Hyvä elämä

Somekoukku

Tunnustan, minua on alkanut vaivata somekoukku. Juuri nyt olen ainakin vähän someaddikti. Tiedätkö, että on tutkittu, että keskimäärin ihminen katsoo kännykkäänsä alle viiden minuutin välein. Se tekee reilusti yli 200 kertaa vuorokaudessa. Minä saatan olla tuo henkilö, sentään en tuskin pahempi, mutta silti hieman paheksun itseäni. Mutten usko, että olen ainoa, joka tuntee olevansa somekoukussa.

Tykkään älyttömästi olla linjoilla, joskus harvoin en. Silloin en, kun huomaan viettäväni kännykällä liikaa aikaa. Olen somepaastoillut ennenkin, mutta rehellisesti sanottuna aika huonolla menestyksellä. Kuitenkin pieni breikki tai paremminkin vähentäminen toimii itselläni pitkällä tähtäimellä. Viimeksi kesällä olin huolissani kännykällä roikkumisestani. Jälleen olen huomannut pikku hiljaa alkaneeni olla se sama tyyppi, joka kaivaa kännykän esiin kauppajonossakin. Olen myös se tyyppi, joka saunavuorolla käy vilvoittelemassa pukuhuoneessa ja ohimennen vilkaisee luuriansa. Se tyyppi en ole, joka lapsen kanssa ulkoillessa tai julkisilla matkustaessa räpläisi kännykkäänsä. Se tyyppi taas olen, joka lapsen katsoessa lastenohjelmia tai leikkiessä itsekseen kaivaa kännyn esiin ja käy ihan nopeasti somettamassa. Olen se tyyppi, joka ei tuppaa enää osata istua sohvalla vain fiilistelemässä elämää vaan istuu kännykkä käteen liimaantuneena. Olen se tyyppi, joka tarttuu luuriinsa ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ennen kuin silmät lurpsahtavat kiinni. Olen myös se tyyppi, jolta välillä meinaa elämä livahtaa ohi, kun mietin iskevää päivitystä. Olen se tyyppi, joka unohtaa ehkä hieman nauttia upeasta luontomaisemasta siksi, että on liian kiire kuvata se Instagramiin.

Pics or it didn’t happen. Kuvia tai sitä ei tapahtunut. Tiedättehän. Se tyyppi.

Se tyyppi olen, enkä aina haluakaan olla se tyyppi. En halua, että nuorin lapseni muistaa äidin, joka oli aina nenä kiinni luurissa. Puolisoni joskus matkii, kuinka skrollaan etusormellani hurjaa vauhtia pitkin näyttöä ja välillä näpytellen. Se on tarkoitettu vitsiksi, mutta ei tunnu aina niin kovin hauskalta sittenkään. Ei ehkä siksi, että hänen pantomiimiesityksessään näen itseni selvemmin kuin koskaan. Se on totta.

Mutta: Somesta on niin paljon hyötyä, ettei mikään pitkällinen paasto tule kohdallani kysymykseen. Some on nykyaikaa, vaikka ennen toisin olikin. Mutta vähän voisin vähentää, sitä en kiellä.

Facebook tosin on viime aikoina menettänyt hohtoaan siksi, että tuntuu, että uutisvirrassani vain riidellään ja väitellään. Kirjojani eli Sisäistä voimaa ja Sisäistä timanttia tosin promoankin Facebookissa jakamalla joka aamu kirjasta ajatelman ja se toimii hienosti. Siitä hyötyä lienee useammalle, moni kun on sanonut odottavansa joka päiväistä ajatelmaa. Instagramista diggaan täysillä, jaan siellä mielelläni kuvan tai pari päivässä. Käytän harvakseltaan Twitteriä, sillä siellä pitäisi kai olla koko ajan. Kuvia kerään Pinterestiin ja myös LinkedInistä minut löytää. Päivitän somekanavia myös työni puolesta. Useimmiten koen somesta olevan paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Haitaksi se muodostuu vasta, kun mieleen tupsahtaa ajatus, että tuleekohan sitä vietettyä somessa liikaa aikaa.

Ja nyt olen taas alkanut miettiä sitä.

Mutta ei hätää, sillä havahtuminen on ensimmäinen askel muutokseen, oli kyse mistä tahansa. Ensin pitää tiedostaa, että jokin mättää. Sen jälkeen voi toimia ja tehdä eri tavalla kuin aiemmin.

Itse olen ajatellut luoda itselleni pienet säännöt ja katsoa, huomaako kukaan perheenjäseneni mitään muutosta itsessäni.

1 Kotona jätän kännykän eteisen lipaston päälle enkä koske siihen ennen kuin nuorimmaiseni on mennyt nukkumaan. 2 En ota puhelinta enää sänkyyn seurakseni enkä 3 myöskään syö sen kanssa. 4 Ensimmäinen 30 minuuttia heräämisestä on pyhitetty oikealle elämälle, ei virtuaaliarjelle. 5 Viikonloppuisin saan käydä somessa 4 (tai ehkä sittenkin 8) kertaa vapaavalintaisina kellonaikoina. 

Saa nähdä, onnistunko. Olen tyytyväinen, jos tuo yli 200 kertaa kännyn näpyttämistä vuorokaudessa (yhä edelleen se tuntuu järkyttävältä määrältä) vähenee edes 50 prosenttisesti. Ihmiskokeeni alkoi tänään ja jatkuu viikon. Raporttia seuraa!

Loistavaa viikkoa sinulle!

somekoukku
Somettamisen sijaan voi vaikka puhallella saippuakuplia.

 

1 thought on “Somekoukku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *