Kuukausi: elokuu 2015

Kiitollinen ja vapaa…

Kiitollinen ja vapaa…

…olo iski tänään ihan täpöllä. Kylläpä ihmistä virkistää se, kun tekee jotain ihan uutta tai sitten jotain, mitä ei ole tehnyt pitkään aikaan. Itse pyöräilin ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Oi, mikä ihana vapauden tunne valtasi minut, kun viiletin pitkin Vantaanjoen rantoja. Sellainen vajaa kymppi tuli hetkessä 

Arjesta, arvoista, unelmista ja suorittamisesta

Arjesta, arvoista, unelmista ja suorittamisesta

Hui! Toivottavasti kovin moni ei ole vielä lomiensa jälkeen uponnut suorittamisen suohon! Itsestänihän tuntuu ainakin tänään siltä, että viikot vain hurahtavat enkä ehdi kissaakaan sanoa. Miten nopeasti aika kuluukaan, mutta se lienee tunne, johon voi vaikuttaa pysähtelemällä enemmän. Mutta jos tämä tahti jatkuu, niin täytän 

Kun liikaa murehtii…

Kun liikaa murehtii…

…Sydäntä voi puristaa ja vatsaan tulla klimppi.

Huh! Vaikka näitä henkisiä polkuja on tullut kuljettua jo useampi vuosi, niin hetkittäin on tuntunut siltä, että olen matkani juuri aloittanut. Viime päivinä nimittäin huomasin stressaavani erinäisiä asioita, joita en tällä hetkellä voi muuksi muuttaa. Osa häiritsee arkeani tässä hetkessä, osalla ei ole enää mitään merkitystä. Vaikka tiedän koko olemuksellani, ettei stressaaminen auta, vaan pulman miettimisen sijaan minun tulisi ehdottomasti etsiä ratkaisua, en vain ole oikein kyennyt siihen.

Kaikkeen ei edes löydy ratkaisua. Osa asioista vain on, ja se on hyväksyttävä. Tiedän myös sen, etten ikinä tule saamaan kaikkiin kysymyksiini vastauksia. Mutta että minä, joka enää vain harvoin päästän murehtimista ja stressiä arkeeni, olen antanut pelon hiipiä ja luikerralla ajatuksiini ja kasvaa turhan isoksi. Ja hei, erityisesti yön pimeinä hetkinä oikeasti aika vaatimattomatkin murheet (ainakin maailmassa tapahtuviin asioihin verraten) tuntuvat jättiläisen kokoisilta. Hetkellisiä helpotuksia olen toki kokenut, silloin, kun olen saanut tehdä asioita, joista todella nautin, kuten kirjoittaa, urheilla tai olla rakkaideni seurassa. Ja toki silloin, kun saan tuijottaa merelle, kaikki harmit unohtuvat.

Porkkalanniemeä en voi kuin suositella.
Porkkalanniemeä en voi kuin suositella.

Tiedän toki senkin, että olen niin monessa soosissa keitetty, että tiedän rämpiväni näistäkin pulmista yli. Tiedän, että lopulta kaikki järjestyy ja joskus vielä nauran näillekin hetkille. Silti en pidä siitä satunnaisesta kireydestä, millaiseksi huolet hermoni pingottavat. Se ei ehkä näy päälle, mutta tunnen sen sisälläni. Se on se olo, kun tekee mieli juosta niin kauan, ettei jaksa enää metriäkään. Se on se musta klimppi vatsassa, joka ei tahdo lähteä edes hengittämällä.

Mutta nyt on näin ja sitten on toisin. Ainakin tulevana alkuvuonna ilmestyvä Sisäisen voiman pikkusisko tulee olemaan täynnä autenttista materiaalia! Vahvaa arkea iloineen ja suruineen. Toivottavasti pystyn myös tässä hetkessä näkemään pian ratkaisuja, enkä vain kärpäsestä härkäseksi muuttuneita huolia.

Mikä voisi olla kauniimpaa kuin tämä hetki?
Mikä voisi olla kauniimpaa kuin tämä hetki?

Mutta lopulta, tiedän, että pystyn vaikuttamaan päässäni pyöriviin keloihin. Kun oikeasti kaikki on hyvin, kun vain muistan hengittää, enkä anna ajatusten lähteä liian kovaan laukkaan. Huomaan myös, että juuri tässä hetkessä on niin hektistä, että kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Somehetkien sijaan paikallaan olo tekemättä mitään tekee enemmän terää.

Vaikka sitä tietää, ettei murehtiminen auta, niin joskus siltä ei voi välttyä. Jos siis sinäkin murehdit tänään tai eilen tai kumpanakin päivänä, se on inhimillistä. Mutta turhaa silti. Ja siinä hetkessä, kun asian huomaa ja tiedostaa, on jo päässyt askeleen voitolle. Onneksi silloin, kun tuntuu karsealta, voi aina laskea kaikki ne sadat asiat, jotka arjessa ovat hyvin. Ja olla niistä kiitollinen ja todeta, ettei oikeasti elämä ole hullummin. Silloin, kun pelko yrittää ottaa niskalenkkiin, pitää muistaa rakkaus.

Olisin voinut jäädä tänne pidemmäksi aikaa.
Olisin voinut jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Kun peikoille, menneille ja nykyisille, ei anna valtaa, ne lakkaavat riehumasta. Ne voi ottaa vastaan, antaa olla ja sitten toivottaa tervemenneeksi. Kiitollisuus ei sittenkään mahdu samaan hetkeen negistelyn, pelon, surkuttelun, toivottomuuden ja ahdingon kanssa.

Olkoon huominen valoisampi! Hyvää yötä.

Nyt jo vähän naurattaa, kun ymmärtää, miten murehtimispeli toimii. Ego pelkää, sielu ei.
Nyt jo vähän naurattaa, kun ymmärtää, miten murehtimispeli toimii. Ego pelkää, sielu ei.

 

Kesämuistoja

Kesämuistoja

Tässä on vain pieni murto-osa siitä, mikä auttaa jaksamaan talven yli. Hassua ehkä ajatella talvea, kun saimme vihdoin oikein (suomalaisen) intiaanikesän, mutta joka päivä räpsin jotain, johon sitten voin palata, kun viluttaa, ahdistaa, kiristää kupolia eikä aurinkoa näy viikkokausiin. Oletko sinä Instagramissa? Suosittelen. Viime talvena, 

Pieniä asioita…

Pieniä asioita…

…valtavia merkityksiä. Huhhuh sentään, todella kannattaa miettiä sitä, mitä toivoo. Kun eilen kirjoitin haaveilevani purjehdusreissusta, Porsche Cayennesta, säännöllisestä matkustamisesta ja yhtäjaksoisista yöunista, niin arvatkaapas mikä noista toteutui saman tien! No vieläpä se, joka meni toivelistassa ylitse muiden! Fantastico, kuten nelivuotiaani välillä toteaa. Painoin pääni tyynyyn 

Mitä oikein haluan elämältäni..

Mitä oikein haluan elämältäni..

..On kysymys, joka kannattaa esittää itselleen vaikka kerran vuodessa.

Miten upeista ilmoista olemme saaneet nauttia! Mutta silti meikäläisellä on jo syksyfiilistä ilmassa. Syksy on itselleni vuosi toisensa jälkeen tarkoittanut aina freesiä, uutta alkua. Silloin tekee mieli aloittaa vähintäänkin räsymattojen kutominen, italian kielen opiskelu ja longboardaus ja keskittyä taas kesächillailun jälkeen kokonaisvaltaisesti  siihen, mitä elämältään oikein haluaa. Totta kai on hyvä ottaa rennostikin ja vain virrata hetkessä mukana, mutta uskon siihen, että jos ei aika ajoin käy omia tavoitteitaan, toiveitaan ja unelmiaan läpi, ei niitä kyllä saavutakaan. Toisaalta syksy on myös itselleni sitä aikaa, kun helposti tulee kahmittua liikaa tekemistä! Jännä nähdä, milloin oppii, että joskus liika voi todellakin olla liikaa. Mutta joka tapauksessa, välillä, syksyllä, onkin hyvä pysähtyä miettimään, ovatko omat teot ja ajatukset sellaisia, että ne vievät kohti sitä, mitä haluaa. Vai tuleeko sitä haahuiltua siellä täällä ilman mitään suunnitelmia ja tehtyä vähän sitä sun tätä, mikä ei oikein edes johda minnekään. Tai ei ainakaan johda sinne, minne haluaa.

Pihlajasaari Helsingissä, huippupaikka!
Pihlajasaari Helsingissä, huippupaikka!

Toki kaikkihan eivät edes tiedä, mitä haluavat. Itsekin mietin aina aika ajoin, mikä ihme minusta tulee isona. Mutta jos ei tiedä, mitä haluaa juuri n y t, silloin tulee helposti ajelehdittua, vaikkei sitten ehkä ole oikein tyytyväinen nykytilaankaan. Sitä saattaa myös sabotoida toiveitaan ja haaveitaan jopa tiedostamatta vaalimalla vanhentuneita uskomuksia itsestään, taidoistaan, mahdollisuuksistaan ja elämäntilanteestaan. Se, ettei joskus ole saavuttanut jotain, ei tarkoita, että asia olisi yhä tavoittamattomissa. Se, että joskus on ollut jonkinlainen, ei tarkoita, että on sellainen enää. Se, mitä ennen on halunnut, on nyt ehkä nähnyt päiväyksensä. Nyt on nyt ja ennen oli ennen. Siksi on tärkeä miettiä tätä hetkeä joka toki samalla on maailman parasta multaa upealle tulevaisuudelle.

Suosittelen retkikohteena! Lautta sinne lähtee Ruoholahdesta.
Suosittelen retkikohteena! Lautta sinne lähtee Ruoholahdesta.

