Kuukausi: heinäkuu 2016

Kahvila Tuhat tuskaa ja uusi alku

Kahvila Tuhat tuskaa ja uusi alku

Jos pyöritte Loviisan suunnalla, menkää syömään herkullista itse leivottua mansikkakakkua Tuhannen tuskan kahvilaan, johon itse törmäsin vasta tänä kesänä. Paikan villiniminen tillisillikakkukin on kuulemma superhyvää, tiesi Soppaa ja sirkushuveja -blogin Hanna kertoa. Jo seitsemän kesää on tullut pyörittyä Loviisan kulmilla, mutta vain harvoin tulee käytyä kaupungin 

Ärsyyntymisen hetki on oiva itsetutkiskelun paikka

Ärsyyntymisen hetki on oiva itsetutkiskelun paikka

Tällä viikolla olen joutunut tekemään syvää itsetutkiskelua, sillä jotenkin vain pääkoppaa on kiristänyt vanne ja asiat sekä ihmiset ovat käyneet hermojeni päälle. Ärsyyntymisen hetki on oiva itsetutkiskelun paikka. Olen tehnyt jo vuosia itseni kanssa töitä, ja aika harvoin tulee otettua mistään herneitä nenään saati tuotua vatutusta 

Loman jälkeen

Miten tässä kävikään taas näin klassisesti, että kun loma loppui, helle alkoi? Töihin paluu loman jälkeen alkoi kertarysäyksellä ja pieni juttu- ja jumppatehtaani jatkoi siitä, mihin ennen lomiaan jäi. Deadlinet pukkaavat heti tiukasti päälle, hyppiä ja pomppia saan liki joka päivä, mutta loma oli kuitenkin tämän minimaalisen työhönpaluustressin arvoinen. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua harmittanut hieman. Sitten tajusin ja taas muistin, että kyse on asenteesta. Ja ajatuksista. Siitä, ettei jää harmittelemaan loman loppua, vaan nauttii jälkeenpäinkin jokaisesta vapaasta.

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Ja kun useamman jutun deadlineista on selvitty, kalenteri onkin aivan tyhjää täynnä ohjauksia lukuun ottamatta! Tämä nyt on vain sitä freelancerin arkea, jota minun pitää yhä opetella sietämään ilman, että hermostumistaso nousee tappiinsa tai mielellään ei ollenkaan tai ilman, että herään yöllä murehtimaan toimeentuloani ja mahdollisten töiden runsautta tai sitten vähyyttä. Kas, luulisi, että ihminen joskus on sentään tyytyväinen! Ja toki olenkin, ihan jokaisesta saamastani työstä. Ja siitäkin, että tänä keväänä olin ehtinyt tehdä niin paljon hommia, että kevyestä kesähumputtelusta huolimatta rahat loppuivat vasta viimeisenä viikonloppuna. Ja että pystyin ylipäätään pitämään lomaa, iso jee, sillä sekään ei ollut itsestäänselvyys.

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Käännä kanavaa, jos murehdituttaa

Vaikka tänään ja eilen hieman mieltä painoi, niin onneksi sain kanavan käännettyä paremmalle tolalle. Jos nimittäin uskottelee itselleen, että nyt sitten painetaan hommia ja seuraava kunnon loma on 11 kuukauden päästä, veikkaan, että arki on aika ankeaa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei elää voi vain perjantaina tai kesälomalla. Jostain syystä unohdin sen hetkeksi läppärin avatessani.

Kyllähän voin nauttia auringosta nytkin ja myös iltajumppien ohjaaminen tekee hyvää, kehoni on suorastaan janonnut liikettä. Tärkeintä lienee se, että saan tehdä sitä, mistä tykkään, eli liikkua ja kirjoittaa ja olen useimmiten arkeeni tyytyväinen. Kun vielä saan sen erään pikku kirjan taittoon pois jaloistani pyörimästä, niin mikäs tässä elellessä.

Mutta aika vain tuntui hurahtavan kovin nopeasti, erityisesti kun on mukavaa. Heinäkuuta tuli vietettyä niin saaristossa kuin muuallakin pienoisella Suomi-turneella. Kotona kukkien kastelun hoiti vanhin tytär, joka viettää kesänsä töissä. Koko kesän. Mitäs minä tässä valittelen sitten, häh.

Voimme valita paljon, jee

Onneksi voimme tehdä itse valintoja. Voimme nähdä hyvät asiat ja olla kiitollisia niistä. Voimme vaikuttaa fiiliksiimme ja itse myös säädellä tunnetilojamme. Kun ärsyttää ja harmittaa, senkin tunteen kanssa voi vain istua ja olla, hieman hengitellä. Antaa sen tulla ja mennä, ilman, että edes jää jumittamaan siinä.

