Kuukausi: tammikuu 2016

Kehu päivässä

Kehu päivässä

Kehu päivässä tai vaikka tunnissa pitää mielen virkeänä ja ilostuttaa monia ihmisiä. Myös itseään kannattaa tsempata, kiittää ja kehua päivittäin. Jos toiselle positiivisen palautteen antaminen helposti unohtuu, niin niin se unohtuu myös itselle, elämämme tärkeimmälle ihmiselle. Uskon vahvasti siihen, että kun pitää itseään arvossa, pitää 

Arki on ihanaa ja skeidaa

Arki on ihanaa ja skeidaa

Arki. Se on ihanaa, välillä kamalaa ja pitää sisällään kaikenlaisia tunnetiloja rakkaudesta pelkoon, surusta iloon ja murehtimisesta huolettomuuteen, mutta käsi ylös, olet(ko)han enimmäkseen arkeesi tyytyväinen? Silmiini sattui eräs tiedote, jossa kerrottiin, että yli 50 prosenttia kokee viettävänsä mielekästä aikaa arkisin kaksi tuntia vuorokaudessa. Siis haloo, 

Uusi aamurutiini

Uusi aamurutiini


Tänään huomasin, että olen kuin salaa kehittänyt itselleni uuden aamurutiinin! Se on tapahtunut ajan kanssa. Aina yhtä huippuhetki, kun huomaa, että henkinen treeni kantaa hedelmää.

Minusta on tullut kärsivällinen aamuihminen.

Vaikka pyrinkin tekemään asioita uudella tapaa aina kun vain muistan, olen ihminen, joka arvostaa ja rakastaa aamurutiineja. Arkiaamuina lempirutiinini ovat hyvin samanlaiset. Nousen ylös, juon aamukahvin (kynttilänvalossa totta kai) puen ja laittaudun ja herätän viisivuotiaan kuopukseni.

Aamuisin, etenkin hienosti heräillyn ja hyvin valvotun yön jälkeen, arvostan muita ihmisiä, jotka tekevät, kuten hiljaa mielessäni toivon. Aina ei elämässä mene kuitenkaan asiat niin kuin toivoo. Ei salettiin ainakaan lapsiperheessä. Vaikka olisi ne aamurutiinit.

Tänään meillä nimittäin asusti pieni unikeko ja huomasin, että lapsi hidasteli joka asiassa. Pesun jälkeen tyyppi oli yllättäen taas vuoteessaan ja leikki nukkuvaa niin, että peiton alta pilkisti vain nenänpää. Myös vaatteiden valitseminen ja pukeutuminen vaikuttivat tooooodella hidastetulta toiminnalta. Päivän asua valittiin ihailtavalla pieteetillä. Jos joskus ennen tämä olisi käräyttänyt pinnani, niin mitä tein nyt, yhdeksättä päivää jatkuvasta kurkkukivusta huolimatta?

No meikämandoliino se kuulkaas vain istui lungina sängyn laidalla ja ihasteli, että miten mahtava pieni tyyppi meillä asuukaan.

Minun piti melkein nipistää itseäni, että ajattelinko juuri tosiaan niin, sen sijaan, että olisin alkanut komentaa, hoputtaa, valita vaatteita hänen puolestaan ja jäkättää. Ja lopulta aikaan saanut ehkä huonon fiiliksen, ihan kaikille.

Kyllä. Ajattelin, että huipputyyppi. Ja samassa ymmärsin kasvaneeni jälleen, enkä tälläkään kertaa pelkkää leveyttä, vaan henkisesti.

Siinä samassa muistui mieleeni hetki, jolloin huomasin alkaneeni olla inhottava jäkättäjä.

Vaikka jo paljon aiemmin kirjoitin (kyllä, erityisesti itselleni) täydellisistä äideistä, joista tuskin onkaan olemassa ja annoin ennen kaikkea itselleni hyviä neuvoja:

Sitäpä vain, että välillä elämä on yhtä alamäkeä. Sitten on tasamaata, jyrkkää ylämäkeä, loivaa nousua ja vastatuulista laskua. Kuulostaa sisäpyöräilytunnilta, mutta se taitaa olla elämää perheessä ja perheenä. Joskus tuiskahdellaan, mutta mikä tärkeintä, sitten pyydetään ja annetaan anteeksi. Sovitaan ja herätään jälleen uuteen, tapahtumarikkaaseen päivään.

Olen vahvasti sitä mieltä, että itseään ei kannata ottaa niin tosissaan ja vakavissaan vanhempana eikä edes ihmisenä. Jokainen mokaa, mutta osaa varmasti antaa itsestään myös sitä parasta. Että armoa peliin. Lisää rakkautta, välittämistä ja huolettomuutta. Vähemmän perfektionismia. Ainakin lapsiperheessä ja vanhempana.

Takapakkia tulee, mutta onpa ihanaa olla lehmänhermoinen aamuihminen!

Mukavaa keskiviikkoa sinulle.

P.s. Jos kaipaat lisää luettavaa, Blogiringistä sitä löytyy!

tulppaanikimppu
En voi vastustaa näitä ihania tulppaaneja. Eilen löysin hennonkeltaisia.
Paras parisuhdevinkkini koskaan

Paras parisuhdevinkkini koskaan

on ollut se, että tutustuin itseeni. Vasta kun tuntee itsensä, voi opetella tuntemaan toista. Tässä kirjoittaessani neljättä kirjaani, ajatuksiin ja tunteisiin pohjautuvaa eron jälkeisen elämän opusta, olen saanut hienon tilaisuuden käydä läpi omaa aiempaa eroani enkä niinkään lainkaan sitä toista ihmistä, vaan omia tunteitani, ajatuksiani 

Valitsen parempaa

Valitsen parempaa

Heti tästä hetkestä alkaen. Ah, elämä on valintoja. Tänään valitsin olla aamulla hetken tosi vattuuntunut jo viikon kestäneeseen jäätävään kurkkukipuun, joka ei ota häipyäkseen. Onneksi kyllästyin melko nopeasti omaan huonoon seuraani ja ymmärsin valita toisin. Mutta joo, kun on vaikea niellä edes aamukahvia, voi helposti 

Hyvinvoinnin megatrendit

Hyvinvoinnin megatrendit

Eivät ole ehkä mitään järisyttävän hienoja, vaan enemmänkin olemme palaamassa jonnekin, mistä olimme hetken hukassa. Tähän alkuun heti kolme omaa wellness-suosikkiani: uni, vain oleminen ja hyötyliikunta. Minua on sanottu vanhaksi sieluksi, se näkyy myös noissa lempipuuhissani.

Käväisin eilen tilaisuudessa, jossa Villa Mandalan Mia Jokiniva kertoi näkemyksensä tulevaisuuden wellness-trendeistä: tulevaisuudessa wellness ei ole enää vain ”edelläkävijöiden elämää” vaan siirtyy marginaalista massoille ja kaiken äärimmäisen hifistelyn sijaan etsitään kultaista keskitietä. Tulevaksi megatrendiksi Mia listasi hiljaisuuden, joka voi hyvinkin pitää paikkansa. Kolmannella sijalla oli stressinhallinta ja aivojen hyvinvointi ja erilaiset mielenhallinnan tekniikat. Totta varmasti sekin, sillä onhan meditointi ja mindfulnessharjoitteet siirtyneet jo myös työpaikoille ja tutkimustietoa niiden terveysvaikutuksista on runsaasti.

Toki esimerkiksi ruokavaliollakin on paljon merkitystä hyvinvoinnissa ja itsekin pyrin useimmiten syömään terveellisesti, mutta ylilyöntejä tapahtuu enkä ole mikään nipo ruokajutuissa. Tykkään ruoasta, rakastan kaikkea rasvaista ja epäterveellistä ja koukutun sokerista niin kuin suuri osa meistä. Olen kamppaillut jojoilun ja lievän ylipainon kanssa ja huomannut, että neljääkymppiä lähestyessä ei todellakaan voi syödä enää mitä tahansa tai ainakaan millaisia määriä tahansa, se vain näkyy samantien.

Luonto ja meri tekevät myös hyvää ihmiselle.
Luonto ja meri tekevät myös hyvää ihmiselle.

Muistan, kun lapsena kävin jo kauan sitten edesmenneen kahdeksankymppisen mummoni kanssa kerran vuodessa shoppailemassa ja hampurilaisella. Mummoni osti hampurilaisravintolassa aina tuplaburgerin ja pelkän kannen eli vehnäpullan syötyään oli jo ihan täynnä. Minulle tuollainen ”ateria” tuntui linnunruoalta, mutta olen alkanut ymmärtää mummoni ruokailutapoja! Eli siis voi ehkä syödä mitä tahansa, muttei kuinka paljon tahansa. Vaikka sen teoriassa ymmärtää, niin mieliteon hetkellä ei aina tule toimittua niin.

Mutta yksi selkeä megatrendi omassa hyvinvoinnissani, ehkä siis jopa ruokavaliotakin tärkeämpi, on riittävä ja laadukas uni. Nyt meillä on taas pari viikkoa nukuttu hyvin, mutta nuorimmaisenihan oli erityisesti vauvana huono nukkuja tai jos nyt ollaan positiivisia, niin sanon, että hän oli hyvä heräilijä! Kun sitten oma nukkuminen meni parin vuoden ajan täysin pipariksi, niin elämästä alkoivat paitsi kadota värit, myös aineenvaihdunta ja koko keho tuntui menevän ihan sekaisin ja lopulta silloinkin, kun olisi saanut nukkua, uni ei tullut tai oli katkonaista. Tuolloin ohjasin vielä saamaani levon määrään nähden ihan liikaa ja sain riesakseni ylikunnon sydämentykytyksineen ja yöhikoiluineen. Uuh. Siitäkin selvittiin.

Kun lapseni, 5, sitten alkoi parivuotiaana nukkua paremmin, muutin omat unirytmini samankaltaisiksi. Aloin mennä yhdeksältä nukkumaan ja heräsin aikaisin. Nyttemmin valvon noin kymmeneen, mutta uni on asia, jota olen todella alkanut arvostaa vasta kun sen olen muutamaan otteeseen menettänyt. Toki siihenkin tottuu, että on aina väsynyt ja nukkunut huonosti, mutta mitään herkkua sellainen arki ei ole, enemmänkin selviytymistä aamusta iltaan. Muistikin alkaa pätkiä, jos univaje pääsee pahaksi. Eli yhtä en vaihda enkä yhdestä jousta, ja se on uni.

Kaisaniemen kasvitieteellinen on ihana paikka.
Kaisaniemen kasvitieteellinen on ihana paikka.

Toinen asia, jota nyt flunssaisena suorastaan ikävöin, on liikunta. Vaikka minulla on ollut juurikin tuohon raskaaseen taaperoaikaan liittyviä kausia, kun liikkuminen on tuntunut pakkopullalta enkä ole saanut kammettua itseäni urheilemaan, aika harva asia voittaa liikunnan nostattaman endorfiinipöllyn ja sen fiiliksen, kun on saanut hikoilla ja hengästyä sydämensä kyllyydestä. Viime aikoina liikkuminen on ollut turhan yksipuolista ja esimerkiksi juoksut ovat jääneet juoksematta, mutta odotukseni kevään juoksukoulusta ovat korkealla. Eikä liikunta sisällä vain sitä treeniä, jota tehdään saleilla ja lenkkipoluilla. Hyötyliikunta on ihan huippua! Itse nykyään kävelen aina kun voin ja seison metrossa. Kauppakassien kantaminen ei rasita, vaan otan sen hyödyn kannalta. Rappuset ovat parhaita keksintöjä maailmassa!

Hiljaiset hetket päivässä ovat myös tarpeen tässä maailmassa, kun ärsykkeitä tulee joka tuutista 24/7. En varsinaisesti ole viime aikoina kutsunut hiljentymistäni meditaatioksi, vaan enemmänkin se sisältää hetkiä, jolloin vain olen enkä tee mitään. Joskus jaksan olla niin vartinkin, joskus puoli tuntia ja joskus minuutin, mutta parempi minuutti kuin ei yhtään minuuttia. Ja vaikka muut ihmisen ja ennen kaikkea perheen kanssa oleminen on listani alkupäässä ellei jopa ykkönen, on joskus hyvä olla vain yksin. Uskon, että me tarvitsemme hetkiä, jolloin olemme vain yksin ilman mitään ärsykkeitä.

xxx
Niin oli nättiä! Silmä lepäsi.

Olen viime aikoina pyrkinyt heti herättyäni olemaan ilman mitään tekemistä vähintään sen pari minuuttia jonka jälkeen olen hiljaa mielessäni esittänyt itselleni toiveita tulevasta päivästä. Nykyään yritän julkisissa liikennevälineissä myös malttaa kännykän räpläämisen sijaan katsoa ikkunasta ulos. Tuollainen maisemameditaatioksikin kutsuttu hetki auttaa nollaamaan päätä ja hiljentämään niitä 60 000 vuorokaudessa päässämme pyörivää ajatusta.

Viime aikoina olen myös iltakännyköinnin sijaan pyrkinyt lukemaan kirjoja vaihtelevalla menestyksellä. Kesällä kirjoitin siitä, kuinka keskittymiskykymme on kuin kultakalalla. Itsekin huomaan, miten sitä kesken kirjanluvun on helppo tarttua puhelimeen ja tsekata pari viestiä, erityisesti jos luuri ei ole äänettömällä. On aika huolestuttavaa, jos ei pysty puolta tuntia olemaan ilman, että katse harhailee älypuhelimen näytöllä.

Mutta se, mitä emme enää osaa, sitä tulee harjoitella! Itse aionkin jatkossa keskittyä lisäämään keskittymiskykyä ja harjoittamaan läsnäolotaitoja aiempaa enemmän. Uskon, että monen asian tekeminen yhtä aikaa ei suinkaan ole vain huono asia, mutta selkeästi ainakin itse kaipaan joskus rauhaa tähän kaikkeen arkirumbaan.

Millainen on sinun hyvinvointisi perusta?

 

Kiitollinen terveydestä

Kiitollinen terveydestä

Terveys ja hyvä vointi ovat asioita, josta olen viime vuosina ollut erityisen kiitollinen. Siis ihan päivittäin pyrin sen muistamaan enkä vasta sitten, kun jokin sairaus tai vaiva on iskenyt. Viime viikolla alkanut flunssa ei ole vieläkään täysin hellittänyt otettaan ja kas niin alkoivat sekä juoksukoulu 

Mitä sanoisin itselleni tänään?

Mitä sanoisin itselleni tänään?

Varmaan ikä tekee tehtävänsä, mutta uskon siihen, että vielä ikääkin enemmän merkitystä on elämänkokemuksellamme. Jokainen meistä kohtaa asioita, jotka muuttavat meitä, halusimme tai emme. Isompien vastoinkäymisten ja murheellisten asioiden kohdalla meillä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Joko voimme jäädä tuleen makaamaan ja surun, kiukun, katkeruuden ja 

Siivous puhdistaa henkisesti

Siivous puhdistaa henkisesti

Mitä vähemmän tavaraa, sitä keveämpi olo, vaikka vaaka näyttää samoja lukuja kuin ennenkin.

