Uusi mahdollisuus kotijumpalle

Jos kahvakuula pölyttyy koskemattomana kolme vuotta olkkarissa ja Foamroller-rulla unohtuu lipaston alle heti, kun ei ole polvivammoja, kannattaisiko ehkä jo uskoa, että ei vain ole kotijumppaaja?

No, en uskonut. Meille ovat muuttaneet puolapuut leuanvetotangolla, jotka sain testattavakseni Suomen Voimistelutuotteelta.

Lapsi näyttää mallia.

Tiedätkö sen ihmistyypin, jolla on vaikeuksia kuntoilla kotona? Se tyyppi, joka ei oikein edes itse tiedä sitä, miksi ei ole kotijumppaaja. Kukkuu, täällä ollaan! Olen 13 vuoden toimittajan urallani kirjoittanut varmasti satoja kotijumppajuttuja. Silti himassa urheileminen ei jostain syystä luonnistu itseltäni. Tiedän, että moni sitä harrastaa, esimerkiksi ihastuttava bloggaajakollegani Anna. Minun on aina lähdettävä ovenkynnyksen yli, jotta saan treenini tehtyä. Päätin kuitenkin antaa kotijumpalle vielä yhden mahdollisuuden.

Pakko kuitenkin sanoa, että ihailen suunnattomasti heitä, jotka kotitöiden ja lasten ruokkimisen lomassa tekevät parikymmentä punnerrusta ja 50 kyykkyä, tuosta vain pari leuanvetoa ja sitten vähän spagaattiharjoituksia. Ihailen myös heitä, jotka varta vasten ottavat itselleen puolituntisen ja aerobiccaavat itsensä hikeen omassa olohuoneessaan. Jos minulla olisi kuntopyörä, se toimisi varmaankin vaatetelineenä! Tämä ei johdu siitä, ettenkö tykkää urheilla, sehän on ollut luontevaa itselleni lapsuudesta asti. Ehkä sain kotijumpasta tarpeekseni 1980-luvulla, kun jumppasin siskoni kanssa kotitalomme kellarissa hittimusiikkikasetin ja olohuoneessa Jane Fondan videon tahdittamana?

Näyttää helpolta, on kaikkea muuta!

Asiat, jotka teen ennen kuin täytän 40

Ensi viikolla täytän 39 vuotta ja olen laatinut itselleni listaa asioista, jotka haluan tehdä ennen kuin 40 ikävuotta pamahtaa mittariin. Tämä to do -listani koostuu toisistaan poikkeavista asioista, jotka haluan toteuttaa tai kokea tulevan vuoden aikana ihan vain siksi, etten koskaan ole niitä tehnyt. Lista myös elää päivittäin, jotain pyyhkiytyy pois ja jotain tulee tilalle. Ja miten voi olla, että vaikka toukokuussa kävin Tallinnassa kahdesti,  huomio ”en ole koskaan vetänyt kaljakärryä perässäni” lukee yhä listallani! Listalla on myös urheilullisia asioita, joista isoimpana tavoitteena on kenties leuanvedon opetteleminen. En siis vuosikymmeniin ole pystynyt vetämään yhden yhtä leukaa, joskus lapsena kyllä. Tiedän, että leuanveto on osittain tekniikkalaji, mutta tällä hetkellä uskon, että minulla on myös fyysisiä rajoitteita: yläkehoni on liian heikko ja elopainoni liian suuri, jotta näin kylmiltäni onnistuisin. Mutta ei siinä mitään, harjoitus tekee mestarin. Ja nyt harjoitteleminen on tehty helpommaksi kuin koskaan, kunhan vain pääsen tästä en ole kotijumppaaja -uskomuksestani eroon. Minun ei tarvitse siirtyä sängystä kuin puoli metriä, niin treeni voi alkaa!

Puolapuiden saaminen seinään oli kyllä pienen vaivan takana. Meillä kotona ei asu yhtäkään nikkarointihenkistä ihmistä ja hemmetin pitkä paketti makasi lapsen sängyn alla lähes kolmatta kuukautta vietettyään ensin pari viikkoa eteisessä. Koko ajan oli jotain, joka meni puolapuiden asennuksen edelle ja ne muistuivat mieleen korkeintaan silloin, kun pakettiin kolautti pikkuvarpaansa. Lopulta sain vinkin reippaasta raksatyypistä, joka olikin loistolöytö. Taitava, hinnaltaan edullinen ja erittäin ystävällinen nuorimies kiinnitti puolapuut seinään ja kertoi vielä, että paikka, johon niitä olin ajatellut, ei ollut niille lattianrajassa kulkevien putkien vuoksi mahdollinen. Nyt puolapuut koristavat makuuhuoneemme seinää. Toistaiseksi olen tehnyt jotain niillä joka päivä, mutta toivottavasti kyse ei ole uutuudenviehätyksestä.

Tavoitteeni.

Pelkkä roikkuminen tekee hyvää

Ja vaikka ei olisi kekseliäisyydeltään mikään puolapuutaituri tai tankotanssija, ei tarvitse ollakaan. Netistä nimittäin löytyy jumppaohjeita vaikka muille jakaa. Tsekatkaapas tuo liikepankin alaosassa sijaitseva lippu-liike! Se on seuraava tavoitteeni sitten, kun olen oppinut edes sen yhden leuan vetämään! Toivottavasti toteutuu ennen kuin alan tehdä asiat, jotka haluan kokea ennen kuin täytän 50 -listaa!

Teen kaikkeni, jotta puolapuut eivät jäisi kukkaruukkutelineeksi. Onneksi niistä on innostunut koko perhe. Viisivuotias aloittaa päivänsä kiipeämällä yliritsille ja teini-ikäinen cheerleaderi on keksinyt puille myös käyttöä. Kaikki eivät ole kotijumppareita, mutta nyt kun teen töitä kotona, on aivan ihana käydä välillä roikkumassa puolapuissa. Tuntea, miten veri alkaa kiertää, pää tyhjentyä ja sitä on vain tässä ja nyt.

Toivon rakkaussuhteellemme pitkää ikää, mutta se jää nähtäväksi.

Liikkuvaista viikonloppua sinulle!