Valoa ja energiaa?

Vai pelkkää harmaata paskaa. Jokaisen oma valinta!

Aamulla bussissa mietin jälleen sitä, miten suuri merkitys meillä ihmisillä on toisiimme niin hyvässä kuin pahassa. Jouduin nimittäin tahtomattani kuuntelemaan lähelläni istuneen henkilön puhelimessa tapahtunutta äkäistä sananvaihtoa kumppaninsa kanssa. Tyyppi jankkasi ja jankkasi samoja asioita eikä asiassa tunnuttu pääsevän yhteisymmärrykseen. Koko bussi oli hiirenhiljaa ja kaksivuotiaskin tuntui aistivan puhelimeen lauottujen sanojen huonon latauksen. Tuli typerä olo niin kyseisen ihmisen kuin kaikkien muidenkin puolesta, aamun tunnelma ei todellakaan kohonnut mitenkään kattoon tuon episodin takia. Toisaalta tämä taisi olla jonkin sortin oppiläksy: tunnistin tyypissä myös omaa itseäni. Olen myös ollut vastaavassa tilanteessa jankkaamassa jollekulle jostain typerästä ja varmasti yhtä turhasta asiasta. Ulkopuolisena asia jotenkin konkretisoitui ja tuli vain yksi ajatus mieleen: buu, tosi urpoa!

Kunpa vain me ihmiset eläisimme enemmän sovussa. Vaikka joskus käämi palaa, silti voi aina miettiä, mitä antaa ulos itsestään. Ainakaan oma oloni ei ole ikinä helpottunut riitelemällä, enemmänkin päin vastoin.

Jotakuinkin agressiivinen tunnelma jatkui vielä kävellessäni työhuoneelle. Roska-auto oli ajaa pienen henkilöauton kylkeen tungettuaan ensin kolmion takaa isolle kadulle. Roska-auton kuljettaja olisi voinut tietenkin osoittaa eleillään olleensa pahoillaan, mutta tyyppi alkoikin painaa tööttiä kuin viimeistä päivää ja näytteli koottuja käsimerkkejä. Siinä sitten kävellessäni mietin, että mikä meitä oikein vaivaa. Miksi miksi miksi tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, kun on niin paljon mukavampaa olla iloinen ja ystävällinen toisille. Ugh. Olen puhunut.

Alkaako ihmisille riittää tämä talvi vai mistä lie on kyse, kun on niin voimakkaita purkauksia tuolla pitkin poikin julkisilla paikoilla. Mutta vaikka ulkona on harmaata ja sateista, elämä sen sijaan on just niin valoisaa ja energistä kuin sen itse antaa olla. Tunnen minäkin itseni nuutuneeksi ja toden totta olen hellittelevän aurinkokylvyn tarpeessa, mutta ei ne huonot fiilarit sillä poistu, että kulkee pitkin poikin aukomassa päätään kohtaamilleen ihmisille.
Moni ehkä purkaa juurikin jotain huonoa oloaan toisiin ihmisiin. Silti elämäntilanteesta tai elämän tämän hetkisistä haasteista riippumatta meidän jokaisen omalla päätöksellä on suuri valta ja merkitys. Aina voi käyttäytyä hyvin. On myös hyvä tiedostaa se, että elämä kulkee sykleissä: on myrskyisää ja tyyntä, pimeää ja valoisaa, on paljon energiaa ja on vähemmän energiaa. Mikään olotila, tilanne tai fiilis ei jatku loputtomiin. Ei hyvä eikä se huonokaan.

Ja sen kerran (hahahaha) kun arjessa rullaa tosi mahtavasti, suosittelen heittäytymään hyvään tunnelmaan! Silloin ei ainakaan kannata miettiä kaikkea sitä, mikä aiemmin on mennyt pieleen tai mikä voisi mennä. Uskon sitä paitsi, että usein kärsimyksemme ainakin elämän pienemmissä vastoinkäymisissä johtuu siitä, että pyristelemme niin hanakasti niitä vastaan. Takertuminen johonkin ei kyllä helpota omaa oloa. Pakolla ei synny hyvää lopputulosta. Jostain muistan muuten lukeneeni, että suuri osa mielipahasta liittyy siihen, että emme osaa käsitellä asioita, joihin elämässämme törmäämme. Tätä juuri mietin tänään, kun tarjosin vaikka mitä juttuideoita vaikka minne, mutta tuntui, että suurin osa tuli bumerangina takaisin tai sitten porukka ei ehdi edes vastamaan. Toki voisin ahdistua tilanteesta, mutta jostain syystä olen ollut aivan zen. Tiedän, että asiat tapahtuvat juuri oikealla ajallaan ja jotain muuta, luullakseni parempaa on tulossa. Ja veikkaan, että ennen lomallepääsyä tulen olemaan vielä aika täystyöllistetty. Sitten on loma ansaittu, kuten meilläpäin ansaita kuuluu, heh.

Mutta palatakseni noihin aamun kiukkuajiin. Itse uskon vahvasti siihen, että meillä on suuri vaikutus toisiimme. Timanttihiomon Katin vetämällä kurssilla puhuimmekin taannoin ihmisten energiakentistä ja siitä, miten toisten ihmisten energiat vaikuttavat meihin jokaiseen. Ja sitten, kun joku iloluontoinen kykenee siitä kollektiivisesta energiamössöstä nousemaan askeleen ylemmäs, hänen ajatuksensa ja tekonsa vastaavat useamman ihmisen ajatuksia ja tekoja. Kas, siinä oiva tavoite!

Viime aikaisia parhaita oivalluksiani on ollutkin se, että sen sijaan, että miettisin kuitenkaan loputtomiin muita ihmisiä ja heidän energioitaan, keskityn yksinkertaisesti omaan energiaani ja pidän spirittiä yllä, vaikka sitten oman itseni kanssa. Kun minulla on rauhallinen, iloinen, luottavainen ja tyytyväinen olo, on paljon iisimpää myös olla ottamatta vaikutteita niistä äkäisemmistä tyypeistä. Toisen kiukku törmää kuin tefloniin eikä pääse minun kanssani perille asti. Kun on luottavainen fiilis, silloin myöskään ei jatkuvasti ja taukoamatta tarvitse tietää, miksi joku asia meni jollain tapaa. Kati totesikin jotenkin näin, että sielu ei kaipaa selityksiä, sitä kiinnostaa vain tämä hetki. Eli ollaan tässä, juuri nyt.

Menikö vähän diipiksi! Lähdenpä tästä palaamaan takaisin maan pinnalle Bodypumpin ohjaamisen muodossa. Saa nähdä, paljon rautaa muovia nousee, kun eilinen pumppi vielä painaa jaloissa. Onneksi kesäkuun alusta pääsen taas sisäpyöräilemäänkin enemmän, tuskin maltan odottaa!

Miellyttävää keskiviikkoa sinulle!

Täl viisii! (Kuva: Pinterest)

Täl viisii! (Kuva: Pinterest)