Tammikuun alkupuolella aloittamani siivousprojekti elää ja voi paksusti. Olin jo joulun aikaan päättänyt käydä kaikki kotimme yhteiset ja omat tavarani läpi ja hankkiutua eroon turhasta. Muutimme viime kesäkuussa ja silloin lahjoitin paljon vaatteita ja tavaroita pois ja vaihdoin niitä seudun Facebook-kierrätysryhmässä leffalippuihin, Fairyyn ja kahvipaketteihin. Silti turhaa on sen verran, että itsekin yllätyin, sillä emme todellakaan asu missään ökylukaalissa vaan 92 neliön kolmiossa (viisi ihmistä).

Lisäintoahan sain Marie Kondon Konmari-kirjasta. Marie Kondo kehoittaa ”heittämään pois”, mutta toivon, että hän tarkoittaa kierrättämistä ja kirpputoreilua. Toki itsekin olen heittänyt jotain sellaista pois, mikä ei salettiin mene kaupaksi kirpparilla, kuten jotain kulahtaneita trikootoppeja, mutta muuten vältän kuormittamasta kaatopaikkojamme niin paljon kuin pystyn. Mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän kuormittaa… Niinkin voi ajatella.

Helppoa imuroidakin! Mademoisellen ja Puppyn ostin 15 vuotta sitten nettikirpparilta. Hyvin pelittävät yhä.
Helppoa imuroidakin! Mademoisellen ja Puppyn ostin 15 vuotta sitten nettikirpparilta. Hyvin pelittävät yhä.

Sain kun sainkin flunssan (taas) ja koska olen viime päivät lähinnä laahustellut täällä kotona, on ollut helppo suunnitella siivoamista ja vähän siivoillakin. Olen jatkanut projektia vähän kerrallaan, sillä sen olen huomannut toimivimmaksi tavaksi itselläni. Viime viikolla siivosin lapsen vaatekaapin, ja tällä viikolla muun muassa eteisen lipaston ja oman vaatekaappini. Varasin kirpputoriajan ensi viikon lauantaille, jos piipahdat Jäähallin kirpparilla, tule nykäisemään hihasta ja sanomaan hei!

Mutta mitä sitten säästää ja mitä laittaa eteenpäin? Konmarihan kehoittaa hankkiutumaan eroon kaikesta, mikä ei tuota iloa. Aika pitkälle olen tuota ohjetta noudattanut.

Tässä vain minipieni osa kaikesta. Huh.
Tässä vain minipieni osa kaikesta. Huh.

Vaatteista laitoin kaikki sellaiset pois, joita en ole käyttänyt pariin kolmeen vuoteen, vaikka ne iloa tuottaisivatkin tai enemmänkin olisivat joskus tuottaneet iloa. Vuosia sitten keräsin vintage-leninkejä ja nyt saavat viimeisetkin niistä lähteä. Vielä arvon kahden vaiheilla fifties-henkisten korkokenkien kanssa, mutta koska en ole niitä pitkään aikaan käyttänyt, turhaan niitäkään hilloan (vastasin tässä itselleni). Olin myös vuosia säilönyt erilaisia (epäaitoja) koruja, kuten rannerenkaita ja kaulanauhoja. Päätin sanoa heippa niillekin. Myöskään laukut, joita en ole käyttänyt aikaan, saavat nyt toivottavasti uuden kodin.

Olen päättänyt yksinkertaistaa paitsi kotimme tavaramäärän, myös vaatekaappini ja tyylini (joka on jo kauan ollut ihan hukassa). Kun ostaa mieluummin vähän mutta laatua, ei edes tule tilanteeseen, että tarvitsisi heittää kulahtaneita trikootoppeja pois. Vaateasiaan saan apua ruotsalaisesta Säker Stil -kirjasta, jonka hommasin Adlibriksestä. Vähemmän on enemmän myös vaatteissa. Tuntuu kuulkaas hyvältä, kun kaapin ovea avatessa vastaan ei enää rojahda epämääräistä vaatevuorta.

Yhden illan lueskelun perusteella voin suositella.
Yhden illan lueskelun perusteella voin suositella.

Vaikka kellarimme on nyt kaaoksessa kirpputoritavaroiden vuoksi, niin pakko sanoa, että kun roudasin sinne kuusi Ikean kassillista turhaa roinaa ja vaatetta, mietin, että mistä ihmeestä ne tavarat olivat oikein tulleet. Mutta on mukavaa, että kaapinovet mahtuvat nyt hienosti kiinni enkä pian säilytä lainkaan tavaraa, jonka olemassa oloa en edes muista. Sitä paitsi suuri osa tavaroista, joista nyt hankkiudun eroon, on kuulunut vaikeaan elämänvaiheeseen. Saa nähdä, miten vapauttava vaikutus niistä eroon pääsemisessä on.

Mitä vähemmän tavaroita ja vaatteita ympärilläni, sitä helpompi minun on olla. Ihanan keveää on hengittää, kun tietää, että jossain kaapissa on tyhjiä hyllyjä! Jokaiselle toki löytyy se oma sopiva tavaramääränsä, mutta itse pidän siitä, että kotona on avaraa, väljää eikä joka paikka pursua jotain, millä ei edes oikeasti tee mitään. Toki pidän kauneudesta ja tykkään esimerkiksi erilaisista maljakoista ja kyntteliköistä, mutta kaikkea ei tarvitse haalia kotiin samaan aikaan, siihen lopputulokseen olen tullut. Sitä paitsi on niin paljon helpompaa siivota, kun tavaroilla on paikkansa.

Maljakot ja vanhat vaasit, heikko kohtani.
Maljakot ja vanhat vaasit, heikko kohtani.

 

Kirjat ovat vielä suuri paheeni, niitä voisi olla vähemmänkin. Seuraavaksi järjestän liinavaate- ja pyyhekaapin ja keittiön laatikostot. Löysin myös muutaman korun, jotka kiikutan korjattavaksi kultasepälle. Yhdet kengät pitäisi saada suutarille.

Miten hyvältä tuntuu, kun saa asioita hoidettua, jotka eivät ehkä vaivaa arjessa sillälailla, mutta varmasti jotenkin alitajuntaisesti ilmoittelevat itsestään aina silloin tällöin. Vaikeinta on aloittaminen, mutta sitten pitää vain päättää, että tänään teen vähintään yhden asian ja vaikka ylihuomenna sitten toisen. Ikuisuusprojektit muuten jäävät ikuisuusprojekteiksi, eivätkä valmistu koskaan. Jos se on sinulle ihan ookoo, niin sitten turha toimia toisin. Mutta jos ne ikuisuusprojektit kuitenkin vaivaavat ja vievät ajatuksia ja koko ajan on olo, että tuokin pitäisi tehdä ja tuo ja tuo ja tuo asia, niin sitten tee. Tai vaihtoehtoisesti lakkaa miettimästä, että jotain pitäisi tehdä, ja sitten nauti joka hetkestä siellä tavaroiden keskellä! Ihan miten vain, mutta sitten kannattaa tehdä päätös ja olla siihen tyytyväinen.

Iloista ja tervettä alkavaa viikkoa sinulle!

 

 

Pikavinkki parempaan tuuleen

Pikavinkki parempaan tuuleen

Naura. Se toimii. Lapsi on nukkunut vähän huonosti ja samalla omatkin unet ovat olleet mitä sattuu. Nuhaa pukkaa, vaikka viime sairastamisesta ei ole kauaa. En todellakaan aio tulla kipeäksi, mutta jatkuva katkonainen nukkuminen luultavasti vaikuttaa vastustuskykyynkin. Rehellisesti sanottuna en muista, milloin olisin nukkunut yhtäjaksoisesti esimerkiksi