Hyvä elämä

Uusi saa tulla…

…vaikka vieläkään en tiedä, mitä kaikkea se uusi pitää sisällään. Eikä minun tarvitsekaan tietää. Pääasia on se, että uskallan nyt ottaa asioita vastaan ja luotan, että the best is yet to come!

No niin, heinäkuun viimeistä viedään ja tämän kuun hankalat energiat alkavat muuttua vauhdilla suotuisimmiksi. Nyt on aika tarttua kaikkeen, joka elämässä on jotenkin pinnalla. Osasta asioita on vain luovuttava, päästettävä irti ja rohkeasti on tartuttava niihin asioihin, jotka eivät itseä jätä rauhaan! Olen saanut monesta paikkaa viestiä siitä, että nyt on se hetki, joten ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa! Eilen erästä harjoitusta läpikäydessäni mieleeni nousi vahvasti ajatus viimeisestä seitsemästä vuodesta. Vaikka rutkasti hyvää on tapahtunut, on tuo seitsemän vuotta pitänyt sisällään paljon, jos en tietäisi, että kaikella on tarkoituksensa, sanoisin, että jopa liikaakin isoja muutoksia. Viimeisen seitsemän vuoden aikana (ei järjestyksessä) olen eronnut, joutunut luopumaan kodistani, vaihtanut elämäni yhdestä parhaimmasta työpaikasta toiseen, minua runsaasti opettaneeseen duuniin, jättäytynyt kuukausipalkkatyöstä freelanceriksi, mennyt naimisiin, saanut iltatähden, alkanut elää uusperheessä, muuttanut kolme kertaa, tehnyt paljon töitä, tehnyt isomman comebackin liikunta-alan hommiin, tehnyt Naisen iholla -kirjan ja mitä kaikkea vielä, tässä ehkä vain murto-osa kaikesta tapahtuneesta. Olen myös kasvanut, vahvistunut, muuttunut ihmisenä, oppinut näkemään ne elämän merkittävimmät asiat, oppinut olemaan kiitollinen vaikka kuinka vähästä, olen oppinut rakastamaan itseäni ja näkemään paikkani ja merkitykseni tässä maailmankaikkeudessa, olen oppinut alkaa luottaa siihen, että nyt on näin ja sitten taas toisin. Ja hahaa, olen myös oppinut elämään ilman tiskikonetta ja osannut alkaa suhtautua tiskaamiseen meditatiivisena harjoituksena, taputaputapu! Luultavasti ehkä hengästyisin, jos joutuisin käymään läpi kaiken tuon uudemman kerran. Onneksi ei tarvitse. Ja onneksi näen sen, että kaikella on tarkoituksensa, muuten en olisi juuri nyt tässä. Huh. Silti on asioita, joista aion irrottaa otteeni ja todella tehdä selväksi itselleni sen, mille olen valmis antautumaan, mitä olen valmis ottamaan vastaan, juuri nyt tässä hetkessä.

Että jos teikäläisenkin kupolia on kiristellyt ja usko ja luottamus on ollut koetuksella tässä helteisessä heinäkuussa, se kuuluu asiaan. Nyt mennään rytinällä kohti niitä itselle sopivampia aikoja. Ei muuta kuin nauttimaan kyydistä ja kaikesta, mitä eteemme kohta tarjoillaan.

Asuminen remontin keskellä on alkanut sujua ihan ookoo, lämmöstä ei todellakaan ole pulaa, koska eilen lattioille asennettiin 70 asteiset lämpölevyt kuivattamaan vesivahinkoa. Meillä on lupa irrottaa levyjen töpselit pois seinästä yön ajaksi ja hyvä niin, muuten sitä nukkumisen sijaan tulisi kylvettyä hiessä. Kuitenkin tovin levyjä katseltuamme keksin monta hyvää puolta, ne ovat äänettömät eivätkä puhalla pölyä minnekään, kiitos tästä. Olin mielikuvissani valmistautunut puhaltaviin kuivaajiin ja kauheaan mökään sekä pölyhaittaan, joten tämä oli melkeinpä iloinen yllätys. Emmeköhän siis pärjää täällä, toistaiseksi ainakin on sujunut ihan ookoo. Toki avatuista lattioista tulee jalkapohjiin likaa, mikä kulkeutuu pitkin asuntoa, mutta onneksi meitä on useampi ihminen täällä siivoamassa.

Vielä pakko sanoa siitä, että olen saanut myös vahvan oivalluksen siitä, miten voimme mennä kohti kaikkea sitä, mitä haluamme. Erittäin tärkeää tällä hetkellä on se, mitä me annamme muille itsestämme. Millaisia me olemme toisia kohtaan. Mitä me projisoimme muiden kautta. Itse olen pysähtynyt tunnustelemaan omia toiminta- ja ajatusmallejani nyt ihan urakalla. Ja voin kertoa, että pienten harha-askelien jälkeen jälleen tuo oma toiminta ja siihen tutustuminen kantaa suurta hedelmää. Mutta jos vain paahtaa täysillä sinne tänne ja miten sattuu, ei niitä asioita vain näe, sitä porhaltaa sokeasti eteenpäin, kun parasta olisi pysähtyä hetkeksi.

Iloista hellepäivää sinulle!

Näin teen! (Kuva: Pinterest)
Näin teen! (Kuva: Pinterest)

 

4 thoughts on “Uusi saa tulla…

  1. Kiitos taas hyvästä ja minunkin elämäntilanteeseeni sopivasta kirjoituksesta. Uusi saa tulla, elämä kantaa, siihen luottaen.

  2. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Se on kyllä tosi erikoista, miten ihmisten elämässä toistuvat samat haasteet (kirjoitin ensin ongelmat, mutta vaihdoin ;D). Oon opiskelija ja asun kimppakämpässä. Ku masennus oli pahimmillaan, mun kämppis lähti, koska silläki oli omat haasteensa ja sano että kaks ahdistunutta ei sovi samaan kämppään. Nyt mulla on mennyt paremmin, mutta uudella kämppiksellä oli taas omat juttunsa ja sit ku kerroin kokemuksistani (jos se kysy, joskus myös kysymättä), ni nyt sekin pääty lähtemään, koska on alkanut diagnosoida itselleen kaiken maailman häiriöitä! Meillä oli uusien kämppisten kanssa tosi kivaa ja ajattelin, että edellisen lähtö toikin mukanaan parempaa. Nyt kun taas kävi samoin, tulee kieltämättä mieleen, että yrittääkö maailma opettaa minulle, että minun täytyy asua yksin. Toivon että juttu ei kuitenkaan ole siinä, vaan jossain muussa. Ehkä esimerkiksi siinä, että miettisin vielä paremmin, millä nuotilla puhun masennuksesta ja muista häiriöistä.

    1. Kiitos MAKE kommentistasi! Usein itse törmään johonkin tiettyyn haasteeseen niin kauan, että opin näkemään, mitä se haaste haluaa mulle kertoa. Hienoja oivalluksia olet tehnytkin jo omasta asiastasi. Kivaa viikonloppua sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *