Kuukausi: heinäkuu 2015

11 vinkkiä arvostaa omaa arkea enemmän

11 vinkkiä arvostaa omaa arkea enemmän

Jatkan vielä hieman taannoista kateuspostaustani, joka nousi yllättävän suosituksi. Selkeästi asia on ollut pinnalla monella muullakin. Huomasin lipsauttavani eilen (näin se on ihmisen muisti lyhyt ja epätoivotuista käytös- ja ajatusmalleista pääseminen vie aikaa, kärsivällisyyttä ja vaatii harjoitusta!) suustani lauseen, että Buu, kaikki ovat Barcelonassa, Italiassa tai 

Kuohahduksia ihmissuhteissa

Kuohahduksia ihmissuhteissa

Välillä ihmissuhteissa kuohuu ja rytisee, vaikka sitten niiden rakkaimpien kanssa. Johtuukohan se usein siitä, että toinen tekee asian eri tavalla kuin itse tahtoisi. Erityisesti kolmen eri-ikäisen lapsosen vanhempana ja vieläpä uusperheessä elellessä sitä saa tasapainotella, mutta välillä tulee yhteentörmäyksiä puolin ja toisin. Loppuviikosta onnistuin ärsyttämään 

Elämä voi olla helppoa

Elämä voi olla helppoa

Elämästä tulee välillä tehtyä vaikeampaa kuin se on. Eikä ihme, jos pääkopassa kerran vilistää 60 000 ajatusta joka vuorokausi. Suurin osa noista ajatuksista lienee toistoa päivästä toiseen, muutenhan luultavasti vähintäänkin siirtäisimme vuoria ja tekisimme mielettömiä keksintöjä koko ajan.

Hyvä onkin välillä pysähtyä kuuntelemaan niitä omia ajatuksia ja muistaa, ettei kaikkea kannata uskoa. Ja ajatuksiahan voi myös kääntää päinvastaiseksi. Jos huomaa, että jatkuvasti takertuu epäkohtiin ja valittaa, voi alkaa keskittyä siihen, mikä nyt on hyvin.

Meistä on paljon enempään kuin mitä ajatuksemme väittävät. Osaamme enemmän asioita kuin itse luulemme. Voimme muuttaa arkeamme tässä ja nyt jos tahdomme. Meidän ei tarvitse murehtia ja olla jatkuvasti huolissamme. Voimme iloita ja nauttia arjestamme. Meidän ei tarvitse tehdä elämästämme yhtään raskaampaa kuin se on.

Paljon on tapahtunut, mutta silti menneiden asioiden ei tarvitse määritellä tätä hetkeä. Jos asiat kuitenkin ovat ihan ookoo, niin mitäpä jos pääosin vain nauttisi ja ajattelisi, että tämä onni kuuluu minulle? Ettei vaan raahautuisi arjen läpi tyytymättömänä ja apeana.

Välillä se on vain niin hitsin vaikeaa, kun mieli kiinnittyy niin mielellään kaikkeen negatiiviseen.

Onneksi voimme havahtua elämään. Voimme lakata pelkästään hengittämästä ja alkaa todella elää, tuntea, kokea, nauttia, iloita. Sellainen ei poissulje sitä, ettemmekö ymmärtäisi, että ongelmia ja surua tulemme jokainen kohtaamaan satavarmasti. Silti meidän ei tarvitse odottamalla odottaa, että milloin, vaan voimme rakastua arkeen ja olla tyytyväisiä.

Upeaa viikonloppua sinulle! Ole kiltti itsellesi.

Muisto vuosien takaa.
Muisto vuosien takaa.
Fyysisen ja henkisen treenin paketti…

Fyysisen ja henkisen treenin paketti…

..on lyömätön yhdistelmä. Jäin itselleni kiinni hiljattain siitä, että olen alkanut ilmeisesti voida niin hyvin, että olen alkanut lipsua henkisestä treenistä! Heti perään tosin mietin, että oikeampi vastaus lienee se, että asioiden pähkäily ja vaikka sitten tunteiden tunnistaminen ovat itsessäni jo niin syvällä, että kaikki 

Rakastu omaan arkeesi

Rakastu omaan arkeesi

Itse yritän muistaa tuon lauseen joka päivä. Toisina aamuina sitä vain herää niin, että automaattisesti osaa arvostaa tätä kaikkea, arkea, elämää. Toisina päivinä arki tuntuu helpolta, vaikka epäkohtia on ja vastoinkäymisiäkin tupsahtelee polulle milloin yllätyksenä, milloin omien odotusten ja pirun maalaustenkin buustaamina. Jos keskiviikkona vielä 

Uusi alku…

Uusi alku…

…Loman jälkeen! Puolitoista viikkoa ilman suorittamista tuntui ikuisuudelta.

Täällä sitä ollaan taas. Miten hyvää pysähtyminen tekikään! Oleminen ja vain arjen kokeminen ja sen oman elämän suoraan lähetykseen kaikin aistein kiinnittyminen auttoi minua tekemään itsestäni (ja maailmasta) monenlaisia havaintoja, niin mieluisia kuin epämieluisiakin. Kas, kun en ole täydellinen eikä ehkä kukaan muukaan ole.

Joskus elämä on vain saippuakuplien puhaltelua.
Joskus elämä on vain saippuakuplien puhaltelua.

Huomasin myös, miten tärkeää on se, että myös siitä itselle mieleisestä hommasta pitää taukoa. Että vaikka tekeminen olisi kuinka mukavaa ja itselle tärkeää, niin silti siitäkin voi tulla pakkopullaa.  Kun sitten taas uskaltaa ottaa etäisyyttä, tehdä jotain ihan muuta, alkaa asiat nähdä uudessa kiinnostavassa valossa. Niin kävi itselleni liikkumisen ja ryhmäliikunnan ohjaamisen kanssa. Viime syksynähän ohjasin vielä parhaillani jopa 15 tuntia viikossa, neljäkin tuntia päivässä ja jouluna tauko oli tarpeen. Alkuvuonna aloitin päivätöissä 4,5 vuoden freelanceriuden jälkeen ja ohjaaminen jäi lähes kokonaan. Koko kevään ajan liikkuminen oli vähän niin ja näin ja lopulta kun sain itseni säännöllisesti liikkeelle ja olen myös käynyt enemmän ryhmäliikuntatunteja tuurailemassa, huomasin, miten paljon siitä hommasta pidänkään. Olen ohjannut jo 16 vuotta enkä ainakaan lähivuosina tule sitä lopettamaan. Kyllä vain ihmisten kannustaminen liikkeelle on lähellä sydäntäni ja tuntuu merkitykselliseltä, erityisesti kun itsekin olen jo muutaman kerran sinne sohvan pohjalle jämähtänyt paisumaan pullataikinan tavoin. On paljon helpompi tsempata muita kun itsekin tietää, että vaikka haluaa liikkua, asiat eivät vain aina mene niin.

Pysähdyin tuijottamaan (ja kuvaamaan) kukkia.  Selkeästi keski-ikä lähestyy.
Pysähdyin tuijottamaan (ja kuvaamaan) kukkia. Selkeästi keski-ikä lähestyy.

Myös kirjoittamisen, oli kyse sitten lehtijutuista, blogista tai kolmannesta kirjastani, kanssa oli ihan sama homma. Kirjoitan jotain oikeastaan päivittäin, rakastan kirjoittamista ja se on iso osa minua, mutta siitäkin pieni tauko teki terää. En tuon lyhyen lomani aikana kirjoittanut mitään muuta kuin tulevaa kirjaani, en edes koneella, vaan kuulkaas ihan perinteisellä kynällä ystävältäni saatuun muistivihkoon! Miten vapauttavalta se tuntuikaan!

Facebookin joka-aamuiset ajatelmatkin olin ajastanut reilun viikon verran etukäteen, joten niistäkään minun ei tarvinnut huolehtia. Teki hyvää kytkeä itsensä irti tietokoneiden maailmasta, mutta niinpä oli ihana sitten se jälleennäkeminenkin! Viime kuussa kirjoitin, että kuusi vuotta vanha mäkkini, joka huollon henkilökunnan mukaan on muuten jo vintagea (!!!), sammui ehkä lopullisesti. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kovalevyn vaihdon jälkeen ja köyhdyttyäni sievoisen summan kone saatiin elvytettyä kuntoon. Hyvä niin, sillä juuri nyt en mitenkään voi hommata uutta konetta enkä tiedä, mitä kustantaja olisi sanonut, jos palauttaisin Sisäisen voiman pikkusiskon muistikirjamuodossa!

Merestä sain mielenrauhaa.
Merestä saan mielenrauhaa.

Mutta: tärkeää on siis irrottaa itsensä niistä tutuista kuvioista, mieluummin jo aiemmin kuin vasta silloin, kun homma on jo alkanut tympiä. Kun joka päivä tekee samaa ja suorittaa lähes automaattisesti, sitä alkaa helposti kyllästyä vaikka sitten itselle mieleiseen asiaan. Itse pidän todella tärkeänä sitä, että mahdollisimman usein, vaikka joka päivä, tekisi uusia asioita, mutta niin sitä vain on niin urautunut niihin omiin tapoihin ja tottumuksiin, ettei sitä välttämättä muista uudistua. Mutta oikeasti saman vanhan asian tekeminen eri tavalla, kokonaan uuden asian tekeminen tai sitten vain pienen välimatkan ottaminen niihin oman arjen asioihin, uudistaa ihmistä ja tekee todella hyvää. Luovuus palaa, kun astuu askeleen kauemmaksi!

Sateen jälkeen voi olla aavemaisen kaunista.
Sateen jälkeen voi olla aavemaisen kaunista.

Uskon muuten, että tämä aika sama pätee myös ihmissuhteisiin. Jos ihmissuhde ei toimi, jos se kyllästyttää tai herättää muunlaisia negatiivisia tunteita, ehkä voi olla pienen tauon paikka. Kun saa hieman etäisyyttä ihmiseen, uskaltaa katsoa häntä eri valossa ja näkee hänessä ehkä uusia piirteitä, joita ei ole läheltä katsottuna edes huomannut. Sitä tulee usein erityisesti läheinen ihminen nähtyä niillä samoilla silmillä, kuin viimeiset vuodet tai vuosikymmenet, vaikka me muutumme jatkuvasti. Ja toki välillä voi olla myös itsellä peiliin katsomisen paikka…

Hyvä on myös katsoa itseään uusin silmin, sillä olemme niin paljon enemmän kuin juuri nyt tässä hetkessä ajattelemme olevamme. Sitä helposti pitää itseään pienempänä kuin onkaan, vaikka kykenemme kaikki vaikka minkälaisiin ihmeisiin.

Suuresti siis suosittelen pysähtymistä, rutiineista irtautumista ja uusien asioiden kokemista ihan jokaiselle. Ihanaa heinäkuun puoliväliä sinulle!

P.s. Kiitos kaikista ihanista henkilökohtaisista viesteistä, Sisäisen voiman valokuvista, tykkäyksistä, kommenteista, hankinnasta, tuesta ja kannustuksesta. Kirjaa eli puolueellisesti sanottuna kesän toivelahjaa voit ostaa esimerkiksi täältä ja täältä.

Laiturinnokassa

Laiturinnokassa

Kirjoituspuuhissa. Ehkä. Ehkä ei. Mutta somevieroitusta kokeilen. Tätä on odotettu! Minulla on 11 päivää aikaa elää tässä hetkessä ilman suurempia velvoitteita. Enempää ei ehtinyt lomaa kertyä, mutta lupasin itselleni olla stressaamatta loman lyhyydestä. Parempi lyhyt loma kuin ei lomaa ollenkaan! Ja mitäpä aion lomalla tehdä? 

Uudistuminen tekee hyvää

Uudistuminen tekee hyvää

Kaikin puolin, uskon niin. Tänäänpä mietin sellaista, että jos aina tekee, kuten aina on tehnyt, niin miksi sitä silti odottaa uusia lopputuloksia? Koska tuskinpa mitään uutta tapahtuu, jos vain toistaa samaa. Joskus tosin se sama vanha toimii niin hyvin, ettei kannata hätiköidä ja ainakaan heti