Hyvä elämä, Treeni

Uusi päivä…

..tarkoittaa aina uutta mahdollisuutta! Terveisiä kympin lenkiltä! Ensimmäistä kertaa sitten polvivaivan vaiensin epäilevän mieleni sanomalla sille suu tukkoon ja päätin pystyä juoksemaan 10 kilometriä. Lenkki sujuikin kohtalaisen kevyesti ja ilman polvikipua, kopkopkop. Juoksun jälkeen venyttelin huolella, noin 2 minuuttia per venytys ja illalla aion vielä rullailla corerullalla. Ajattelen niin, että terve kehoni on suurempi rikkaus kuin mikään maallinen mammona ja olen kiitollinen jokaisesta juostusta metristä.

Helmikuun voimalliset energiat ovat tuntuneet heittelevän porukkaa sinne ja tänne! Onkos ollut tuntemuksia? Päällisin puolin olen itse mennyt positiivisissa fiiliksissä muutamaa harha-askelta lukuun ottamatta. Tämä monen mainitsema luopumisen ja epäsopivasta irrottautumisen kuukausi onkin pian ohi, ja maaliskuusta olen kuullut lähes tulkoon pelkkää hyvää ja innostavaa ja ainakin omat odotukseni ovat korkealla jo nyt. Itselläni onkin hieman se fiilis, että tammi- ja helmikuussa tuli  tehtyä tosi kovasti töitä ja paineltua niin sanotusti tukka putkella, kun taas maaliskuussa saan ottaa vähän iisimmin ja korjata satoa ja nauttia talven työpanosten hedelmistä. Mutta kuten sanottu, kaikkia tilanteita ja kaikkia tunteita tarvitaan, vaikka silti olemassaolomme ja perusfiiliksemme saa kyllä olla ennen kaikkea myönteinen ja iloinen. Jos tuntuu siltä, että arjen läpi pitäisi jotenkin raahautua, on syytä tehdä jotain muutoksia. Ja heti kun huomaa luisuvansa sinne kateuden, pettymyksen, passiivisuuden, pessimismin, kiukun, apatian tai ärsytyksen puolelle, on onneksi mahdollista muuttaa kurssia siltä istumalta. Se kun vain menee niin, että noilla negatiivisilla tunteilla ja ajatuksilla emme varmastikaan saa sitä mitä haluamme ja elämäämme kaipaamme, vaan päinvastoin saamme juuri kaikkea sitä, mitä tunnemme ja koemme ja mitä emme halua. Ja olen ihan varma siitä, että meissä useimmissa on paljon elämäniloa, jota voimme hyödyntää paitsi itseämme ajatellen myös toisten iloksi. Huomasin taas eilen ollessani hieman kiukuspäissäni, että onpas niin paljon mukavampaa toimia rauhan, rakkauden ja ilon välikappaleena ja pirskotella hyviä fiiliksiä ja parempaa mieltä niin lähiympäristöön kuin sinne, missä sitten ikinä liikkuukaan.

Toki tiedostan sen, että tasaisen ilon sijaan esimerkiksi murehtiminen ja asioista huolehtiminen ja huolissaan oleminen ovat tapoja, jotka meitä aika ajoin piinaavat. Niistä on voinut kehittyä pitkään toistettuna liki automaatioita eikä niistä silloin ole helppoa päästä eroon tuosta noin vain päättämällä, että nyt lakkaan murehtimasta ja olen iloinen. Itsekin aina välillä ja säännöllisesti sorrun murehtimaan jotain, johon en voi vaikuttaa välttämättä edes tekemällä, saati sitten murehtimalla. Se, että jo tiedostaa tällaisen tapansa, on jo puoli voittoa. Hyvä tapa muuten on listata asioita, niin niitä omasta mielestä negatiivisia kuin positiivisiakin,  ja sitten miettiä kunkin asian kohdalla, voinko itse a) päättää tästä asiasta b) vaikuttaa tähän asiaan c) vai onko niin, että en voi päättää tästä enkä voi vaikuttaa tähän asiaan. Ja kas! Tuon listan tehtyä ja jaettua näiden kolmen vaihtoehdon kera sitä saattaa saada uutta intoa joko irtipäästämiseen tai murehtimisesta irrottautumiseen tai sitten vaihtoehtoisesti motivaatio tsempata jonkin asian kohdalla kasvaa hurjiin mittasuhteisiin.

Faktahan on, että emme voi ikinä suojautua muutoksilta tai menetyksiltä. Aina jokin menee ”vikaan” eli eri tavoin kuin me itse haluamme sen menevän. Mutta yhtälailla myös asiat onnistuvat ja menevät juuri niin kuin me toivomme! Jännä, että monilla tuntuu olevan vaikeampi uskoa jälkimmäiseen kelaan ja sitä helposti takertuu siihen, että kaikki menee aina pieleen. Kaksi sanaa, joita tulisi tuossa yhteydessä välttää, kaikki ja aina! Tuli tästä mieleen eräs kollegani, joka sai samasta jumppatunnista kolme palautetta. Kaksi niistä oli positiivista hehkutusta ja yksi negatiivinen palaute. No, kuinkas sitten kävikään? Kollegani onnistui omissa ajatuksissaan sivuuttamaan nuo kaksi kiitosta ja kehua ja vielä parin päivän jälkeen märehti sitä yhtä huonoa palautetta. Ei näin, eihän!

Itseäni on auttanut niin hyvässä kuin pahassakin suuresti tietoisuus siitä, että kaikki menee ohi. Mikään ei kestä ikuisesti. Aina tulee uusi hetki, tilanne, kokemus, tunne, ajatus.

Ihan turha siis on kelata eilisen levyä, vaan jokainen aamu voi todella herätä uuteen päivään.

Huippua tiistaita sinulle!

On tasaista, on kivikkoa, on esteitä, on vaivattomuutta, on sitä ja tätä. Se on elämää.
On tasaista, on kivikkoa, on esteitä, on vaivattomuutta, on sitä ja tätä. Se on elämää.

2 thoughts on “Uusi päivä…

  1. Eckhart Tollen läsnäolon voima ja siihen liittyvät harjoitukset voi olla hyvä apu :) Aloitin lukemaan kirjaa viime viikonloppuna, huikea teos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *