Hyvä elämä

Stoppi valivalille

No niin. Eilinen oli jotenkin pohjakosketus tässä sairasteluasiassa. Olin jo viikon onnistunut olemaan valittamatta ja ilman, että kipeä olo vaikutti omaan tai yleiseen fiilikseen. Joskus aikaisemmassa elämässäni kipeänä ollessani olin kuin persiiseen ammuttu karhu. Silloin voidessani huonosti ammensin huonoa oloa myös ympäristööni. Kauhea tyyppi!

Eilen sitten jotenkin kyllästyin ja huolimatta aikomuksestani olla valittamatta, valitin ja voivottelin oikein sydämeni kyllyydestä samalla kuin aivastelin ja niistin pari vessapaperirullallista. Olin aivan poissa pelistä enkä jaksanut nähdä mitään hyvää tilanteessa. Eiliseen asti olin pystynyt ajattelemaan, että minulla on vain flunssa. Ajattelin, että flunssasta huolimatta pystyn silti terveenä ollessani juoksemaan, urheilemaan, hengittämään. Saan olla elossa ja muutenkin elää arkeani ilman isompia kremppoja.

No, jotain hyvää siinä noin klo 15-20 minusta purkautuneessa valittamisessa oli. Kyllästyin täysin itseeni ja siihen, mitä suustani ulos päästin, siis aivan totaalisesti! Huomasin, ettei valittaminen tai voivottelu vain enää yksinkertaisesti ole minua. En ole enää sellainen, joka takertuu vain huonoon. Paitsi että tahdon elää ilon kautta, minun ei edes sen kummemmin tarvitse keskittyä hyvään, vaan se tapahtuu nykyään automaattisesti. Ymmärsin myös, että esimerkiksi kauhea-sanan haluan karsia kokonaan sanavarastostani. Aikkauhee sitä ja tätä. Aikkauhee tuota. Aikkauhee kun oon kipeä. Aikkauhee kun oon väsynyt. Aikkauhee miltä mun nenän alus näyttää, sehän on aivan riekaleina. Elämässäni ei ole enää mitään kauheaa, ei myöskään mitään mikä minun pitäisi tehdä tai jota yritän tehdä. On vain ihania asioita, joita haluan tehdä tai yksinkertaisesti vain teen. Näin.

Eilen myös sitten tuon oman negistelyni kautta aloin taas pohtia ihmisiä, jotka valittavat koko ajan. En ymmärrä, miten joku jaksaa toimia niin. Toki aiheesta saa sanoa, mutta monella valittaminen on huono, automatisoitunut tapa. Paitsi että valittaminen pahentaa omaa oloa ja syventää omia ongelmia, se on myös todella raskasta kaikille, jotka siitä pääsevät tai enemmänkin siihen joutuvat osalliseksi. Ei tämä arki aina ole niin herkkua itsellänikään, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, ettei valittaminen ainakaan paranna sitä. Ja välillä on elämäntilanteita, jolloin asiat ovat tosi huonosti. Silloinkaan en itse ole valittamisella ratkaissut yhtään ongelmaa tai negistelyn myötä arki ei ole muuttunut paremmaksi. Vaikka elämäntilanne olisi mikä, silti niihin hyviin vaikka sitten pieniin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja ottaa ilo niistä irti. Myönteisellä asenteella elellessä myös ne erityisen haastavat asiat on helpompi ottaa vastaan. Sitä kestää enemmän vastoinkäymisiä ja silti jaksaa hymyillä. Ehkä siksi, että tietää, että kaikki menee ohi. Niin hyvä kuin huonokin.

Mutta näin se menee, asioilla on opetuksensa. Ilman tätä kauhee pöpöä en olisi ehkä valittanut  sydämeni kyllyydestä ja tämä negistelyn vaikutus arkeen ei olisi juuri nyt näin kirkas mitä se itselleni on. Eli kiitos kiitos kiitos!

Ilon kautta kohti viikonloppua!

Juurikin näin.
Juurikin näin.

 

 

 

 

 

 

5 thoughts on “Stoppi valivalille

  1. No minäkin tunnustaudun entiseksi valittajaksi. Kovan työn teinkin, että pääsin tavasta irti. Vieläkin välillä eksyn valittamaan, mutta pääosin kai onnistun olemaan enemmän ratkaisun puolella.
    Toisinaan kyllä kysyn vaikka mieheltäni, että jaksaisitko hetken kuunnella kun valitan. Sitten kitisen ja voivottelen tovin, ja johan helpottaa :) Lopuksi vielä kiitos ja sama toisinpäin. Toimii sekin.

    1. Kiitos kommentistasi! Totta, joskus tuo hetkellinen voivottelu auttaa :)
      Tulenkin vastavierailulle blogiisi, hienoa uutta vuotta sinulle!

  2. Minäkin olin pitkään juuri noita ihmisiä, jotka valittavat, ruikuttavat ja kitisevät taukoamatta varsinkin kipeänä – ja aika usein terveenäkin. Jotenkin valittamisesta oli päässyt tulemaan niin automaattista, ettei sitä edes huomannut ennen, kuin joku vihdoin uskalsi huomauttaa siitä – ja jossain vaiheessa aloin tajuta sitten senkin, miten lannistavaa kitiseminen on niin itselle kuin muillekin, eikä se tosiaan auta yhtään mitään. Kun aloin kiinnittää asiaan huomiota, olen myös onnistunut vähentämään valittamista, mutta pakko myöntää, että kyllähän se vanha tuttu valittamismoodi napsahtaa edelleen päälle vaikeissa tilanteissa… mutta eteenpäin ollaan onneksi menossa koko ajan :) Itsekin yritän ajatella, että epäonnistumiset sun muut voivat olla nimenomaan opettavaisia, ja se mikä ei tapa, vahvistaa – se klisee ainakin pitää paikkaansa :)

    P.S. Minunkin blogini käsittelee mm. positiivisen elämänasenteen tavoittelua, käy ihmeessä kurkkaamassa, jos aikaa riittää: http://positiivisuusprojekti.blogspot.com

    1. Kyllä, juurikin näin :) Moni ei taida edes huomata, että valittaa ja siihen on niin helppo luisua.
      Tulen myös sinun luoksesi vastavierailulle, olen siellä jo käynytkin!
      Kiitos kommentista ja hienoa uutta vuotta.

  3. […] Haluaisin syödä ja juoda jotain ihanaa, mutten maista mitään ja Jennykin kirjoittaa, että positiiviset ajatukset auttaisi ja valivalin voisi lopettaa. EN LOPETA! Valitan kunnes tämä kamala tauti lähtee […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *