Kuukausi: maaliskuu 2011

Kel onni on…

Kel onni on…

..Se onnen näyttäköön. Eräs ystävättäreni kirjoitti aamulla Facebookissaan olevansa onnellinen, ja pohti samassa statuksessaan, että saako sellaista edes sanoa ääneen. Minä olen sitä mieltä, että todellakin saa, ja nimenomaan pitää. Maailmassa on niin paljon huonoja asioita, kateutta ja negatiivisuutta. Jos joku ihminen ärsyyntyy toisen onnesta, 

Tossut rullasivat tasaisesti

Tossut rullasivat tasaisesti

Olipas mahtava lenkkikeli! Kaivari kylpi auringossa ja asteitakin oli sopivasti. Hyvällä porukalla juostessa olisi jaksanut pidempäänkin. Tosin Naisten Kymppiin ja puolimaratoniin aion varustautua iPodilla enkä aio hölöttää juoksukaverieni kanssa. Bassojytke auttaa minua tsemppaamaan ja tekee askeleesta lennokkaamman. Äskeinen hieman vajaa viiden kilsan juoksulenkki oli vasta toinen 

Päivähaaveilua

Päivähaaveilua

Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat olla rehellisiä itselleen ja toteuttaa unelmiansa. Itsekin olen hyvällä tiellä matkalla kohti haaveitani.

Hiljattain luin Metro-lehdestä toimistopäälliköstä, joka kyllästyi papereiden pyörittelyyn, alkoi blogata ja työskentelee nykyään valokuvaajana. Ystävä- ja tuttavapiirissä on myös kaikenlaista jännittävää ollut ilmassa jo pitkän aikaa: eräs ryhtyy yksityisyrittäjäksi, toinen muutti kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa, kolmas jätti kokopäivätyönsä toimistossa ja ryhtyi ohjaamaan jumppaa, neljäs pakkasi perheensä ja lähti ulkomaille, viides siirtyi sisäpyöräilyssä asiakkaasta ohjaajaksi. Esimerkkejä riittää loputtomiin, ja arvostan jokaista, joka uskaltaa hidastaa tai muuten muuttaa elämäänsä, jos ei ole siihen tyytyväinen.

Itselle tärkeiden asioiden tavoittelussa ei ole mitään haittaa, vaikka sitä tekisi aluksi sitten mielikuvissa. Tavoitteita, haaveita ja unelmia kohti kannattaa pyrkiä, vaikka se vaatii kovasti työtä. Jos kaiken saisi helposti ja ilmaiseksi, mitä järkeä missään olisi.

Kuten kirjailija Paulo Coelho jälleen facebookissaan totesi: No one is in charge of your happiness but you.

Ajattele sitä.

 

 

Vähemmän hiilareita..

Vähemmän hiilareita..

..Virkeämpi ja keveämpi oloko? Vielä ei ainakaan ole tunnettavissa mitään merkkejä. Aloitin fyysisen elämäntapamuutokseni sunnuntaina syömällä ison kasan suklaapatukoita. Yöheräilyt ovat saaneet aikaan sen, että keho on suorastaan janonnut sokeria. Olen ollut koukussa ennen kaikkea kokikseen. Ennen join light-versiota, mutta raskauden aikana vaihdoin ehtaan tavaraan. 

Pieniä kirahveja ja erikoisia bussikeskusteluja

Pieniä kirahveja ja erikoisia bussikeskusteluja

Kävimme kuopukseni Piksun kanssa tänään maalta kaupungissa ja aloitimme päivän herkullisella aamiaisella designhotelli Klaus K:ssa viihdyttävässä ja kauniissa seurassa. Entisen työkaverin kanssa oli kiva höpistä niitä näitä, mutta jatkuvasti puhe tahtoi kääntyä lapsiin ja vauvoihin. Ja erityisesti vauvoille elintärkeisiin asioihin, kuten pieniin ekologisiin kirahveihin. Bussimatkalla 

Leve lattepappor!

Leve lattepappor!

Kun tähän mennessä olen tehnyt töitä lähinnä harrastelumielessä äitiysvapaallani, niin pian koittaa arki. Palaan töihin 34 päivän päästä, kun vaihdamme vuoroja ja puolisoni jää kotiin hoitamaan kuopustamme. Enkä koe olevani lainkaan huono äiti, sillä minusta on tärkeää, että isällä on mahdollisuus olla kotona lapsensa kanssa ja todella tutustua häneen. Eläköön koti-isät! Leve lattepappor!

Ja onhan minulla freelancerin vapaus, voin tehdä töitä silloin kun minua huvittaa. Aikataulu on vielä hakusessa, mutta olen ajatellut ottaa pehmeän laskun.

