Kuukausi: lokakuu 2016

Lyhyestäkin ystävyydestä voi olla kiitollinen

Lyhyestäkin ystävyydestä voi olla kiitollinen

Joidenkin ihmisten kanssa ystävyys säilyy, vaikkei oltaisi tekemisissä vuosiin. Toisten kanssa ystävyys taas vaatii jatkuvaa päivittämistä ja silti se uhkaa hiipua. Tiedätkö tunteen? Silti uskon niin, että lyhyestäkin ystävyydestä voi olla kiitollinen. Sain ystävältäni viestin lauantai-iltana. Siinä luki, että kiitos vielä aamuisesta, olet tosi ystävä. 

Mitä haluat elämältäsi?

Mitä haluat elämältäsi?

Mitä sinä haluat elämältäsi? Kuinka hyvin toiveesi toteutuvat tällä hetkellä? Noita kahta lausetta kannattaa aika ajoin pohtia. Ihminen kun niin helposti luisuu sinne itselleen epäsopivaan eikä edes ymmärrä, että asioiden muuttaminen ja muutos olisivat mahdollisia. Terveisiä freelancerin elämästä. Niin se taas perjantai jolkottaa ja viikko 

Joko sinä olet valittanut säästä?

Joko sinä olet valittanut säästä?

Syksy on saapunut. Ja sen mukana valittaminen ja päivittely säästä. Oletko jo huomannut? Itse olen päättänyt nauttia tuostakin koiranilmasta ja nähdä sen hyvät puolet. Tähän väliin kuulen kysymyksen: ja joita on?

Hahaa, joita on. Mutta, rehellisesti sanottuna, oletko jo ehtinyt valittaa säästä? Työkaverille, samassa hississä matkustavalle, perheellesi tai ystävälle? Oletko oikeasti sitä mieltä, että syksy on ihan syvältä? Helpottiko valittaminen vai saiko se sinut entistä vattuuntuneemmaksi?

Syksy on nyt. Välillä sataa, välillä ei.
Syksy on nyt. Anna hali, sinä märkä puunrunko!

Totta on, että ilma on ollut välillä karmea. Mutta onko jo unohtunut se, miten kauniista ja vähäsateisesta syksystä saimme nauttia? Tätä happirikasta hyvää lenkkikeliä olisi voinut jatkua jo viikkoja. Olemme säästyneet aika lailla. Sitä paitsi, syksy voi olla ihana, jos pukeutuu tarpeeksi lämpimästi, käyttää kumisaappaita ja vaihtaa vähän asennetta.

Valittaminen on turvallista

Mutta niin se valittaminen voi olla tapa, turvallinenkin sellainen. Se on myös näppärää small talkia, koska ei tarvitse kovin syvällisiä jutella, kun voi manata sadetta, räntää tai pakkasta. Mutta itse uskon siihen, että mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän se tuntuu ikävältä. Järkevää olisi se, ettei antaisi ulkoisten olosuhteiden määritellä esimerkiksi päivän fiilistä.

Tuleva, loputtomalta tuntuva pimeä jakso ahdistaa itseänikin aika ajoin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä raskaammilta talvet ovat tuntuneet. Mutta tänä vuonna olen päättänyt tehdä asioita eri tavalla. En suostu valittamaan enkä aio pilata päiviäni sillä, mitä taivaalta nyt sattuu minäkin päivänä satelemaan. Sen sijaan aion keskittyä hyviin asioihin. Ja jos eli kun pimeys väsyttää, sitten pitää ottaa iisimmin, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin, liikkua säännöllisesti ja muistaa tehdä mukavia asioita, jotka antavat virtaa ja auttavat jaksamaan. Ja hei, joku juuri sanoi, että juhannusaattoon on enää kahdeksan kuukautta!

Ei hätää, kohta tulee lunta ja on harmaan sijaan valkoista!
Ei hätää, kohta tulee lunta ja on harmaan sijaan valkoista!

