..Virkeämpi ja keveämpi oloko? Vielä ei ainakaan ole tunnettavissa mitään merkkejä.

Aloitin fyysisen elämäntapamuutokseni sunnuntaina syömällä ison kasan suklaapatukoita.

Yöheräilyt ovat saaneet aikaan sen, että keho on suorastaan janonnut sokeria. Olen ollut koukussa ennen kaikkea kokikseen. Ennen join light-versiota, mutta raskauden aikana vaihdoin ehtaan tavaraan. Ja se, kun ihmiset toteavat, että no kyllähän sä voit herkutella, kun imetät, on täyttä puppua. Imettäminen ei ole laihduttanut minua grammaakaan!

Nyt on kolmas päivä menossa sekä ilman näkyvää sokeria että vaaleaa vehnää. Eilen pystyin hillitsemään itseni jopa pullaa, patonkia ja croisantteja pullistelevassa hotellin aamiaispöydässä. Rakastan pastaa, mutta en ole syönyt sitä. Eilen tosin haaveilin juustoisasta pitsasta ja muista kielletyistä herkuista.

Jännittävää nähdä, miten kauan riippuvuus makeaan, pastaan ja höttöleipään piinaa minua. Ystäväni lohdutti, että leivän ja pastan poisjättämiseen tottuu kyllä. Ruisleivästä en kyllä ole ajatellut luopua.

Luultavasti olen syönyt jo kauan aivan liikaa hiilareita. Nyt on aika vähentää.

Toivon, että innostuisin jälleen liikunnasta täysillä. Minulla on kortti toukokuun puoliväliin asti yhteen Euroopan suurimmista liikuntakeskuksista, mutta vielä en ole uskaltautunut paikalle. Tänään onneksi pääsen lenkille Adidas-ryhmämme kanssa. Luvassa on kuulema yllätysvieraskin!