19 keinoa karkottaa maanantaiangsti

Viime yönä pyörin sängyssä vähillä unilla, pää täynnä ajatuksia. Työasioiden lisäksi mietin, että olisipa ihanaa tehdä alkavasta viikosta oikea unelmien viikko. Sitten tajusin, että kah, mikä ettei. Avaimethan ovat juuri minun pikku kätösissäni. Maanantai on kaiken lisäksi yksi lempipäiviäni. Se aloittaa uuden viikon, jolloin voi tapahtua mitä vain! Tiedän, että moni kärsii maanantaiahdistuksesta. Onko se kuitenkaan sen väärtiä, yli 50 kertaa vuodessa?

Sinun avaimesi ovat sinun käsissäsi. Kaikki riippuu sinusta! Olet oman onnesi seppä ja ainoa, joka päätät sen, miten elät, käyttäydyt ja tunnet missä tahansa eteesi tupsahtavassa tilanteessa.

Jokainen meistä tekee omasta viikostaan juuri niin hyvän kuin haluaa. (Pätee myös päinvastoin).

Olkoon elämämme siis kuin unemme, täynnä ihmeitä!

Niin alkaneella viikolla kuin seuraavallakin. Ja sitäpaitsi: Mitä paremmin itse voimme, sitä paremmin myös ihmiset ympärillämme voivat. Ja ehkä se rento ja iloinen minä kykenee ilostuttamaan myös ventovieraita. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa kehen tahansa toiseen ihmiseen positiivisesti. 

Tällä viikolla teen ainakin nämä…

1 Rakastan nukkumista! Lepään aina kun voin. I love päikkärit! Heitän jalat sohvalle. Jo vartin kauneusunet päivällä parantavat fiilistä ja auttavat jaksamaan.

2 Teen vain asioita, joista tykkään! Kaikki jutut eivät tietenkään ole yhtä mieleisiä, mutta olen melko hyvin saanut karsittua erityyppiset epämukavuudet elämästäni. Stressi on pahasta, enkä halua tehdä mitään, jota en voi sanoa tekeväni sydämelläni. Enkä myöskään asioita, jotka ahdistavat jo ennen kuin olen ryhtynyt niihin. Mitä järkeä sellaisessa on? Täällä ollaan vain kerran – ainakin tässä muodossa.

Toki jonkun on pakko pyykätä ja siivota, mutta niitä voi suorittaa omia juttujaan kelaillen. Ja sitä paitsi, kuka tahtoo asua sikolätissä? Siivoamisessa on se hyvä puoli, että kättensä jäljen näkee heti ja se tuntuu itsestäni todella palkitsevalta.

3 Soitan ystävälle. Halloo, olen elossa, vaikka mitään ei kuulu! Oletan, että ainakin perheelliset ymmärtävät tilanteen. On muuten aivan erilaista olla kouluikäisten lasten äiti kuin pienen vauvan äiti, vaikka huomiota lapset tarvitsevat toki iästä riippumatta. Vauvat kuitenkin rakastavat rutiineja ja meilläkin aletaan esimerkiksi nukutuspuuhiin aina samaan aikaan, silloin ei sovi olla teellä, soitella tai katsoa leffaa kavereiden kanssa. Ja toiseksi, oikeasti en kaipaa iltamenoja lainkaan, minusta on ihanaa olla kotona.

4 Ulkoilen paljon. Itse vietän valitettavasti suurimman osan päivästäni sisätiloissa. Raikas ilma virkistää kahvia paremmin ja pieni vesisade, tuuli ja myrsky vain tekevät ulkoilutuokiosta jännittävän. Milloin viimeksi huomasin meitä ympäröivän kauneuden, jota on kaikkialla?

5 Aloitan jotain uutta. Mieleni on vallannut kaksi asiaa: Neulominen ja avantouinti. Kah, mummoharrastukset kunniaan! Jos ystäväni Paula on saanut neulomisen elvytettyä 20 vuoden tauon jälkeen, kyllähän minäkin. Kukahan opettaisi minua? Tällä viikolla pulahdan myös uimaan. Ulkona. Avantokelejä odotellessa.

