Hyvä elämä

Vähemmän on enemmän…

…ja askeettisuus voi olla uusi musta. Onko muita aina vuoden alussa kaappeja siivoavia linjoilla?

Niin on jälleen yksi vuosi vaihtunut rauhallisissa merkeissä. Olen lähinnä haahuillut pari päivää verkkareissa ja villasukissa pitkin kotia ja pessyt pyykkiä ja järjestellyt lipastoa, vaatekaappia ja keittiötä ja tutkaillut, mistä voisin mahdollisesti hankkiutua järkevästi eroon. Vaikka viime vuosien muutoissa tuli luovuttua paljosta, aina sitä tavaraa jostain kertyy. En ole kovin innokas omistamaan kovin paljon ainakaan tällä hetkellä ja siksi haluankin päästää irti kaikesta itselleni turhasta. Jonkun romu kun voi olla toisen aarre. Muuttaessani viime kerralla luovuin kaikista cd- ja dvd-elokuvista. Se kirpaisi, mutta sitten muistin, miten ne olivat olleet viimeiset 2 vuotta ja 1 kuukautta pelkästään komerossa. Eli kiertoon! Vakaa aikomukseni on myös siivota kellari, katsotaan, tapahtuuko se tänä vai ensi vuonna! Haluaisin ehdottomasti tutustua Marie Kondon KonMari– kirjaan, onko se sinulle tuttu?

Itse koen, että on paljon helpompi olla ilman, että turha tavara olisi viemässä energiaa ja pölyyntymässä nurkissa. Kirjoista on ehkä vaikeinta luopua, mutta niitäkään minulla ei ole enää kuin ehkä viidesosa entisestä. Mutta kirjan sen hankittua voi aina antaa kiertoon ja ilahduttaa sillä jota kuta. Toki minulla on myös paljon kirjoja, joita olen alleviivannut ja joiden merkittyihin kohtiin palaan aika ajoin.

Vähän ahdistaa kaikki se tavaramäärä, joka monilla ihmisillä on ja jolla maapallon täytämme. Jos oikeasti menettäisi kaiken maallisen materian, ei olisi luultavasti montaa asiaa, joita jäisi kaipaamaan. Mieluummin hankin elämyksiä ja kokemuksia kuin kerään tavaraa ympärilleni.

Onni ei tule materiasta, vaikka joskus vuosia sitten ehkä itsekin luulin niin. En kuitenkaan ollut siellä sisustuslehtikeittiössäni onnellinen. Ja sitä paitsi aina jollain oli vielä hienompi sisustuslehtikeittiö! Joskus kun on paljon, niin mikään ei riitä. Silloin sitä haluaa koko ajan lisää ja jotain vielä parempaa. Se kertonee kai siitä, ettei ole yhtään tutustunut itseensä ja yrittää tukahduttaa tai voimistaa tunnetilojaan tavaralla, koska ei muuta osaa tehdä. Ostamalla ei kukaan voi tulla onnelliseksi, toki pieniä ilon pilkahduksia se voi tarjota, muttei mitään, joka kestäisi. Jos emme ole tyytyväisiä sen kanssa mitä meillä on nyt, tuskin osaamme olla tyytyväisiä silloinkaan, kun tilillämme olisi miljoonia.

Kestävä onni kumpuaa jostain ihan muualta kuin rahasta tai materiasta, se kumpuaa jokaisesta meistä itsestämme. Ja siihen kestävämpään onnellisuuteen kuuluu myös ymmärrys siitä, että välillä kaikki vain tuntuu ihan scheisselta, mutta sitten se aurinko sieltä taas nousee. Jo yhteen päivään mahtuu lukuisia tunnetiloja. Mikään ei ole yhtä ruusuilla tanssimista aina, mutta pääsääntöisesti kenen tahansa elämä voi olla oikein hyvää, riippumatta suuresta tavaramäärästä tai siitä mitä omistaa. Riippumatta jopa elämäntilanteesta.

Iloista vuoden alkua sinulle!

Vähemmän on enemmän, mutta kaikesta en sentään aio luopua. Tätä kynttelikköä etsin kauan ja sitten löysin niitä peräjälkeen kaksi!
Vähemmän on enemmän, mutta kaikesta en sentään aio luopua. Tätä kynttelikköä etsin kauan ja sitten löysin niitä peräjälkeen kaksi!

