Yhtä en vaihda..

..ja se on nukkuminen ja riittävä uni. Empiirinen tutkimustieto: Uni on samantyyppinen asia kuin terveys. Vasta kun sen menettää, sen arvostus nousee ihan tajuttomiin sfääreihin. Näin kävi itselleni.

Viime yönä sitten siirrettiin kelloja ja heräsin ensimmäisen kerran virkeänä uutta aikaa viideltä. Tähän suurimpana syynä se, että unten mailla olin jo 21.30, kyllä, lauantai-iltana. Arvostan nykyään itseäni ja omaa hyvinvointiani niin paljon, että haluan nukkua, kun se vihdoinkin on mahdollista.

Oma uni- ja nukkumishistoriani pitää sisällään monenlaisia vaiheita. Haastavin niistä oli se, kun pian nelivuotias ei vain nukkunut yhtäjaksoisesti ennen kuin parin vuoden iässä. Senkin juhlallisen etapin jälkeen yömme ovat sisältäneet niin parempia jaksoja kuin heikommin nukuttuja vaiheitakin. Nykyään lapsi usein kömpii aamuyöstä viereen nukkumaan, jolloin saatan hetkeksi havahtua, mutta sellaisiakin ihmeitä tapahtuu, että hän vetää sikeitä aamuun asti oman peittonsa alla. Nykyinen tilanne on ihan hyvä, eikä mitään verrattuna siihen vuoteen muutamaan, kun herätyksiä öisin oli jopa kymmenen ja tätä siis kuukausikaupalla putkeen. Kun meillä valvottiin, en oikein jaksanut ymmärtää, kun ystäväni satunnaisen yhden yön valvottuaan valittivat väsymystään. Ja kun Facebookissa kiertäneessä hyvinvointikampanjassa kehotettiin yksinkertaisesti nukkumaan enemmän, minua otti todella kupoliin. Olenkin vähän sitä mieltä, että nukkumatonta osaa täysin ymmärtää vain toinen saman kokenut.

Jälkeenpäin olen ihmetellyt sitä, miten silloin jaksoin tehdä töitä, kun en saanut nukkua. Miten ihmeessä järki on voinut juosta sen verran, että sain kirjoitushommat kunnialla hoideltua? Ohjauksiahan olin ennen lapsen vuoden täyttämistä kahminut sen verran, että palautuminen tuolla nukkumisella jäi keholta saavuttamatta ja lopulta heräilin hikilätäköissä, sain rytmihäiriöitä ja ne vähätkin unet alkoivat kärsiä ja lopputuloksena oli ylikunto ja parin kuukauden liikuntapaussi. Kai sitä oli vain niin syvällä siinä väsymyksessä, että toimi jokseenkin automaattiohjauksella ja sillä tapaa suoriutui töistäkin. Muutama ihmissuhde kariutui, kun väsymykseltäni siirtelin tapaamisia, koska ne eivät olleet pakollisia, kuten esimerkiksi työt. Sitä vain laahusti aamusta iltaan ja pyrki selviämään päivästä parhaansa mukaan. Ymmärrän sen, että ihmisen mielestä, joka saa nukkua riittävästi, väsymys lienee huono tekosyy, mutta se oli jotain niin konkreettisen musertavaa, että kaikesta, mistä pystyin karsimaan, kyllä karsin. Muistan sen hetken, kun lapsi pikku hiljaa alkoi nukkua paremmin ja yhtäkkiä minusta tuntui siltä, että värit olivat palanneet elämääni. Sen harmaan väsyneen mössön sisältä alkoi löytyä uusia sävyjä, se tuntui ihan mahtavalta.

Toinen huono nukkumisvaihe oli seitsemän vuotta sitten, kun moni asia elämässäni muuttui kertarysäyksellä. Tuolloin olin niin stressaantunut, että en vain kyennyt nukkumaan ja kun vihdoin nukahdin, heräilin yöllä miettimään asioita, jotka yöaikaan saivat vieläpä valtavat mittasuhteet. Tuolloin vielä saatoin väsyneenä ollessani olla todella kiukkuinen. Nykyään olen ymmärtänyt sen, ettei huonosti nukutulla yöllä tarvitse olla mitään tekemistä oman mielialani kanssa. Toki pitkään jatkuva huono nukkumattomuus vaikuttaa mielialoihin ja elämä voi alkaa näyttää aika synkeältä, mutta aina voi miettiä, miten niitä fiiliksiä tuo esiin muiden seurassa vai tuoko ollenkaan. Kiukuttelunkin sijaan voi sanoa, että olen nyt niin väsynyt, että haluan olla rauhassa.

Joka tapauksessa tuo parin vuoden valvominen ja heräily sai aikaan sen, että tämän vuoden tammikuussa päätin alkaa nukkua univelkojani pois. Olenkin jo pian 10 kuukautta mennyt nukkumaan useimmiten klo 21 kieppeillä, nuorimmaiseni nukahdettua. Minusta on ihana nukkua ja vielä ihanampaa on herätä virkeänä. Toki tämä vaikuttaa sosiaaliseen elämääni, en nykyään pysty keskustelemaan mistään tv-sarjoista, sillä ne jäävät näkemättä ja muutenkin iltainen seurustelu jää, mutta se, että herää virkeänä ajaa aika monen asian yli. Baariinkaan en kovin mielelläni lähde ja aamuneljään valvominen tuntuu nykyään suoranaiselta kauhistukselta! Näin ne asiat muuttuvat. Mutta: hyvin nukutut yöt tuovat mukanaan ilon. Työhommatkin rullaavat helposti ja vaivattomasti. Eikä ihme, sillä väsymys tappaa luovuuden. Pirteänä sen sijaan pursuilee ideoita ja on myös energiaa niiden toteuttamiseen. Levänneelle kaikki on mahdollista. Riittävä uni palauttaa maailmaan värit.

Usein herään klo 5 virkeänä ja ehdin tehdä kaksi tuntia töitä ennen nuorimman lapsen heräämistä, välillä nukun ja makoilen sängyssä itsekin seiskaan asti. Uskon, että se, että en ole kertaakaan ollut sairaana viime joulun jälkeen *kopkopkop*, liittyy riittävään lepoon, sillä mitenkään maailman terveellisimmin en esimerkiksi ruokaile ja tällä hetkellä liikuntaakin tulee harjoitettua enemmän kuin riittävästi. Kun keho tottuu kunnollisiin uniin, nousevat ne niin tärkeiksi, ettei niistä halua enää luopua. Minulle sopii tässä elämänvaiheessa tämä unirytmi ja ehkä jossain toisessa vaiheessa joku toinen.

Olen todella oppinut arvostamaan hyvää unta ja nukkumista. Nykyään osaan olla kiitollinen jokaisesta hyvin nukutusta yöstä. Koen myös ymmärtäväni paremmin heitä, jotka syystä tai toisesta valvovat unettomina, kuka missäkin. Heille ja erityisesti kaikille pikku taaperoiden vanhemmille: I feel you! Yrittäkää sinnitellä ja keksiä jaksamiskeinoja. Vielä koittaa se päivä, kun saatte nukkua.

Tässä me nukutaan noin 3,5 vuotta sitten!