Viime aikoina onkin riittänyt kiinnostavia ja hyvin erilaisia duunikeikkoja. Olen ilokseni saanut uuden, ja itselleni erilaisen toimeksiantajan digitaalisesta kulttuurilehti Illuusiosta. Lähipäivinä ohjelma onkin melko kulttuuripainotteista: ainakin Teatteri Poleemin lastennäytelmä Surukeiju ja Helsingin Kaupunginteatterin musiikkinäytelmä Yökyöpelit. Mukavaa vaihtelua tänne kakkavaippojen keskelle.

P.s. Jännittävä muuten nähdä, kumpi kieli kuopukseemme tarttuu ensin: isän puhuma ruotsi vai meidän muiden perheenjäsenten puhuma suomi. Itsekin olen skarpannut toisen kotimaisen suhteen: Puhumme vähintään tunnin ruotsin kieltä päivässä keskenämme. Onnistun jopa vitsailemaan ruotsiksi, joten kyllä sitä osaa, kun vain viitsii.

Yhdessä hengailu on parasta ajanvietettä.

 

 

 

Retkellä unimaailmassa

Retkellä unimaailmassa

Olen alkanut kirjoittaa uniani ylös. Osallistun kevään kuluessa ryhmään, jossa vuorollaan jokaisen ryhmäläisen uni käydään läpi, uneksitaan, sitten sitä tulkitaan ja pohditaan ammattimaisen terapeutin johdolla. Äärimmäisen kiinnostavaa! Unet ovat portti alitajuntaan ja niiden sanotaan opettavan lisää itsetuntemuksesta. 1980-luvulla keskuudestamme poistunut psykoanalyytikko ja kirjailija Erich Fromm 

Vaunulenkillä

Vaunulenkillä

Joskus talvella liikuntavajareissani mouhosin siitä, ettei vaunulenkkeily ole kunnollista liikuntaa. No ei sitä voi sisäpyöräilyn tuomaan hulluun endorfiinihurmioon verrata, mutta joudun ottamaan sanojani hieman takaisin. Reipasvauhtinen 1,5 tunnin kävely mäkisessä maastossa ja paikoin lumisohjoisia teitä pitkin toimi ainakin tänään. Testasin uudet tossuni, hyvältä tuntuivat. Lähdin 

Kaapelia ja lattepappoja

Kaapelia ja lattepappoja

Heräsin tänään talviaikaa jo ennen kuutta kirjoittamaan. Siunattu rauha! Minulla on työpiste makuuhuoneessa, mutta salakavalasti olen siirtynyt lehtiöineni avokeittiöömme ja vallannut puolet ruokapöydästä. Tämä on pian historiaa, sillä kuukauden päästä siirrän työpöytäni tänne.

Toukokuussa aloitan työhuoneella, jossa työskentelee muutama valokuvaaja, muun muassa ystäväni. Jee! Olen tästä järkyttävän innoissani. Rakastan Kaapelitehdasta, ja jo yläasteen kevätprojektissa haaveilin, että joskus voisin tehdä siellä töitä. Nyt se toteutuu, noin 20 vuotta myöhemmin. Tunnen itseni onnekkaaksi. Olen varma, että luovuuteni räjähtää kukkaan tuossa taiteellisessa ilmapiirissä. Ja jos en jaksa kökkiä työhuoneella jatkuvasti, voin aina hilata ahterini tänne ja ottaa olusen. Haha.

Eilen ajelin muutamaan otteeseen läpi Helsingin keskustan. Kiinnitin huomioni siihen, että joka puolella näin vaunuja työnteleviä miehiä. Siis MIEHIÄ. Ovatko lattepapat vallanneet kaupungin hipsterivauvojensa kanssa? Useimmat äidit olivat selkeästi saaneet vapaapäivän. Olin näkemästäni hyvin iloinen. Itsekin olen siinä onnellisessa asemassa, että puolisoni ottaa vauvasta vastuuta ja jää hänen kanssaan koti-isäksi, kun minä painan hommia. Freelancerina minun on ollut onneksi helppoa yhdistää työ ja perhe, joten lapset tuntevat äitinsä jatkossakin, työhuoneesta huolimatta.

 

 

 

Kengätön suutari…

Kengätön suutari…

…vai saamaton luuseri? Tämän viikon urheilut menivät aivan reisille flunssan takia. Liikuntaa kertyi 0 tuntia. Sitä paitsi synnytyksen jälkeen en ole vielä onnistunut saamaan liikuntaa aikaisemman kaltaiseksi rutiiniksi. Ja valitusvirsi jatkukoon: Selkä on alkanut oireilla bodypumpittomuutta. Keskivartalon hallinta on joulukuisen synnytyksen jälkeen täysin hakusessa. Vatsalihakset