Kaikkia tunteita on, vaikkei valittaisikaan

Ajattelen kuitenkin niin, etten halua tuhlata aikaani tai energiaani asioihin, joista en saa hyvää mieltä. Ja valittaminen on juuri sellaista toimintaa. Toki kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, mutta silloin kun väsyttää, masentaa, riitelyttää tai vaikka kiukuttaa, kannattaa muistaa, ettei niiden tunteiden tarvitse ohjailla itseä kauaa. Jos negatiiviset tunteet eivät tahdo kadota, voi aina miettiä, onko niistä mitään hyötyä. Eipä juuri muuta kuin se, että niiden hiipumisen jälkeen sitä osaa taas arvostaa iloa, kun on kerran käynyt siellä aidan ei niin vihreällä puolella.

Arjen oikkujen ja epämukavuuden sietämistä voi harjoitella. On aika turha häiriintyä säästä tai muista epäkohdista, sillä niitä tulee olemaan aina.

Näin on nyt. Syksy on nyt. Nautitaan siitä. Tehdään mukavia asioita.

Torstai, ja taas on toivoa!

Lisää luettavaa:

Turhasta valittaminen on tapa 

10 oivallusta jotka muuttivat elämäni täysin

Kirkasvalolamppu päälle nyt

Onneksi kotiin voi hankkia vaikka värikkäitä kukkia!
Onneksi kotiin voi hankkia vaikka värikkäitä kukkia!

 

 

Voiko puoliso olla paras ystävä?

Minä voin sanoa, että puolisoni on paras ystäväni. Vaikka sitten asian ääneen lausuminen tappaisi viimeisetkin romantiikan rippeet ja surkastuttaisi intohimon. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteesta, jossa nykyään olen ja elän. Vaikka minulla on paljon mielettömän upeita ystäviä ympärilläni, paras ystäväni on puolisoni. Ehkä kliseistä tai ällösöpöä, mutta 

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä, kuinka aion nelikymppisenä olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Jotta tämä ei jäisi pelkäksi aikeeksi, tein heti toisin kuin ennen: palkkasin itselleni personal trainerin, ensimmäistä kertaa ikinä. 39-vuotisen elämäni aikana olen ollut normipainoinen, alipainoinen ja kuopuksen, 5, syntymän jälkeen myös vaihtelevasti ylipainoinen. Vaatekokoni on 

Haluatko olla onnellisempi?

Onpa ollut viikko. Kun elämä tuntuu vähemmän onnelliselta, on ollut hyvä muistuttaa itseä siitä, että kaikki on kuitenkin lopulta hyvin. Haluatko olla onnellisempi? Siihen voi auttaa jo se, että avaat silmäsi ja huomaat, mitä kaikkea ympärilläsi on. Toimi taas minulla.

Vastaisku ankeudelle

Kymmenen vuotta sitten en olisi uskonut, että minusta tulee sellainen tyyppi, jonka mielestä onnea on se, kun taivaalla on kauniita pilviä. Tai se, että saa seistä pihalla ja katsoa, kun oma lapsi leikkii kavereidensa kanssa.

Onnea on myös terveys, oli se sitten millainen tahansa. Onnea on astianpesukone. Onnea on se, että on rahaa ostaa ruokaa, bussilippu kuukaudeksi ja vaatekaapissa vaatteita ja pään päällä katto.

Parasta onnea ovat kunnon yöunet

Onnea on sekin, että saa nukkua kunnon yöunet. Viime aikoina olen nukkunut kohtuullisen hyvin. Erinomaisen hyvin, jos verrataan vaikka neljän vuoden takaiseen aikaan, kun lapsi herätti pahimmillaan 10 kertaa yössä joka yö, kunnes täytti kaksi ja yhtäkkiä nukkui 12 tuntia putkeen. Toki meillä heräillään vieläkin. Aina välillä havahdun siihen, kuinka 25 kiloa kiipeää ylitseni ja käpertyy kainalooni nukkumaan, mutta pääasiassa yöt ovat rauhallisia.

