Yritän muuttua talvi-ihmiseksi
Olen päättänyt oppia pitämään talvesta, siis ihan oikeasti. Yritän muuttua talvi-ihmiseksi tänä talvena. En varsinaisesti ole ollut mikään talven vihaaja, mutta pidän vain enemmän kesästä, syksystä ja keväästä (tässä järjestyksessä). Koska nykyään rakastan ulkoilua ja kävelyä, olen päättänyt oppia innostumaan myös talvesta ja viettämään myös talvella mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Jos intohimoisesta sisäliikkujasta on tullut intohimoinen ulkoliikkuja, uskon, että tämä talven rakastamaan oppiminenkin on ihan mahdollista. Tänään maanantaina satoi sitten se ensilumi Helsinkiinkin ja harjoitukset ovat siis alkaneet.
Talveen liittyvä ongelmani on ehkä aina ollut se, että olen kova palelemaan ja ihan kotonakin saan välillä perheenjäseniltä kauhistelua jääkylmistä käsistäni. Palelen helposti erityisesti, jos joudun seisomaan kylmällä ilmalla pitkään paikallani, mutta nykyään nuorimman lapsen kanssa ulkoilukin on onneksi enemmän tekemistä kuin pihalla seisoskelua.
Tätä ei varsinaisesti ole ollut ikävä, mutta…. Koipeni viime talvena. (Timo Turkka)
Tokaluokkalainen oppi lisäksi viime talvena laskettelemaan, kiitos siskoni perheen, ja skimbaamista on varmasti luvassa tulevanakin talvena. Itse en ole koskaan lasketellut ja hiihtämisestäkin on lähes 20 vuoden breikki kertakokeilua lukuun ottamatta. Miten minulla onkaan sellainen kutina, että sitä joutuu tulevan talven edetessä vielä hiihtokouluun tai suksiostoksille tai parhaassa tapauksessa molempia?
Juokseminen jatkuu läpi talven, eikä tunnu lainkaan inhottavalta edes ajatuksena. Ajattelen, että talvijuoksu on pukeutumiskysymys ja silloin, kun vaatteita on sopivasti, ei lenkillä tule liian kylmä eikä myöskään turhan kuuma. Polkujuoksu talvisessa metsässä on ihan parasta eikä napakkakaan räntäsade saa minua jättämään suunniteltua lenkkiä tekemättä.
Ehkä talvesta pitäminen kokonaisvaltaisesti on myös pitkälti vaatetuskysymys, kuten talvella juostessa? Tulevaan talveen olen jo nyt varustautunut kunnollisilla vaatteilla ja kaapissani ovat vihdoin myös kunnolliset toppahousut. Ehkä opin pitämään talvesta, kun päällä on riittävästi vaatteita ja lakkaan palelemasta?
Sitä paitsi onhan valkoinen maa ihan kauniin näköinen, harmaa loska ja pimeys vain eivät niin houkuta. Mutta tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä vaikeammaksi talvet käyvät. On siis aika muuttaa asennetta, pukeutua kunnon talvivaatteisiin ja opetella pitämään talvesta.
Otan mielelläni vinkit vastaan, joilla muuttua talvi-ihmiseksi! Saa auttaa ihmistä hädässä.
Mahtavaa viikon alkua,
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
merimiehen vaimo
Minäkään en ole koskaan pitänyt talvesta. Aina pimeää, aina märkää, aina lasten pipot ja hanskat joko kadoksissa tai märkänä. Hirveä pukeminen kaikille lapsille päälle ja itsellä hiki valuu siinä kohtaa kun kaikki lapset on saatu puettua. Olen yrittänyt valmistautua siihen, että otan tänä vuonna talven vastaan avoimin mielin, mutta saa nyt nähdä miten käy 🙂 Onhan talvessa ihanatkin puolensa. Takkatuli, lumikinokset ja lumipeitteet puissa, joulu ja upea tähtitaivas kirkkaalla säällä. Vinkkejä siis minäkin kaipaan samaan asiaan kuin sinäkin 🙂 Mukavaa viikkoa!
Annariina
Mielestäni osuit jo naulan kantaan – talvesta pitäminen on ennen kaikkea pukeutumiskysymys. Minulla on ystävä, joka vihaa talvea, en kuitenkaan ihmettele miksi: hän kieltäytyy viimeiseen asti pukeutumasta lämpimästi. Hän alkaa käyttää pipoja ja hanskoja vasta kun on aivan pakko ja paleltuminen uhkaa. Lisäksi kulkee koko talven ohuessa villakangastakissa oli sitten +5 tai -15. Kyllä muakin alkaa kylmätä kun sitä vierestä katson, vaikka rakastan talvea.
Hyvissä varusteissa ei palele ja on paljon helpompaa keskittyä olennaiseen. Itsekin ”vihasin” tätä kylmyyttä viikonloppuna ja tänään johtuen puhtaasti siitä etten vain osannut pukeutua tarpeeksi lämpimästi. Nyt ajattelinkin lähteä varastoon hakemaan talvivaatteet ja -kengät, jotta olen paremmin varustautunut huomenna. 😉
Mielestäni tämä sama pätee sateella ulkoiluun ja lenkkeilyyn; hyvissä varusteissa sade tuntuu vain virkistävältä!
Levollista talven odottelua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Merimiehen vaimo kommentista! Joo, ymmärrän kyllä tuskasi ja voin samastua. Nyt kun nuorin on jo tokalla, on vähän helpompaa noiden pipojen, hanskojen ja kurahousujen sun muiden kanssa, eikä tarvitse enää ketään pukea, mutta kolmen tyttären äitinä tuosta on kyllä vahvoja muistikuvia!
Oon kyllä tullut siihen lopputulokseen, että sillä mun aiemmalla vähän huonolla talvisenteella ei kuitenkaan pitkälle pötki, niin yritän nyt tänä talvena sitten uudistua ja vihdoin muuttaa asennetta 😀
Ja kuten sanoit, talvessa on hyvätkin puolensa. Mutta kai tässäkin auttaa se, että laittaa kunnolla päälle ja sitten vain hyväksyy, että se on osa meidän arkea…
Mahtavaa alkuviikkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Annariina kannustavasta kommentista! Joo, uskon, että oot ihan oikeassa! Olen siitä jo hyvilläni, että talvijuoksu sujuu, mutta vielä pitäis opetella kaikki tuo muun talveen liittyvä.
Mutta kuten sanottu, paleleminen on kammottavaa, ja mulla on nyt ekaa kertaa vuosiin kunnolliset toppahousutkin odottamassa, joten eiköhän se tästä. Jo eilen pidin pipoa, kun menin illalla ohjaamaan, oli muuten hyytävä viima. Mukavuus ennen tyyliä 🙂 Ja saahan niitä kivojakin pipoja sitä paitsi.
Mahtavaa alkuviikkoa sulle!