Tunnelmia kirjajulkkareista

Nyt kun perjantaisesta pienimuotoisesta Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjan julkkareista on jo hetki, haluan hieman muistella läpi illan tunnelmia. Koolla oli varsin sekalainen seurakunta aina ystävistä tuttaviin ja työkavereista sukulaisiin. Yritin huomioida kaikki, mutta kenenkään seurassa en ehtinyt olla kauaa. Jostain syystä en jännittänyt lainkaan, minusta tuntui, että kaikki oli, kuten pitikin olla. Illan tunnelma oli mielestäni lämmin ja mukavaa oli päästä kertomaan kirjan synnystä ja vähän muustakin. Sain valtavan kukkameren, josta on ollut iloa vielä tänäänkin. Kyllä ihmisen kotona pitäisi aina olla tuoreita kukkia! Tosin liioitella ei sentään tarvitse, joten ehkä jatkossa se yksi kimppu on ihan ookoo! Nautin kuitenkin nyt kukista ja fiiliksestä, joka perjantailta on kantanut jo tänne asti.

Ainakin Pinkkien korkokenkien aina positiivinen Maiju kirjoitti bileistä ja niin myös ystäväni Marika omassa Marika taistelee -blogissaan. Menin ihan kylmille väreille, kun luin monesta karikosta, muun muassa syövästä selvinneen Marikan postauksesta kohdan, jossa hän siteerasi minua ja totesi alla olevan kohdan olevan yksi ensimmäisistä löytämistään kirjaa selaillessaan, ja joka oli iskenyt ja uponnut.

”Aina en osaa olla yhtä joustava kuin kaisla myrskyävässä merimaisemassa tai yhtä vahva kuin kukkapenkin läpi puskeva rikkaruoho. Myös minä saan olla herkkä ja hetkellisesti ahdistua, mutta silti osaan ja ennen kaikkea haluan muuttaa tunnetilaani heti, kun olen siihen valmis. Minkään arkeni esteen tai muun ulkoisen asian ei tarvitse määritellä olotilaani kovin kauaa, vaan minä itse määrittelen sen, mitä tunnen.” 

Dylanin tarjoiluja.

Juhlapaikaksi olin valinnut mielettömän herkullisesta brunssistaan tutun Dylan Arabian, eikä ruokatarjoilu pettänyt tälläkään kertaa. Dylania voi varata yksityistilaisuuksiin kuka tahansa, ja voisin kuvitella pitäväni siellä vielä jotkut toisetkin kekkerit, ehkä se kolmas kirja sitten! Sain kyllä täysin rahoilleni vastinetta, vaikka illan aikana en itse juuri ehtinyt syömään, mutta vieraat onneksi kehuivat ruokaa sitäkin enemmän. Lämmin kiitos Dylanin taitaville kokeille!

Dylanin tunnelma oli erinomainen. Toki siihen olivat osana myös vieraat.

Dylanin tarjoiluja.

Juhlalookkiini sen sijaan sain apua blogiyhteistyön merkeissä kampaajaltani Hanna Koistiselta. Hanna avasi L’mous-kampaamonsa pari vuotta sitten Helsingin Kampissa Lapinlahdenkadulla ja paitsi että Hanna on jo vuosia vastannut hiuksistani, jo puolisen vuotta olen käyttänyt Hannan laittamia kestoripsiä, jotka todella pysyvät itselläni loistokunnossa kuusi viikkoa eivätkä tuhoa omia luonnonvarojani, jotka ovat Hannan sanoin taipuisat ja vahvat. Meikkaamiseen ei kulu nyt aamuisin kauaa ja aina näytän ainakin siltä, että ripset on laitettu. Kiireisen äidin katastrofiaamujen pelastus, ehdottomasti.

Suosittelen.

Nytpä ennen julkkareita kävinkin Hannan pakeilla laittamassa hiuksia ja ripsiä ja perjantaina minut meikkasi, kiharsi ja letitti Hannan työkaveri Heini Kivekäs. Hiusten suhteenhan olen luopumassa mustasta tukastani, kasvattamassa pitkää ja nyt jo kahdesti kuontaloani on raidoitettu sillä tuloksella, että hiukset näyttävät enemmänkin ruskealta kuin mustalta. Tuo Heinin juhliin väsäämä otsalettisysteemi oli myös ihan pelastus ja muutenkin toki kauneusihmisen tekemä meikki toi itsevarmuutta. Ensin tosin pelkäsin, että meikistä tulee liian voimakas, mutta ammattilaisena Heini kuunteli toiveitani ja teki juuri niin kuin lupasikin.

Hanna vasemmalla, minä ja Heini.

L’Mousissa työskentelee Hannan ja Heinin lisäksi vielä kaksi muutakin upeaa naista: Jenni ja Saila ja perheestämme siellä käyvät asiakkaina kaikki neljä eri-ikäistä naista.

Minusta on tärkeää, että ihmisellä on luottohahmoja elämässään, kuten kampaaja, hieroja ja vaikka sitten tatuoija. Noissa hommissa päästää toisen niin lähelle itseään, että paljon mukavampaa on, kun kemiat kohtaavat ja olo ei kummastakaan ole vaivautunut. Suosittelen kokeilemaan L’mousin ihania naisia, jos etsiskelet Helsingistä ammattitaitoisia parturi-kampaaja-meikkaajia.

Näin. Nyt on juhlat juhlittu ja arki palannut rytmiinsä.

Ensimmäiset kirjan alkavat kolahdella postiluukuistanne. Tuskin maltan odottaa kommenttejanne, joita voitte erittäin mielellänne kirjoittaa joko tänne blogiin tai Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjan facebook-sivuille.

Oivaltavia lukuhetkiä!