Tunneside tavaraan

Tunneside tavaraan on joissain tapauksissa totta. Vaikka vähemmän on enemmän, joistain esineistä ei vain halua luopua. Eikä tarvitsekaan.

Pitkäperjantai on nimensä mukaisesti tuntunut pitkältä. Elämässä tarvitsee hetkiä, kun voi vain olla tekemättä mitään. Mutta selkeästi olen levännyt viime aikoina riittävästi, kun nyt ei olisi koko päivän chillailulle ollut välttämättä tarvetta. Aamulla sentään ulkoilimme, mutta jäätävä tuuli ja kokonaisvaltainen harmaus saivat astumaan aika äkkiä sisälle. Instagramissa näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Olisivatpa ne totta omilla kulmillakin. Silmäni eivät ole bonganneet vielä ainoitakaan, vaan pelkkiä koirankakkakasoja. Kevättä odotellessa!

Kun ei ole tekemistä muttei oikein jaksa keskittyä mihinkään, mikäs sen parempaa ajanvietettä kuin siivoaminen ja pikku puuhastelu. Sentään en alkanut hinkata jääkaappia, mutta pari päivää Ikean kasseissa lojuvia puhtaita pyykkejä katseltuani sain ne vihdoin kammettua kaappiin. Vaikka siivoaminen ja kodin järkkäily on mielestäni useimmiten meditatiivista puuhaa, puhtaiden pyykkien kaappiin laitto vain ei ole lempiaskareitani. Pitäisi ehkä vielä vähentää vaatteita ja säilyttää todella vain ne, joita käyttää. Toisaalta olen jo karsinut niin paljon tavaraa viime vuosien aikana ja myös alkuvuonna, etten tiedä, mistä enää luopua. Trendikirja KonMari on luettu täälläkin!

Mutta jotain on, josta en aio hankkiutua ehkä koskaan eroon. Ne eivät ole merkittäviä yleisesti, mutta ovat ajan kanssa muodostuneet itselleni tärkeäksi. Niiden hankinta- tai saantihetkeen liittyy jokin vahva muisto, josta johtuen myös tunneside tavaraan on muodostunut. Tai sitten itse esineeseen liittyy jokin tarina. Onko sinulla tavaroihin liittyviä muistoja?

Ei muuta kuin pitkää perjantain jatkoa! Huomenna normiarjen pariin taas ja hyvä niin!

Arabian kulhon ostin kerran työmatkalla kirpputorilta Kajaanissa. Olin kaupungissa tekemässä sisustusjuttua Kotivinkki-lehteen.

Lipaston ostin viidelläkympillä huuto.netistä ja se oli ensimmäinen eroni jälkeinen huonekalu, joka oli ikiomani. Se oli kuulunut viiskymppisen herran kuopiolaiselle isoäidille.

Lipastossa on kauniita yksityiskohtia, osa vähemmän ehjiä kuin toiset.

Keräilin joskus vanhoja peltipurkkeja. Osa niistä on jäljellä miljoonalaatikkoina eli sisältävät epämääräistä sälää, jota voi joskus tarvita. Ruskea 70-lukulainen korulipas on lahja anopilta. Punainen laatikko sisälsi kerran ystävältä saadun lahjan.

Eriparituolit ovat useimmat kirpparilöytöjä. Punainen ruokapöydän puinen Askon vanha tuoli löytyi kerran roskalavalta. Etualan pompöösi uudelleen verhoiltu laiskanlinna on ikivanha. 

Posliinihahmot ovat tuliainen muistaakseni siskolta.

Ikoni koristaa keittiön hyllyä. Sen löysin kirpputorilta.