Tässä postauksessa tarjoilen sinulle kaksi lyhyttä harjoitusta, jotka vievät vartin ajastasi, mutta voivat tuoda paljon. Toimii! Näin ne viikot hurahtavat! Nautin tänään viimeisestä lauantaivapaasta toviin, sillä ensi viikosta eteenpäin lauantaiaamuuni kuuluukin sisäpyöräily- ja intervalliohjaus. Ihan hauskaa, sillä liikkumalla viikonloppu lähtee hienosti käyntiin ja aamuliikunnan ansiosta virtaa riittää pitkälle iltaan. Tekisi mieli jo vetää lenkkarit jalkaan,
Jos sinulla on unelma…
…mikä estää saavuttamasta sitä? Ovatko ajatuksesi sellaiset, että ne vievät kohti omaa unelmaasi? Sitkeä pöpöläinen pitää otteessaan, enkä vielä ole voinut kuin haaveilla urheilemisesta, hikoilemisesta, hengästymisestä. Buu. Ensi viikolla onkin jumppaohjauksia liki joka päivä, joten teräskunto, täältä tullaan. Töihin oli kuitenkin eilen ryhdyttävä täydellä teholla ja päivälle tulikin pituutta kertalaakista liki kahden työpäivän verran. Mutta
Väittely, palaute, mielenrauha…
…tärkeitä postauksen arvoisia asioita kaikki tyynni. Ah, elämä alkaa voittaa. Jotain hyvää näissä pöpöissä, olen pysytellyt niin hiljaa kuin mahdollista, koska olen säästellyt ääntäni. Ja kun ei puhu niin paljon, ehtii kelailla enemmän! Samalla omaa hiljaisuuttani hyväksikäyttäen olen myös tehnyt tietoisen läsnäolon harjoituksia. On todella helppoa keskittää mieli ja ajatukset tähän hetkeen, kun alkaa tietoisesti
Avaimet omaan elämään..
..löytyvät meiltä itseltämme. Ja ajatuksemme toisista ja heidän käytöksestään ovat vain omia ajatuksiamme. Melkoista! Näin se flunssa veti minutkin sängyn pohjalle, tänään tuli otettua makoisia unia aina aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään. Kuumetta ei ole, lämpöä 37 ja risat ja aivastelu sekä solkenaan niiskuttaminen ovat vaihtuneet äänettömyydeksi ja kovaksi yskäksi, voi keuhkoparkojani. Mutta asiat voisivat olla pahemminkin,
Sitä todella saa, mitä tilaa…
…oli kyse sitten flunssasta tai uusista jännittävistä työmahdollisuuksista! Juuri kun pääsin sanomasta, että en ole sairastellut sitten joulun, sain järkyn flunssan! Jälkeenpäin ajatellen minun olisikin ehkä kannattanut esittää asia hyvän kautta eikä sen huonon: olen saanut olla terve jo viimeiset yhdeksän kuukautta. Miten tämä voi muuten olla niin vaikeaa tämä asioiden ilmaiseminen positiivisen kautta. Esimerkiksi
Meissä on viisautta…
…joka toisinaan on hukassa ja niin syvällä, ettei sen olemassa oloa edes muista noteerata. Olenkin antanut itselleni tehtävän, jota olen jo jonkin aikaa onnistuneesti noudattanut: oleminen. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Voi vain olla. Ja hei, kannattaa aloittaa vaatimattomasti. Ei tarvitse olla koko päivää, mutta osaatko olla liikennevaloissa ilman, että tartut näpläämään puhelinta tai
Tässä hieman energiaa…
…sinullekin, ole hyvä! Ja kaikille jonkinlaisen murheen kanssa painiskeleville, kaikki tulee järjestymään, älä huoli. Emme ole yksin. No niin. Täällä ollaan taas virtaa täynnä, vaikka kaksvee on herätellyt ja nukkunut viime viikkoina huononlaisesti. Olen saanut parina viime päivinä kokea todellista liikunnan iloa, kiitos, kiitos, kiitos. Ja kas, heti kun sain itseni liikkeelle kunnolla hikoilemaan ja
Liikunta on parasta…
…pääkopan nollausta silloin, kun harmittaa. Kuulkaas, jumppasaliin saattaa mennä ihan eri ihminen kuin sieltä tulee ulos, on se jännä! Alkukuun liikkumiset tosin ovat jääneet harmittavan vähiin niin normiarjesta kuin sitten erilaisista juhlallisuuksista johtuen. Tällä viikolla pyrin korjaamaan tilannetta ja hikoilemaan vähintään joka toinen päivä. Se vie näköjään aina sen oman aikansa, että pääsee takaisin lomanjälkeiseen
Terveisiä nyrkkeilysalilta! Ei tarvitse osata…
.. että voi tehdä jotain! Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat! Meitä onkin koossa jo melkoinen joukko, kiitos siitä. Vaikka postaustahti ei ole ollutkaan nyt yhtä kiivas kuin aiemmin, aiheita minulla on läjäpäin mielessä. Hidasta elämää -sivuston Onnen äärellä -blogini muuten vaikenee ja muuttuu Elämän äärellä -blogiksi. Sitä pyrin jatkossa päivittämään vähintään pari kertaa kuukaudessa,