Tämä hetki on tärkein

Jestas, tulipa sitten nukuttua melkein 12 tunnin pääsiäisunet viime yönä ja nyt on virtaa vaikka muille jakaa. Nykyään osaan arvostaa jokaista hyvin nukuttua yötä, kun kuopuksen kanssahan tuli valvottua pari vuotta. Minua ei myöskään lainkaan harmita mennä aikaisin nukkumaan, enkä koe menettäväni mitään, en edes omaa aikaani (sillä koko elämä on mielestäni omaa aikaani). Uni on itselläni kaiken pohja ja sen jälkeen, kun aloin mennä aikaisin nukkumaan en enää juuri koskaan ole edes kipeä saati huonotuulinen (joskus aiemmin oikeutin itseni olemaan huonolla tuulella, koska olin nukkunut huonosti, buu). Flunssa tulee kerran 1,5 vuodessa ja se on hyvä niin.

Eilen kävimme ajelemassa vanhoilla hoodseillamme, jossa asuimme muutaman vuoden. Tuli mieleen sekin, että ehkäpä ei olisi ikinä pitänyt sieltä muuttaa pois, mutta emme lopulta viihtyneet siellä pitkän etäisyyden ja hankalien arjen välimatkojen takia. Lisäksi kaipasimme jatkuvasti Helsinkiin, jossa olen itsekin asunut aina. Merellinen ja järvellinen Espoo on kyllä kaunis, monimuotoinen ja valtava kaupunki, mutta sydän sykkii Helsingille. Tuli siinä sitten leikittyä pientä ajatusleikkiä, että mitä jos. Mitä jos emme olisi ikinä muuttaneet sieltä. Mitä jos olisimme muuttaneet jonnekin muualle. Mitä jos olisimmekin hankkineet toisen auton. Mitä jos mitä jos mitä jos. Sinällään harmiton ja hauska leikki, mutta koskaan ei voi tietää, olisiko lopputulos silloinkaan ollut sellainen, että se olisi tuntunut omalta. Ja nyt puhuin vain kodista ja asunnosta, joka toki on pieni asia moneen muuhun tapahtumaan verrattuna.

Lopulta uskon vahvasti, että useimmiten elämä vain menee niin kuin jollain tapaa sen kuuluu, vaikka itse ei aina sen kulkua ymmärräkään. Epäkohdilta, pulmilta tai valtaviltakaan haasteilta, suruilta ja tragedioilta ei tässä elämässä välty kukaan. Aina emme saa vastauksia asioihin, miksi jotain on tapahtunut. Jokainen tekemämme valinta ei aina tuota sellaista lopputulosta, johon olemme tyytyväisiä. Joskus päätöksiä tulee tehtyä paniikin lietsomana ja pelon kautta. Itsekin olen tehnyt niin lukuisia hyviä kuin huonojakin valintoja ja ratkaisuja elämässäni. Joistain olen joutunut kärsimään enemmän, joistain vähemmän. Jotkut valinnoistani ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen. Silti olen pyrkinyt miettimään niin, että ne nyt ovat kuuluneet minun elämääni ja turha on jossitella, että mitä jos. Emme voi vaikuttaa jo tapahtuneisiin asioihin, mutta voimme vaikuttaa tähän päivään ja tähän hetkeen. Asioita ei ratkota menneisyydessä, vaan niitä ratkotaan juuri nyt tässä hetkessä. Tämän hetken ajatukset, teot ja kokemukset ovat kuin ravitsevaa multaa kaikille niille tulevaisuuden hetkille. Me voimme odottaa, että ne ovat hyviä hetkiä ja opetella hyväksymään ne asiat, jotka menevät eri tavoin kuin toivomme. Voimme oppia pysähtymään ja tekemään ratkaisuja ja valintoja sydämellä. Tuntuuko tämä minusta hyvältä? Onko tästä iloa myös muille?

Eli lopulta tärkeää ei useinkaan enää liene se, mitä on tapahtunut. Tärkeää on se, miten me toimimme tässä hetkessä. Mitä me ajattelemme, toivomme, miten me käyttäydymme, millaisia olemme toisillemme.

Upeaa pääsiäislauantaita sinulle!