Ihana loma oli, kiitos siitä. Toivotan ihania aikoja kaikille lomaansa jatkaville ja töihin palanneille. Arki on pitkälti sitä, millaiseksi sen itse teemme. Se tarkoittaa monenlaisia mahdollisuuksia, elämäntilanteista riippumatta. Jos se unohtuu, voi nipistää itseään ja muistuttaa siitä, kuten itse nyt tein.

Aurinkoa meille kaikille!

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vanhan ajan majoitus Naantalissa

Vanhan ajan majoitus Naantalissa

Rakastan vanhoja taloja, vaikka minua ei saisi kirveelläkään asumaan sellaiseen pysyvästi. Kesällä tosin aikaa tulee vietettyä saaristossa yli satavuotiaassa talossa. Haluan kuitenkin asua kerrostalossa, jossa kaikki toimii ja esillä on mahdollisimman vähän tavaraa, tässä muuten kaksi loistavaa siivousvinkkiä. Kuitenkin ihastelen täysillä vanhoja pihapiirejä, rakennuksia ja 

Meditaatio – 20 tuskallisen hidasta minuuttia

Meditaatio – 20 tuskallisen hidasta minuuttia

Haluatko opetella meditoimaan? Niin minäkin! Saaristossa lomaillessa laiturijumpan lisäksi joka päiväisiin rutiineihini kuuluu 20 minuutin meditaatio. Siellähän en kerta kaikkiaan voi uskotella itselleni, ettei minulla ole aikaa sellaiseen. Tällä hetkellä meditaatio tarkoittaa 20 tuskallisen hidasta minuuttia! Ah, meditaation ihanuus ja kauheus! Paras paikka siihen on iso 

Tehokas ja helppo laituritreeni

Tehokas ja helppo laituritreeni

Tänä kesänä olen jo muutaman kerran tehnyt tehokkaan ja hikisen laiturijumpan oman kehoni painolla ilman mitään välineitä. Miten helppoa, hauskaa ja hengästyttävää! Mökillä saaristossa liikuntamahdollisuudet ovat rajatummat eikä esimerkiksi juoksulenkille oikein pääse, jolloin treeni on helppo tehdä aikaa ja elämää nähneellä laiturilla. Seuraavaksi olen tosin ajatellut ottaa testiin mutkittelevat metsäpolut, joissa vauhti tuskin yltyy kovin kovaksi. Niitä olen toki kävellyt, mutten koskaan juossut.

Vanha aikaa nähnyt laituri kestää hyvin hyppimistäkin.
Vanha aikaa nähnyt laituri kestää hyvin hyppimistäkin.

Laituritreenissä tein peräjälkeen 10 liikettä ensin 10 kertaa kutakin, sitten yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme ja kaksi kertaa per liike ja viimeisellä kierroksella enää vain yhden liikkeen kutakin. Liikkeet olin valinnut niin, että ne kuormittivat mahdollisimman tehokkaasti koko kehoa ja osa niistä nosti myös sykettä:

Burpee, ojentajadippi laiturin reunalla, etunojapunnerrus, istumaannousu-vatsaliike, askelkyykky vuorojaloin eteen, liikkuva lankku suorilta käsiltä kyynärnojaan ja takaisin, kierto sivulta sivulle -vatsaliike jalat ilmassa, vastakkaisen käden ja jalan ojennus selän pyöristyksellä, kolmoisjoustokyykky hypyllä ja lantionnosto selinmakuulla.

Loppupuolella piti hieman pysähdellä hengittelemään ja alun reipas tahti alkoi selkeästi hiipua. Viimeisen kierroksen jälkeen olin tarpeeksi loppu ja pulahdus 13 asteiseen meriveteen raikasti olon mukavasti. Liikkeitä olisin voinut tehdä myös esimerkiksi minuutti kutakin kolme kierrosta peräjälkeen, mutta laskeminen jotenkin motivoi (ja myös kierros kierrokselta hupenevat liikkeet!) eikä tarvinnut tuijotella kelloa, milloin minuutti on ohi.

Muu perhe istui katselemassa, kun emäntä jumppasi menemään.
Muu perhe istui katselemassa, kun emäntä jumppasi menemään.

Kilometrien sijaan juoksen mökillä aikaa

Siskoni mökillä vieraillessani juoksin aikaa, koska en tarkkaan tiennyt, miten pitkä matka minnekin on enkä ollut pakannut mukaani jo vuosia käyttämääni Suunnon kelloa, joka kertoo myös juostut kilometrit, sykkeet ja muut hifistelyt. Tavoitteeksi tuolla kerralla otin 40 minuuttia, mutta koko lenkin pituudeksi tuli lopulta 46 minuuttia.

Metsässä juokseminen on kyllä niin parasta!
Metsässä juokseminen on kyllä niin parasta!

