Viime viikon opetuksia

Viime viikko oli hyvin opettavainen monessa mielessä. Osallistuin koulutukseen, joka kyllä oli hyödyllinen, mutta jonka ilmapiiri ei tuntunut kovin kannustavalta. Kun olin kiikuttamassa tyhjää jugurttipurkkia roskikseen jonka lähellä kouluttaja kirjoitti salaisuuksiaan flappitaululle, niin hän karjaisi spontaanisti minulle, että älä tuu tänne! No minä siihen sitten 34-vuotiaana kiljahdin takaisin, että no en mä sinne haluis tullakaan. Kuulostin varmaan 13-vuotiaalta, mutta kyllä toisenkin osapuolen käyttäytymisessä oli parantamisen varaa. Vasta myöhemmin tajusin lähettää hänelle mielessäni rakkautta, paljon rakkautta ja ainakin oma ärsyyntymiseni lakkasi. Sitäkin jäin miettimään, että lähes aina koulutustapahtumat saavat minut innostumaan ja motivoitumaan lisää. Tällä oli itseeni ainakin aluksi hieman päinvastainen vaikutus. Ensin tuli sellainen olo, että oho, mä en osaa mitään! Joku pieni ääni sisälläni huuteli minulle, että sä oot ihan paska! Sitten vaiensin sen, koska tiesinhän sen, ettei se ole totta. Päätin huomioida ja korjata ne asiat, jotka ovat aiheellisia mutta myös jatkaa omalla tyylilläni. Sillä olen pärjännyt tähänkin asti.

Tulipa taas kuitenkin huomattua, että sillä on valtava merkitys, miten toiselle ihmiselle asioita ilmaisee. Usein ihmiset jännitys- tai hermostuspäissään saattavat ottaa esitettäväkseen koviksen roolin. Huonotuulisuuskin tarttuu ja synnyttää erilaisia vastareaktioita. Omaa ulosantiaan onkin monen hyvä miettiä. Jos tilanne hermostuttaa, se auttaa jo, kun ymmärtää ja hyväksyy tunteensa. Hyvä uutinen: Ikinä ei ole liian myöhäistä muuttaa käytöstään, kuten ikätoverini ja ystäväni Anzi on huomannut.

Talvi!

Toinen asia, jonka opin jälleen kerran kantapään kautta, on se, että toimi äläkä vain ajattele toimivasi. Lakkaa miettimästä, että pitäisi tehdä jotain. Lakkaa yrittämästä tehdä jotain. Lakkaa aikomasta tehdä jotain. Yksinkertaisesti vain tee se, mitä olet tekemässä. 

Itse olin lykännyt erästä kivaa, kiinnostavaa ja hauskaa projektia nyt viikkotolkulla. En tiedä, miksi en saanut hommaa aikaiseksi. Aina tuli muka jotain muuta: työ, jumpat, blogi tai en vain jaksanut. Nyt kun aloin tehdä sitä, niin se hoituikin yllättävän jouhevasti. Asia oli kaikki nämä viikot pyörinyt päässäni. Minua oli suuresti vaivannut ajatus, että en saanut sitä hoidettua. Olin kokenut sen vuoksi häpeää. Nolostuneena olin selittänyt, että tässä nyt on kaikenlaista. Ja kah. A little less conversation, little more action please, kuten Elviskin laulaa. Ja oi sitä hyvää mieltä, kun pääsin asiassa eteenpäin.

Talvi!

Kolmas asia jonka huomasin, on se, että itsensäkin voi yllättää. On ihan okei muuttaa mieltään. Olin nimittäin ajattelut äänestäväni erästä henkilöä, mutta sitten kuitenkin päädyin toiseen henkilöön vasta äänestyskopissa.

Neljäs asia joka tupsahti mieleeni, on se, että ole oma itsesi. Älä yritä olla muuta kuin olet, ainakaan toisten ihmisten takia. Älä muuta itseäsi siksi, että kuvittelet toisen pitävän sinusta enemmän muutoksen jälkeen. Muutu vain omasta tahdostasi. Tässä ei ole omalta kannaltani nyt kyse sen enemmästä kuin hiusten väristä. En tiedä mitä kuvittelin, kun värjäsin hiukseni ensin vaaleaksi ja sitten punaiseksi.

Back to black. Ensi kuussa on kampaaja.