Siivousprojekti jatkuu

Tammikuussa kirjoitin siivousprojektistani, joka on edennyt vallan mukavasti. Neljättä viikkoa jatkuva flunssa tosin sotki kuvioita sen verran, että keittiön ja kylpyhuoneen kaapit ovat yhtä siivoamatta, henkilökohtaisen lipastoni tavarat läpikäymättä ja kellari järjestelemättä. Iso helpotus oli kuitenkin se, kun kävin pari viikkoa sitten kirpputorilla myymässä. Sinne menimme erinäisen tavararöykkiön, kuten yhden tuolin, tyhjien säilytyslaatikoiden, luistinrykelmän ja lampunvarjostimen sekä kuuden Ikea-kassillisen ja ison matkalaukun kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään, saimme useaan otteeseen kiitosta halvoista hinnoista ja hyvälaatuisesta tavarasta ja takaisin palasi vain tuo matkalaukullinen eikä sekään aivan täyteen tupattuna.

Jäähallin kirpputorilla tuli käytyä ekaa kertaa 10 vuoteen.

Siivousprojekti oli enemmän kuin hyödyksi. Ilahdutti katsoa, kun niin moni minulle ennen tärkeä vaate ja tavara saivat ilon jonkun toisen kasvoille. Selkeästi entinen omaisuuteni pääsi jatkamaan eloaan sopivissa kodeissa. Ja paitsi että itse tienasin rahaa, sain todellakin tyhjättyä kaappeja ja pääsin eroon mieltä jotenkin alitajuntaisesti kuormittavasta tavarasta, jonka olemassaoloa en suurimmaksi osaksi ehkä muistanutkaan. En mielelläni heitä tavaraa roskiin, koska maapallon tila huolestuttaa, joten kierrättäminen sopii paremmin kuin hyvin.

Jatkoa alkoi sitten seurata: kaappien detoksaamisen jälkeen olen alkanut, siis todella alkanut, enkä vain päättänyt alkaa, muutenkin selkeyttää ja yksinkertaistaa elämääni. Pyrin hankkiutumaan eroon kaikesta, mikä tuntuu itsestäni pakolta, jotenkin nihkeältä tai epämiellyttävältä ja jota minun ei ole aivan välttämätöntä tehdä. Koska miksi tehdä jotain sellaista, mistä ei saa hyvää fiilistä ja jonka tekeminen tuntuu matalaenergiseltä ja tahmaiselta? Toki pitää siivota ja käydä ruokakaupassa, mutta niihinkin olen oikeastaan jo kauan sitten vaihtanut asennetta. Koska miksi ahdistua, ärsyyntyä tai harmistua asioista, jotka pitää kuitenkin tehdä, koska ne pitää kuitenkin tehdä. Ja mitä pidempi kassajono, sitä parempi mahdollisuus ottaa kännykkä esiin ja plärätä somea ei kun siis sitä parempi mahdollisuus kassajonomeditaatioon totta kai.

Joidenkin ongelmana voivat olla ihmissuhteet ja niissä energiasyöpöt. Omat ihmissuhteeni eivät kaipaa detox-päivitystä, vaan päinvastoin ihmissuhteeni kaipaavat minun reipastumistani ja aktivoitumistani. Miten treffien järjestäminen voikaan olla niin vaikeaa? Mutta uskon siihen, että kun kaikki turha ja itselle epämieluisa jää, tilalle tulee jotain ihanaa, kuten vaikkapa ystävien tapaamista ja uusia harrastuksia.

Asioita tehdessään kannattaa miettiä, tuottaako tämä minulle iloa. Jos ei, niin #eijatkoon. Jos kyllä, niin sitä lisää. Ja jos on saanut itsensä niin umpisolmuun, ettei tiedä, mitä haluaa tehdä, kannattaa miettiä asioita, jotka toivat iloa lapsuudessa tai nuoruudessa ja kokeilla niitä. Kyllä, vaikka sitten hyppynarulla hyppimistä ja kirjeenvaihtoa, koska miksipä ei!

Sama juttu tavaroiden kanssa, Marie Kondohan kirjoittaa, että tavaroita plärätessään kannattaa miettiä, tuottaako tämä iloa. Jos, niin pidä se, jos ei, niin hankkiudu eroon (eli kierrätä).

Kevät tulee! Klo 16.51 ei ollut enää pimeää.

Ja vielä yksi juttu. Tuohon detoxiin kuuluu myös tekemättä jääneiden eli to do -listallani iäisyyden henganneiden asioiden tekeminen. Oli kyse sitten matkasta New Yorkiin (ihan oikeasti en ole koskaan käynyt siellä),  turhan pankkitilin irtisanomisesta, neljä vuotta kehystysliikkeessä olleen valokuvan hakemisesta tai sukkalaatikon järjestämisestä, aion tarttua kaikkeen siihen asenteella perhana, teen sen nyt, minkä voin, enkä jätä huomiselle sitä, minkä voin tehdä tänään. Eli siis ensi maanantaille. Eli siis mystiselle päivälle, jota ei koskaan tule. Lakkaan saamatta aikaiseksi!

Koska ajattele, kun ei tarvitsekaan yhtäkkiä miettiä kaikkia tekemättömiä asioita, vapautuu aika paljon kapasiteettia kaikkeen paljon hauskempaan!

Upeaa perjantaita sinulle, pidä huolta itsestäsi.