Yksi vuoden mutseista

Näin sairauspäivien iloksi pukkaa haastetta, mikä passaa mainiosti, sillä juuri nyt järki ei juokse aivan toivotun lailla. Ihastuttava Oi mutsi mutsi, sama bööna, jolta härskisti plagioin kalsarilooksin, ilahdutti minua Vuoden mutsi -palkinnolla. Ja sepä vallan tuli nyt siis täysin oikeaan osoitteeseen, totally. Vuoden mutsi -palkinto leviää muuten netissä siksi, että maaliskuussa julkaistaan kahden toimittaja-äitibloggaaja-kirjailijan Vuoden mutsi -kirja (Avain Kustannus).  Jäämme odottamaan opusta jännityksellä! Sitä ennen minun vastaukseni, voila!

Kiitos Oi mutsi mutsille tästä upeasta palkinnosta!

1) Tunnen itseni vuoden mutsiksi, kun keskimmäiseni kiikuttaa koulusta kiitettäviä arvosanoja, esikoiseni on itse hankkinut itselleen tet-harjoittelupaikan ja kuopukseni on oppinut jonkin uuden taidon, kuten vaikkapa tanssimaan. Silloin huoahdan helpottuneena, että jotain on sentään tullut tehtyä oikein. Onneksi täydellisiä äitejä ei ole. Eikä edes täydellisiä ihmisiä.

2 Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on oman ajan vähyys ja se, että varmasti huomioi jokaista perheenjäsentä tasapuolisesti. Väistämättä se pienin tuppaa saamaan eniten haleja ja pusuja osakseen. Parisuhde jää myös helposti hunningolle pikkuvauva-arjessa.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, että hän kokee saavansa minulta rakkautta, turvaa, välittämistä, läheisyyttä ja neuvoja elämänsä varrelle. Toivoisin olevani esikuva omille tyttärilleni puutteistani huolimatta. Tokin sekin lämmittää, kun lapset kehuvat päivän asuani tyylikkääksi!

4. Kello 12 yöllä olen yleensä nykyään nukkumassa. En ole kahteen vuoteen käynyt baarissa.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä työhuoneellani Kaapelitehtaalla. Viikonloppuisin ehkä vielä nukkumassa.

6. Haluaisin sanoa kuopukseni isälle, että hän hoitaa hommansa isänä ja erityisesti myös isäpuolena todella hienosti ja että arvostan häntä.

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että on hauskaa jakaa kiinnostus samanlaisiin asioihin, kuten elämäntaito-opuksiin ja kirppareihin. Ja että olen kiitollinen kaikesta avusta, jota olen häneltä saanut myös aikuisena.

8. Viimeksi kiroilin, kun tunsin oloni kipeäksi, surkeaksi ja maailman pienimmäksi matoseksi (=eilen).

9. En ole koskaan osannut skeitata, mutta toivottavasti ensi kesänä saan sen longboardin, jonka lähes hankin viime kesänä.

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on urheilla. I love liikunta!

Laitan haasteen eteenpäin Tallipäiväkirja-blogia pyörittävälle toimittaja-pientilallinen-perheenemäntä Kirsille, joka ihailtavasti suoriutuu monimuotoisesta arjestaan. Kunnioitan tätä järkevää ja aikaansaavaa naista ihan täböllä.

Laitan haasteen myös hulvattoman hauskalle ja tosi upeelle mutsille, lahtelaisgraafikko Hannalle, joka kirjoittaa Terveisiä perheestä -blogia.