Viime kampaajakäynnillä minulla oli kuopukseni Piksu mukana. Istuin kampaajan sohvalla ruokkimassa lastani suojamuovit päälläni ja tukka hemaisevasti väriaineessa, kun ovesta sisään astui äiti vaunuineen. Hän vilkaisi meitä huvittuneena ja totesi, että ”Ai, täällä on muitakin”. Siinä sitten istuimme rinnakkain, hänen vauvansa vielä vaunuissa ja omani sylissäni. Selvisi, että vauvoilla oli vain muutama päivä ikäeroa ja että kummallakin oli ristiäiset tulevana lauantaina. Seuraavan vartin aikana olimme paljastaneet itsestämme toisillemme enemmän kuin ainakaan itselläni on tapana kertoa vieraalle. (Olen usein äänessä ja johdan keskustelua, mutta teen sen monesti niin, että kyselen toiselta. Silloin minun ei tarvitse kertoa omista asioistani juurikaan.) Pääsimme kampaajiemme käsittelystä saman aikaisesti ja erosimme lopulta kampaamon ulko-ovella. Tuli kummallinen olo. Minua jäi jopa harmittamaan, etten ollut antanut tuolle itseäni muutamaa vuotta nuoremmalle naiselle yhteystietojani.

Kului päivä pari ja sain lukea vastaavasta sattumasta maaliskuun Evita-lehdestä. Marja-Terttu Pulliaisen juttu ”Ihan kuin olisimme tunteneet aina” tuli kuin tilauksesta. Jutussa kerrottiin, kuinka arvioimme ventovieraiden kasvojen luotettavuuden ja viehättävyyden alle puolessa sekunnissa, ja että yhtä nopeasti ensivaikutelma herättää joko myönteisen tai kielteisen reaktion. Ja että varmin tapa saada kemiat kohtaamaan on hakeutua samassa elämäntilanteessa olevien seuraan. Eli vauvat yhdistivät meitä. Ilman vauvoja tuskin olisimme ruvenneet edes juttusille. En varmaankaan ollut viehättävimmilläni mustaan muoviin pukeutuneena ja pää sinertävänvalkoisena värjäysaineesta.

Ystävyys on monisyinen ja kummallinen asia. Toisten kanssa ystävyys ei murene, vaikka näkisi kerran kahdessa vuodessa. Toisten kanssa ystävyys taas vaatii jatkuvaa huoltoa, ilman sitä se hapertuu ja lopulta katoaa. Toisten kanssa ystävyys sujuu kuin itsestään.

Itse olen saanut lukuisia ystäviä aikuisiälläkin, mutta totta on, että niin kuin elämäntilanteet yhdistävät, ne myös erottavat. Se ei ehkä ole huono asia. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu kulkemaan kanssani koko elämää. Pitää olla iloinen siitä, että on saanut viettää aikaa heidän kanssaan sen tietyn hetken. Elämä koostuu jaksoista. Niihin liittyy erilaisten tapahtumien lisäksi myös erilaisia ihmisiä.