Syksy!

Minusta on ihanaa, että syksy tulee ja arki alkaa. Omalla kohdallani siis syksy tuli jo ja arki alkoi. Lähes joka päivä näen Facebookissani näitä ”Arki ahdistaa, loma on loppu, kaikki on loppu” -statuspäivityksiä. Jokaisella on totta kai oikeus mielipiteeseensä, mutta aika kurjaa, jos ihminen elää vain lomalle, juhlalle tai muille erityishetkille. Toki ne ovat mukavia nekin, mutta itse yritän löytää ilon jokaisesta päivästä, siis niistä tavallisistakin. Välillä se tuntuu mahdottomalta, asioita sattuu ja tapahtuu eikä elämään aina voi vaikuttaa itse, mutta silti. Iloitse elämästä, sillä on myöhempi jo kuin luulitkaan, sanoo japanilainen viisaus. Ja tähän vielä todettakoon se, että minä voisin jopa hieman reipastua mitä tulee noihin juhliin ja erityishetkiin. Olen viime aikoina laiskistunut sosiaalisesti niin paljon, että jos joku tahtoo minut seurakseen jonnekin juhlimaan tai ylipäänsä ihmisten ilmoille, minut täytyy tulla hakemaan kotiovelta! Ehkä se vain on tämä perhe-elämä, joka on vienyt mennessään.

Syksy on ollut minulle aina uudistumisen aikaa. Päähän tulee yhtäkkiä sata ideaa, tekee mieli tehdä sitä, tätä ja tuota. Maltillinen harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta, sillä nykyään en enää ota tehtäväkseni niitä sataa asiaa, ainakaan kerralla. Tuntuu hyvältä, kun yhä useammin osaan valita tekemiseni oman jaksamisen ja ulkoisten tekijöidenkin mukaan. Selvähän se on, että jos on kolme lasta, niin joka ilta ei voi olla ohjaamassa sisäpyöräilyä, vaikka mieli tekisikin. Joskus tuntuu hyvältä sanoa kiitos, että ajattelit minua, mutta ei kiitos.

Yhdestä asiasta haaveilen, olisi hienoa päästä kirjoitus- ja liikuntahommien lisäksi tekemään jonkinlaista vapaaehtois- tai hyväntekeväisyystyötä. Mutta ehkä sen aika on sitten myöhemmin. Tai sitten aloitan luovuttamalla verta. Askel se on pienikin askel.