6 Luen. Aah, lukeminen on yksi lempipuuhistani tällä hetkellä. Monen vuoden tauon jälkeen olen löytänyt myös kirjastot, jotka ovat yksi parhaimmista verorahojemme kohteista.

7 En pidä ketään tai mitään itsestäänselvyytenä. Myös minä olen täällä muita varten. Puolisoni on parhaimpia ystäviäni ja se viimeinen tyyny, johon voin painaa pääni, vaikka maailma ympärilläni räjähtäisi. Hän ehkä tahtoisi kuulla sen mainittavan useammin. Ihmissuhteet ovat yhteistoimintaa, oli kyse sitten pari-, sukulaisuus- tai ystävyyssuhteesta.

8 Olen hiljaa. Mahtaakohan onnistua… Opettelen enemmän vain olemaan. Aina ei tarvitse tehdä jotain, ei ainakaan kahta asiaa kerralla. Kuinka pitkään sinä maltat olla hiljaa paikallasi? Valveillakin voi uneksia.

9 Haaveilen. Sain vihdoin valmiiksi aarrekarttani, jota ihailen päivittäin. Enkä oikeasti edes pidä sen kohteita pelkästään haaveina, vaan toteutettavina unelmina. Marialististen, mutta järjellisten ja tarpeellisten toiveideni lisäksi moni kartan asia keskittyi omaan hyvinvointiini. En näe sitä lainkaan itsekkäänä asiana, vaan loistavana sijoituksena, josta hyötyy moni.

10 Hankkiudun eroon turhasta. Kuten sanottu, kukaan ei vie täältä mitään mukanaan, oikeasti kaikki on vain lainaa. Joulun alla järjestetään monia keräyksiä, joissa otetaan vastaan myös hyväkuntoisia vaate- ja tavaralahjoituksia. Lahjoitan, vaihdan, myyn kirpparilla. Jos en ole tarvinnut tiettyä vaatetta tai esinettä vuoteen, pärjään luultavasti ilman sitä!

11 Ajattelen hyvää. Paljon hyvää. Niin itsestäni kuin muistakin. Jokainen ajatus vaikuttaa. Se mitä ajattelen, vahvistuu. Erityisen tärkeää on osoittaa ystävällisyyttä myös itselleen päivittäin. Miten voisit olla hyvä muille, jos kohtelet ihanaa itseäsi huonosti?

12 Teen ystävällisiä tekoja. Autan muita ilman, että edes odotan vastinetta. Kerään maasta roskan, vaikka se ei ole minun heittämäni. Tarjoudun avuksi ennen kuin minua pyydetään.

13 Käytän positiivista kieltä. Sanon kyllä ei-sanan sijaan. Unohdan sanat yritän, pitäisi, mutta…

14 Hymyilen! Kelle tahansa: Bussikuskille, kassaneidille, vastaantulijalle. Senkin uhalla, että hymyilemällä annan itsestäni höperön vaikutelman, mitä väliä!

15 Urheilen. Sopivasti, mutten liikaa. Muistan monipuolisuuden. Venyttelen ja huollan kehoani.

16 Käytän voimalauseita ja affirmaatioita. Aloitan aamuni sanomalla, että tästä päivästä tulee loistava. Aluksi niiden hokeminen tuntuu typerältä, mutta kaikkeen tottuu.

17 Hoidan asian, joka on jäänyt roikkumaan. Varaan ajan hammaslääkärille, kasvohoitoon, hierontaan. Vaihdan eteisen lampun, siivoan kellarin, pyyhin pölyt lattialistoista. Luovutan verta. Tänään teen sen, mitä olen lykännyt loputtomiin!

18 Teen jotain toisin. Ihminen tottuu rutiineihinsa nopeasti ja omakin käytös automatisoituu ilman, että sitä edes itse huomaa. Tällä viikolla teen jotain toisin. Ihan mitä vain.

19 Otan mallia lapsista. Olen huono leikkimään, mutta lapsiltani opin helposti rentoa asennetta ja elämää ilman turhaa murehtimista. Juuri niitä asioita, joita arjessa tarvitsen.