Mutta huomaanhan itsestänikin sen, että mieli niin mielellään liimautuu eilispäivän tarinaan. Se tietää sen, mitä eilen ja koko menneisyydessä tapahtui, ja luulee ainakin välillä, että se on sitä, mitä tänään ja tulevaisuudessa tapahtuu. Uskon kuitenkin vahvasti, ettei asian tarvitse olla näin, mutta pääkoppamme vaativat hieman kouluttamista ja ajatuksemme suodatinta, jotta voimme halutessamme uudistua ja kuvittaa elämämme raikkailla tarinoilla kaikkien niiden vanhojen stoorien sijaan.

Itse pyrin joka aamu todella muistamaan sen, että jes, ihanaa, minulla on uusi päivä edessä, jota vielä ei ole koskaan ollut! Että jotain uutta ja ihanaa voi yhtä hyvin tapahtua! Pyrin myös keskittymään tunteeseen, että ihanaa ”vain” saada olla elossa. Sehän on enemmän kuin riittävästi muttei silti estä unelmoimasta ja haaveilemasta. Läsnäolo hetkessä on hyvästä, muttei sekään tarkoita sitä, että sen täytyisi olla suorittamista. Omaa mieltään toki voi lempeästi muistuttaa siitä, että haloo pahvi, herää nyt! Siis silloin jos mieli lähtee vaeltelemaan liian intohimoisesti kaiken vanhan skeidan parissa tai on turhan palavasti jossain kaukana. Nykyhetki on se, mihin voimme juuri nyt vaikuttaa, mutta tämän asian tiedostaminenkaan ei estä unelmoimasta.

Yes I will.
Yes I will.

Jos kesällä istuinkin laiturilla ja unelmoin, niin nyt olen todella uppoutunut siihen, miten saisin tehtyä joskus ehkä niistä vielä kauempana olleista haaveistani tavoitteita. Unelmointi on täysin tervettä ja kuuluu kaikkien perusoikeuksiin. Se ei ole väärin, se on ihan oikein. Se on ollut suuria oivalluksiani tässä elämässä.

Että näin, minä saan unelmoida, mutta jos en olisi hyvinkin tyytyväinen elämään nyt, tuskin olisin sitä sittenkään, kun se mahdottominkin tavoitteeni on toteutunut. Ja niitähän riittää! Poden esimerkiksi kammottavaa autokuumetta, ja olen palavasti rakastunut Porschen Cayenne -malliin. Miten voi olla, että minne tahansa menen, näen aina sellaisen, ehkä noin viisi sellaista eri autoa päivässä! Haluaisin myös päästä purjehtimaan, mitä en ole koskaan tehnyt. Haluaisin matkustella paljon, mikä ei ole ollut juurikaan mahdollista viime vuosina. Mutta kaikkein eniten haluan kuitenkin elää tätä iloista, täysipainoista ja nautinnollista arkea, arvostaa vielä enemmän olemassaoloani enkä vain hengitellä kituuttaen elämän läpi. Ja niin, haaveilenhan myös yhtämittaisista yöunista, jolloin laittaisin pääni tyynyyn ja heräisin vasta 10 tuntia myöhemmin.

Tärkein asia.
Tärkein asia.

Mutta kaikelle on aikansa, se oikea. Onneksi unelmointi ei estä elämästä tässä hetkessä. Ja kun arki välillä tökkii, tuntuu tasapaksulta ja yllätyksettömältäkin, ja fiilis on kuin päiväni murmelina –leffasta, kannattaa todella kiinnittää huomio siihen, mikä on hyvin (ja sen lisäksi vähän unelmoida)! Kiitollisuus on mahtava, elvyttävä voima ja se, ettei pidä elämässä mitään itsestäänselvyytenä, saa arjen taas näyttämään hehkuvalta, vaikkei tapahtuisi mitään ihmeellistä, ei olisi sitä Porschea eikä säännöllisiä ulkomaanreissuja. Ne kymmenen tunnin yhtämittaiset yöunet taitaisivat sitä paitsi mennä joka tapauksessa toivelistallani auton ja matkustelun edelle!

Torstai on toivoa täynnä. Tykkää arjestasi.

Parhaita juttuja elämässä…

Parhaita juttuja elämässä…

…ovat oivallukset ja niiden myötä sen huomaaminen, että on kuin salaa kasvanut ja kehittynyt ihmisenä valtavasti. Ah, tänään oli ihanan hidas aamu! Ei ollut kiirettä lainkaan eikä tarvinnut ehtiä minnekään. Join kahvin ja makoilin sängyssä kirjan ja muistivihon kanssa. Siinä sitten vallan yllättäen esitin itselleni 

Sitäkään en ehtinyt tänä kesänä…

Sitäkään en ehtinyt tänä kesänä…

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei! Jäinpä tässä päivänä eräänä itselleni kiinni siitä, että mietin, mitä kaikkea en tänä kesänä ehtinyt tehdä. Olisinhan myös voinut pohtia sitä, mitä kaikkea ehdin tehdä! Nipistän itseäni. Näin se on monella lomat ohi ja arki kutsuu, mikä ei aina heti ensi