Joitain viikkoja sitten nukuin 7 tuntia putkeen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja aamulla olisin voinut juosta maratonin. Niin paljon tuo yhtenäinen uni vaikutti jaksamiseen. Ja itse asiassa hyvin nukutut yöt vaikuttavat ihan kaikkeen, nykyään uni on yksi suurimpia onnellisuuden lähteitäni. Asia, josta minä ymmärsin olla kiitollinen vasta sitten, kun olin sen pariksi vuodeksi menettänyt.

On hienoa saada nukkua, mutta todellista onnea on saada herätä. Onnea on myös saada herätä töihin, joka ei tässä maailmantilanteessa todellakaan ole itsestäänselvyys. On onnea, kun saa tehdä töitä, vaikka freelancerin elämää on se, että hommat kasaantuvat ja välillä taas on liian rauhallista. En enää valita, vaan elän tilanteen mukaan.

Vastaisku ankeudelle

Onnea on ymmärtää, ettei itsestäänselvyyksiä ole

Joskus 10 vuotta sitten en varmaan juurikaan edes vilkaissut taivaalle. Sen sijaan, että olisin mennyt aikaisin nukkumaan, katsoin roskaa telkkarista tai roikuin koneella. Pihalla seisoskelu oli mielestäni tylsistyttävää, olihan lapsilla ne kaveritkin.

En ymmärtänyt arvostaa astianpesukonetta, vaan pidin sitä itsestäänselvyytenä. Sen jälkeen sitten tiskasinkin viisi vuotta, joten nykyään en valita edes sitä, että konetta pitää täyttää tai tyhjentää.

Raha-asioihinkin suhtauduin ihan eri tavalla. Onnea oli materia, johon kukkaroni ei taivu oikein vieläkään. Nyt se sama luksus voi olla vähän parempi oliiviöljy, 24 rullan vessapaperipakkaus ja se, että on silloin tällöin rahaa käydä ulkona lounaalla.

Näin ne ihmisten tilanteet ja ennen kaikkea arvot muuttuvat. Mutta ei se ihme ole, kaikki muuttuu koko ajan. Kun katsoo vaikka ulos ikkunasta, niin eipä siellä ulkonakaan asiat pysy samana. On valoisaa, sitten pimeää. Tuulee hemmetisti, sataa vettä ja yhtäkkiä aurinko paistaa. Ne vielä eilen vihreät lehdet ovat yhtäkkiä kirkkaan oransseja. Taloja rakennetaan ja puretaan. Tietyömaa repii kadut auki ja asvaltti muuttuu isoksi kuopaksi.

Miksi sitten ihmisen sisällä pysyisi asiat samana?

Onnea on jo se, että hengittää. Onnea on saada olla minä, juuri tässä ja nyt.

Kun nyt mietin elämääni taaksepäin, en oikein enää edes muista, mistä onnea joskus kauan aikaa sitten ammensin. Sen tiedän, etten kovin hyvin osannut arvostaa noita pieniä suuria asioita. En koe, että olisin ollut epäkiitollinen, mutta en vain osannut nähdä asioiden arvoa. Pidin montaa juttua itsestäänselvyytenä. En osannut kiittää siitä, miten hyvin asiat ainakin materialistisessa mielessä olivat. Ja miten moni asia tuntuikaan velvollisuudelta sen sijaan, että sitä olisi osannut täysin arvostaa. Olisinpa jo silloin nähnyt onnen hiekkalaatikon reunalla istuessa sen kärsimättömyyden sijaan jo ensimmäisen lapsen kanssa, enkä vasta kolmannen.

VAstaisku ankeudelle

Onnea on tasapaksu arki

Ja nimenomaan, muistelen, että etsin onnea. Koko ajan piti olla jotain jännittävää tulossa. Sitä ei osannut pysähtyä hetkeen ja nauttia tästä sekunnista. