkoa siivotessa tai ikkunoita pestessä, jonka muuten olen luvannut perheelleni tehdä toukokuun aikana!

Sydän laulaa ja keho kuplii

Se onkin se tärkein viestini sinulle. Että löytäisit sen oman juttusi tehdä ja toimia. Että tekisit asioita niin, että ne tuntuvat sinusta hyvältä. Ettet tekisi asioita siksi, että luulet, että niitä kuuluu tehdä tai luulet, että sinun on pakko tehdä niitä. Asioita ei myöskaan tarvitse tehdä siksi, että olet aina tehnyt niin. Eikä siksi, että luulet, että muut odottavat sinun tekevän niitä.

Oikeasti kun voimme tehdä asioita, enemmistönä ainakin, jotka saavat sydämemme laulamaan, ilon kuplimaan ja kehomme kananlihalle. Voimme tehdä asioita siten, että nautimme useimmista hetkistä ja tiedostamme sen, että koko ajan elo ei voi toki olla pelkkää unelmahattaraa ja iloista pumpulipalleroa.

Jos et ole vielä ihan siellä ja kaikki do what you love, love what you do -läpät saavat sinut vain ärsyyntymään ja blokkaamaan moisia postaavat Facebook-kaverisi, ei hätää.

Pysähdy, hengitä, laita silmät kiinni ja kysy itseltäsi: miksi teen näitä asioita päivästä toiseen.

Kuuntele itseäsi, oivalla jotain ja toimi sen mukaan.

Upeaa alkanutta viikkoa!

Kuvassa äitienpäiväaamupala ja parit varpaat.