9 thoughts on “Vähemmän on enemmän…

  1. Hyvä kirjoitus!
    Karsinut olen minäkin, sillä tässä iässä sitä perittyäkin on jo kertynyt.
    Kaikesta ei vaan raaski luopua, niihin sisältyy pljon hyviä muistoja isovanhemmista ja omasta isästä. Kirjat ovat heikkouteni, niistä on vaikea luopua.
    Hyvää alkanutta vuotta!

    1. Kiitos HANNE kommentistasi! Ja totta puhut, kaikesta ei voi eikä halua luopua. Itsellänikin on jotain juttuja, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta. Tai sitten juuri suvussa olleet tavarat, jotka tuntuvat tärkeiltä. Ratkaiseva asia tässä lienee juuri se tunne, jos tavaraan ei ole mitään tunnesidettä, siitä on helppo luopua. Kaikkia muistoja ei kannata hävittää.
      Kirja-asian kanssa kamppailen itsekin :)
      Huippua viikkoa sinulle!

  2. Samaa tavaroiden karsimisteemaa olen itsekin pohtinut viime aikona. Esim. cd-levyjä on useampi laatikollinen. Heititkö omat dvd- ja cd-levysi pois vai kierrätitkö? Hauska yhteensattuma, että tänä aamuna adlibris-sivustolla silmiini osui KonMari-kirja ennen kuin luin tämän kirjoituksesi. En kuitenkaan vielä tilannut sitä, mutta ostin Sisäisen timantin :)

    1. Kiitos BEA kommentistasi!Ja iso kiitos myös timanttikaupoista! :) KonMari on matkalla luokseni ja aion siitä kirjoittaa, kun sen saan luettua.
      Itse pakkasin cd:t ja dvd:t laatikoihin ja laitoin niistä ilmoituksen Facebookiini, että vaihdan ne pois muutamaa leffalippua ja kahvipakettia vastaan. Eräs tuttava sitten tuli ja nouti pahvilaatikot.
      Koin tehneeni hyvät kaupat, vaikka rahallisessa mielessä toki tuskin. Sain tilalle tarpeellista kulutustavaraa 
      Itse tunnen vahvasti nyt, että mitä vähemmän, sitä parempi. Tavaran haalimisen sijaan mieluummin vaikka matkustan, vaikkei se kovin ekologista olekaan…
      Ihanaa viikkoa sulle!

    1. Kiitos kommentistasi KATJA, Täällä toinen ex-materialisti! Mikä ihana helpotus oli aikanaan huomata, että onnellinen voi olla joko kanssa tai ilman.
      Tällä hetkellä koen, että mitä vähemmän omistan, sen parempi. :) Mahtavaa viikkoa sulle!

  3. Kyllä, kyllä, kyllä! Olen jo useamman vuoden henkisesti valmistanut itseäni turhasta luopumiseen, kävin kurssin, ostin kirjan, käytin ammattijärjestäjän palveluita (suosittelen lämpimästi!), en enää ostele turhia. Silti tähän ikään on ehtinyt kaikkea kertyä sen verran että ilman apua en vaan urakasta selviä. Poisheittäminen sinänsä ei oo hankalaa, vaan se päätöksenteko! Aikaa se myös vaatii, jota ei koskaan siihen hommaan tunnu tarjoutuvan. Molempiin pulmiin ammattijärjestäjä oli paras apu.
    Hyvää ja yksinkertaisempaa Uutta Vuotta sulle Jenny 😊
    ps. KonMari-kirjan ostin myös – e-kirjana.

    1. Ooh, kiitos MAARETA kommentista! Kuulostaa upean järjestelmälliseltä. Itse en enää tämän nykyisen tavaramäärän kanssa tarvitse ammattijärjestelijää, mutta vinkki on kyllä mainio ja moni siitä varmasti hyötyykin. Ja totta puhut, luopuminen ei ole ehkä se vaikein, vaan se, että uskaltaa päättää ja saa sen aikaan. KonMari on matkalla luokseni :) Sen jälkeen se lähtee kiertoon äidilleni.
      Topakkaa tammikuuta sinulle! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *