Sunnuntaita ei sovi tuhlata…
…ahdistumiselle! Siinä vaiheessa kun itse huomasin ahdistuvani jo sunnuntaiaamuna seuraavasta päivästä ja viikosta, tajusin että minun on tehtävä muutoksia. Ja niin teinkin. En ole katunut.
Aika normia tuntuu olevan, että monia alkaa ahdistaa tuleva viikko ja kaikki tulevan viikon tekemättömät työt jo päivää aiemmin. Silkkaa tuhlausta! Ihana ja rentouttava (vapaa)päivähän menee ihan hukkaan, kun mieli elää jo tulevaa. Kuin ilman lupaa mieli seikkailee poissa nykyhetkestä, siellä, jossa pitää ehtiä sitä tätä ja tuota eikä niistä asioista ehkä selviä kun eihän niitä ehtinyt tehdä tälläkään viikolla. Ja sitä paitsi vaikka se tekeminen olisi mukavaakin, paineet vaikkapa ajankäytöstä voivat viedä tekemisestä silti ilon. Itse olen tällä kertaa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että viimeiset pari viikkoa olivat sellaista hulinaa, että enää ei ole mitään hätää. Eikä hätää ole ollut tähänkään asti, mutta liika on liikaa, myös silloin, kun tekeminen on hauskaa, itseä innostavaa ja mielekästä. Eihän kukaan jaksa painaa kuin höyryveturi viikosta toiseen ja kuukaudesta kolmanteen.
Ahdistumisen sijaan voisi kuitenkin kokeilla toisenlaista asennetta. Ensi viikon tekemättömistä asioista ja kaikesta mitä aikoo tehdä aina tiskaamisesta siihen haastavaan työhommaan, voisi ajatella, että vautsivau, tämäpä on hauskaa ja teen tätä rakkaudella, ilolla ja siksi, että haluan. Että vitsi kun tämä kerran on jo näin hauskaa, niin mitähän huippua vielä sitten seuraavaksi on edessä. Tai jos tuollainen fiilistely tuntuu mahdottomalta tai itsensä huijaamiselta, asioiden vatvomisen ja stressaamisen sijaan voi keskittyä simppelisti vain siihen, että yksinkertaisesti tarttuu toimeen ja vatvoo vähemmän. Sekin voi toimia.
Loppujen lopuksi kun ihan omaa ja läheistemmekin hyvinvointia ajatellen meidän kannattaisi tehdä enimmäkseen asioita, jotka saavat meidät voimaan hyvin, tekevät meidät iloiseksi, saavat meidän nauramaan, antavat meille energiaa ja tuntuvat meistä hyvältä. Jos asiat, joita päivittäin tai viikottain tekee, eivät tuota iloa, on aika herätä! Asiassa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta jos se nostattaa itsessä vain epämukavia tunteita, se homma voi sopia jollekin muulle, mutta ei ehkä sinulle. Ei kannata hukata yhtäkään hetkeä itsestä oikeasti vastenmieliseltä tuntuville hommeleille.
Kun lakkaamme luovuttamasta energiaa asioille, joita emme oikeasti elämäämme kaipaa, jää energiaa ihan hurjan paljon kaikkeen siihen, mitä me oikeasti arkeemme toivomme!
Huippua sunnuntaita! Itse olen viettänyt tämän aamun yksin kotona ensi kertaa vuosikausiin, yleensä viikonloppuaamuisin kun meillä on aina joku kotona ja täysi hulina päällä. Ja ihan siksi nautin aamupalaksi pitsaa, kokista ja suklaavanukasta, because I can!
Anna
Niinpä! Itse tuhlasin viime viikolla aikaani sen murehtimiseen, että mies on tämän viikon työmatkalla ja jään kotiin yksin vauvan kanssa. Kun hetken ajattelin, että miten ihmeessä yksinhuoltajat selviävät KOKO AJAN yksin, tajusin, että niin, kyllähän nyt yksi viikko menee jos toiset kerran hoitavat KAIKEN yksin koko ajan! Niinpä suunnittelin päiviin selkeästi tekemistä (tänään kerho, huomenna kirjasto, ylihuomenna lounas kaupungilla jne) ja kutsuin ystäviä/perhettä iltapäiväksi kylään meille. Ja ne yöherätykset ajattelin hoitaa pois yksitellen (ihan kuin muutakaan mahdollisuutta olisi!). Ja nukkua päiväunia vauvan kanssa. Ja siihen hetkeen illalla, kun vauva jo nukkuu, muttei itse malta vielä kun haluaa sen pienen hetken itselleen, lainasin kirjastosta kirjan, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Kuka tietää, ehkä jopa nautin tästä kaksistaan olosta (kun tiedän, että sitä kestää vain sen viikon 😉 !
Jenny B-H
Kiitos kommentista, Anna. Kuulostaa ihanan viihdyttävältä ja aktiiviselta teidän viikkonne!
Kyllä se hienosti menee ja lopulta, vaikka sitä kuinka murehtii, niin tilanne on sillä hetkellä juuri se, mikä on. Murehtiminen ei fiiliksiä tosissaan paranna, mutta kaikki tuo suunnittelemasi kiva ohjelma sen sijaan varmasti!
Tsempit viikkoon joka tapauksessa 🙂