En mitenkään fanaattisesti ota treenejä lomalla ja poikkeusolosuhteissa ollessani, mutta aina pakkaan lenkkarit ja treenivaatteet mukaan. Ennen kaikkea kesällä ja mökillä kannatan hyötyliikuntaa. Nostan ja kannan vettä kaivosta, roudaan polttopuita, seisoskelen mahdollisimman paljon. Vattupuskien tyhjentäminen metsässä oli varsinainen keskivartalo- ja tasapainotreeni. Myös mustikoiden poimiminen (tänä kesänä olen saanut kasaan jo rapiat 15 litraa) käy liikunnasta. Eilisen päivän vietimme metsätöissä puolisoni veljen mökillä. Oksien ja puiden kantaminen, leikkaaminen ja pilkkominen ja kasaaminen sai hien valumaan pitkin selkää ja kolmen tunnin urakoinnin jälkeen olin ihan loppu. Ja kun autolla ei voi ajaa pihaan asti, kaikki on kannettava veneeseen ja veneestä pois, mitä mukaan mielii.

Parasta kesäruokaa!
Parasta kesäruokaa!

Miten sinä liikut kesällä?

Mahtavaa uutta viikkoa ja hikisiä treenejä! Kuulema hellettä luvassa!

Miksi vain oleminen on niin vaikeaa?

Miksi vain oleminen on niin vaikeaa?

Miksi vain oleminen on niin vaikeaa? Sitä olen miettinyt tässä jo parin päivän ajan. Tällä viikolla olen lomaillut ja mökkeillyt siellä täällä välillä töitä tehden, ja huomaan, että selvästi alan rentoutua viime kuukausien kiireestä, sillä kärsimättömyys ja jonkin sortin rauhattomuus on alkanut vaivata. Kun on 

Ainakin kaksi tapaa olla ja keskustella

Ainakin kaksi tapaa olla ja keskustella

Mitä enemmän maailmalla tapahtuu, sitä tärkeämmäksi itselleni on muodostunut se, etten valittaisi turhasta. On ainakin kaksi tapaa olla ja keskustella. Toki turhaan valittamiseen sorrun silloin tällöin itsekin, mutta uskon kiitollisuuden voimaan ja niiden arjen pienten suurten hyvien juttujen huomioimiseen. Kun vuokra on maksettu, on mahdollisuus tehdä työtä, josta 

Hoida asia tai sitten unohda se

Hoida asia tai sitten unohda se

Hoida asia tai sitten unohda se. Voisikohan tuo toimia?

Vaivaako sinunkin mieltäsi loputon tekemättömien asioiden lista, jotka kuvittelet ottavasi haltuun loman, kesän, loppukesän, alkusyksyn tai vaikka viikonlopun aikana vai ehkä jo tänään? Oma listani on pitkä ja loputon. On raskasta muistaa, mitä pitää muistaa tehdä. Ja sitten sitä kuitenkin jättää hommat niin kovin helposti vain ajatuksen tasolle.

En useinkaan enää tee asioita, joita en halua tehdä, mutta joskus sellaisiakin on tehtävä. Ja ne asiat ovat juuri niitä, jotka helposti jäävät tuonne listalle, kuormittavat ajatuksiamme eivätkä millään meinaa tulla todeksi. Moni niistä liittyy järjestelyyn. Luulisi, että se olisi itselleni helppoa, sillä inhoan epäjärjestystä!

Lienenkö ainoa, joka miettii, että kyllä tänä kesänä on se mansikkakakku leivottava!
Lienenkö ainoa, joka miettii, että kyllä tänä kesänä on se mansikkakakku leivottava! Kiitos siskolleni ihanasta kuvasta.

Neljä kassillista puhtaita pyykkejä

Heräsin jo viideltä virkeänä kirjoittamaan yhtäjaksoisen 6,5 tunnin unen jälkeen. Koska en heti saanut enää unta, nousin ylös ja ennen kuin menin Facebookiin tai muuallekaan someen, kirjoitin ylös kaiken sen, mitä ajatuksissani sillä hetkellä pyöri. Työn alla oleva kirjani velloo pääkopassani sen verran, että usein aamulla herättyäni minun on pakko kirjoittaa joku sillä hetkellä mahtavalta tuntuva ajatus ylös. Jos en tee sitä heti, se unohtuu, eikä ainakaan pakottamalla palaa mieleeni. Nyt kun olen semilomalla niin hyvin voin herätä viideltä ja ottaa sitten vaikka päiväunet, jos tarvis on.

Mietin sitten tuossa aamulla kaikkea sitäkin, mitä minun pitäisi tehdä tämän semilomani aikana. Kukaanhan minua ei pakota, mutta olen itse asettanut itselleni tavoitteita, sangen arkisia kuitenkin, jotka minun on minun mielestäni toteutettava. Omin pikku kätösin tuota listaa laadin ilman, että kukaan muu minulta noita asioita odottaa.

Esimerkiksi jääkaappi pitäisi saada pestyä. Mustikoita on kerättävä riittävästi talven varalle. Kellari tulee siivota ja järjestää ja ylimääräiset tavarat viedä kiertoon. Salilla pitäisi pystyä käymään säännöllisesti nyt kun olen ohjaustauolla jumpista. Joka päivä kannattaisi kirjoittaa, edes jotain.  Työpöytäni on ehdottomasti siivottava. Sitä mieltä olin muuten jo ennen reissuun lähtöä, mutta kas, mitään ei ole tapahtunut. Myös ainakin 4 Ikean kassillista puhtaita vaatteita odottaa pääsyä kaappeihin. Ystäviä pitäisi nähdä tai ainakin vähintään soittaa/tekstata heille. Kasa kirjoja odottaa lukemistaan, ja voi apua, olen lukenut niistä vain yhden tähän mennessä. Keittiön ruokapöydän tuolit kaipaavat jalkoihinsa uusia karhuntassuja. Vaatekaappi, sekä oma että kuopuksen, on järjestettävä. Lisäksi pitäisi lopettaa yksi pankkitili. Lapsen dvd:t pitäisi käydä läpi ja heittää toimimattomat roskiin. Myös viisi vuotta kehystettävänä ollut valokuvateos tulisi noutaa kotiin, ellei kehystäjä ole sitä jo myynyt kirpputorilla! Tuon jälkimmäisen asian muistan aina noin puolen vuoden välein, ja jostain syystä sen tekeminen on erittäin nihkeää. Silti se vie tilaa muistikapasiteetissani, vaikka vain tuon puolen vuoden välein. Entä kuka järjestäisi eteiseen kasautuneen kenkävuoren, joka alkaa muistuttaa Matterhornia?

Noihin asioihin saisin helposti koko heinäkuun kulumaan, mutta ennen kaikkea sanon apua sille, että nuo pyörivät päässäni jos eivät nyt ihan päivittäin, niin joka toinen päivä. No, aloinpa sitten miettiä, että pelkästään noiden asioiden ajatteluunhan saisin myös helposti koko loman ja kesän tuhlattua. Ja ajatelkaas, jos sitten syksy koittaa eikä mitään ole tapahtunut. Sitä on vain pyöritellyt mielessään sitä, mitä pitäisi tehdä, muttei ole tehnyt ensimmäistäkään.

Ei hyvä.

Arvatkaas, tuo valkoinen paita. käsinpesu, ihan painajainen! Tapahtuuko tällä vuosituhannella?
Arvatkaas, tuo valkoinen paita. Käsinpesu, ihan painajainen! Tapahtuuko tällä vuosituhannella?

Hoida asia tai sitten unohda se

Jälleen kerran meikäläinenkin oppi kantapään kautta. Huomasin sanovani itselleni, että no toimi sitten äläkä vain ajattele toimivasi. Lakkaa miettimästä, että pitäisi tehdä jotain. Lakkaa yrittämästä tehdä jotain. Lakkaa aikomasta tehdä jotainYksinkertaisesti vain tee se, mitä olet tekemässä, mitä ajattelet, että sinun pitäisi tehdä tai mitä haluat tehdä tai mitä et voi enää lykätä.

Tai vaihtoehtoisesti unohda koko lista. Laiskottele ja lomaile ja ole onnellinen siitä kaikesta, mitä olet saanut tehtyä ja mitä sinulla on ja lakkaa miettimästä kaikkea sitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Siinähän hukkaa helposti yhden heinäkuun, vuoden, viisitoista vuotta, koko elämän.

Ehkä uusi mottoni voisi olla että tee se heti tai sitten unohda se. Mutta älä kiusaa itseäsi jättämällä asiaa ajatuksen tasolle. Ja miettimällä sitä koko ajan, loputtomiin.

Näillä ajatuksilla kohti uutta, mahtavaa viikkoa!

Halotkin olisi järjestettävä...tai ehkä laiskottelen sittenkin.
Halotkin olisi järjestettävä…tai ehkä laiskottelen sittenkin. Tästäkin kuvasta kiitos siskolleni, joka selkeästi saa enemmän aikaan kuin minä!

P.s. Tervetuloa Instagramiin ja Facebookiin

Kuusi litraa mielenrauhaa

Kuusi litraa mielenrauhaa

Terveisiä viikonlopun vietosta. Tuli poimittua kuusi litraa mielenrauhaa mustikoiden muodossa, nukuttua kellon ympäri, löydettyä muutama kantarelli (niiden etsiminen on muuten jännittävintä, mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu) ja saunottua hiki hatussa. Lienee keski-ikäistä, mutta ihan parasta viikonlopun viettoa. Rakastan tasapaksua arkea. Onko muita mustikka- ja kantarellimetsiin