Hyvä arki

Saavuta tavoitteet mielikuvaharjoittelulla

Saavuta tavoitteet mielikuvaharjoittelulla, sanon, sillä olenhan itsekin monta kertaa nähnyt sen toimivan omassa pikku elämässäni. Suurimmat unelmani olen käynyt läpi monia kertoja mielessäni ennen kuin ne ovat olleet totta. Olen uskonut niihin heti alusta ja nähnyt itseni niiden kanssa ja fiilistellyt sitä mahtavaa tunnetta, kun mahdottomasta on tullut totta.

Mutta viime aikoina olen ollut niin kiireinen, etten ole muistanut mielikuvaharjoitella. Uskon kuitenkin vahvasti mielikuvaharjoittelun unelmia toteuttavaan voimaan, mutta kun arki on tupattu täyteen, ei voi muistaa kaikkea.

Kyllä elämässä on paljon asioita, joita voisi tehdä, jos vain muistaisi! Tässä mä kelaan, miten ihanaa olis makoilla aurinkorannalla.

Kun asuimme Espoossa muutaman vuoden ja köröttelin tuskastuneena ruuhkassa pitkin Länsiväylää kohti Kaapelilla sijainnutta työhuonettani, fiilistelin ja kuvittelin itseni usein Cayennen rattiin Corollani sijaan! En ehkä tehnyt sitä riittävästi, sillä autoasia on vielä vaiheessa. Voi tosin olla, että haaveilemistani Cayennesta tai Teslasta tulee meille ensin jokin harjoitusversio, mutta uusi auto on tilauksessa maailmankaikkeudelta.

Kun yksi suuri unelmani toteutui, olin mielikuvaharjoitellut tilannetta hartaasti. Ennen kuin olin saanut ensimmäisen kustannussopimukseni, olin käynyt asiaa läpi mielessäni kymmeniä kertoja. Fiilistelin, miltä tuntuu kirjoittaa nimi kustannussopimuksen alle. Ja nyt olen saanut tehdä sen jo neljä kertaa. Fiilistelin myös tunnetta ensimmäisistä kirjajulkkareistani. Jläkeenpäin voin sanoa, että kyllä kannatti. Nyt itsekin taas innostun tästä mielikuvaharjoittelun voimasta!

Kuvittelukyky on tärkeintä

Blogiini kirjoitin viisi vuotta sitten näin:

Kädessäni on lasi kuohuvaa ja kohotan juuri maljaa ja pidän kiitospuhetta. Olen valinnut kynsilakkani sävyn niin, että se täsmää täydellisesti asusteisiini. Minulle tärkeät ihmiset ovat paikalla. Voin hyvinkin kuvitella kehooni sen innostuksesta ja pienestä jännityksestä johtuvan kevyen kihertävän, kuplivan fiiliksen. Ihanata.

Tuolloin en ollut vielä saanut ensimmäiselle (Naisen iholla -kirjalle) kustannussopimusta, mutta kirjoitin noin silti. Minä vain tiesin, että tuo tapahtuu ja luotin siihen. Tuon yllä olevan, viisi vuotta sitten fiilistelemäni hetken koin lopulta ihan oikeasti neljä vuotta sitten. Kynsissäni oli pinkkiä lakkaa, joka istui täydellisesti pinkiksi punattuihin huuliin ja pinkkeihin Conversen tossuihini. Kohotin maljan, pidin puheen ja paikalla oli paljon ystäviä ja tärkeitä ihmisiä.

Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista, tiesi jo Albert Einsteinkin. Mielikuvatreeniä kannattaa siis harjoittaa ja siihen liittää ehdottomasti tunne: Miltä minusta tuntuu sillä hetkellä, kun asia, jota toivon juurin nyt eniten maailmassa on muuttunut todeksi?

Moni asia on mahdollinen, jos sitä vain tarpeeksi haluaa! Tässä mä fiilistelen itseäni uuden auton ratissa. Kyllä naurattaa!

Sitä saa, mitä tilaa

Uskon vahvasti siihen, että sitä saa, mitä tilaa, niin hyvässä ja pahassa. Jos koko ajan uskoo itsensä olevan väsynyt ja ankea, totuus on varmaan sellainen. Itsehän iltaisin en enää koskaan mieti, että voi ei, aamulla oon varmaan ihan poikki. Vaan jos jotain ajattelen, niin täysin päinvastaista: näen itseni energisenä ja heräämässä hyvillä mielin, iloisena.

Viime viikolla vaivannut flunssa alkaa olla ohi niin, että pääsen taas urheilemaan. Koko viime viikon pyrin näkemään itseni mahdollisimman terveenä sairaan sijaan. Ehkä sillä oli merkitystä, ja pääsin eroon pöpöstä nopeasti, enkä joutunut sairastamaan viikkoja, kuten viime vuoden loppusyksynä.

Miksi kannattaa mielikuvaharjoitella, eli käydä tilannetta läpi mielessään ennen kuin se on oikeasti tapahtunut. Monissa lukemissani kirjoissa on todettu, että kun mielikuvaharjoittelee, aivot eivät tunnista, tekeekö asiaa oikeasti vai vain pääkopassa. Se ei voi olla diipadaapaa, sillä onhan asiaa tutkittu ja myös monet urheilijat luottavat sen voimaan.

Taidankin ottaa mielikuvatreenin päivittäiseksi ohjelmaksi meditaation oheen. Työn alle otan ainakin Tukholman maratonviivan ylittämisen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Voisin myös alkaa mielikuvaharjoitella itseni lentokentälle matkalaukun kanssa, sillä matkakuume on kova. Myös ne unelmafarkut odottavat yhä sopivankokoista ahteria, niihin mahtumiseen on pikku matka edessä. Viisi minuuttiakin mielikuvaharjoittelua päivässä on jo parempi kuin ei mitään. Ei tarvitse muuta tehdä kuin istua hiljaa, fiilistellä mahtavaa tunnetta ja nähdä itsensä toimimassa tai saavuttamassa jotain, mikä itsellä on tavoitteena.

Kokeile! Minkä asiat sinä haluaisit juuri nyt saavuttaa?

P.s. Tule Instagramiin!

4 thoughts on “Saavuta tavoitteet mielikuvaharjoittelulla

  1. Mä harrastin nuorena taitoluistelua ja tein mielikuvaharjoittelua paljon. Se on jotenkin vain jäänyt. Matkustelen kyllä mielikuvissani paljon. Treenaan nyt triathlonia, pikamatkalle. Yksi aamu laitoin musaa korville ja yhtäkkiä olin jo kisassa. Uin, pyöräilin ja juoksin. Matkalla oli kannustajia, itkin ilosta kyvylleni kuvitella niin aidosti ja ihmisille jotka olivat tsemppamassa mua. Tulin maaliin,mieheni oli ollut nopeampi ja odotti maalissa. Halattiin ja hän pyöritti minua. Kello pysähtyi aikaan 1h 53min. Kääk, arvaa tuliko siitä tavoite! Vaikka mun piti olla asettamatta aikatavoitetta.

    1. Moi Kirsi! Aivan mahtava toi sun mielikuvatreeni! Tästä innostuin kovasti ja inspiroiduin. Mä tein ennen huomattavasti enemmän mielikuvaharjoittelua ihan vain huviksi. Nyt tosiaan havahduin, että se on jäänyt. Olisipa kiinnostavaa kuulla enemmän noista sun treeneistä, mutta sulla ei taida olla blogia?
      Mua voisi kiinnostella tuo triathlon, mutta olen surkea uimari. PItäisi varmaan käydä joku aikuisten uintitekniikkakurssi.
      Iloa treeneihin!

    2. Blogia ei tosiaan ole. Uinti on ollut haastavin. Puoli vuotta sitten lähdin altaassa kävelystä liikkeelle,kastoin kasvoja veteen. Osasin kyllä mummorintaa. Tänään uin 1,6km. Vasta muutama viikko sitten hengitysrytmi löytyi ja nyt matka alkaa taittumaan. Oon haaviellu triathlonista pitkään. Kerran olen, vuosia sitten, juossut puolimaratonin. Nyt jalat eivät kestä pelkkää juoksua. Tämä on hyvä yhdistelmä. Elokuussa pitäisi olla lähtöviivalla :-) hyviä treenejä ja maratonin jälkeen sitten vähän uintireejenä? :-)

    3. Hahaha Kirsi, mä oon just sellanen, joka osaa mummorintaa! Ehkä selkäuintikin saattaisi taittua, mutta krooli tuntuu mahdottomalta. Mutta, en epäile, etteikö sitä voisi oppia, jos alkaisi opetella.
      Vau, 1,6 km kuulostaa kyllä siltä, että meikäläinen joutuisi olemaan altaassa tunteja. Mutta miksei voisi kokeilla jotain triathlonin minimatkaa joskus, kun saisi treenattua ensin uintia.
      Sulla on vielä hyvin aikaa, jos elokuussa on the hetki! Ihania treenejä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *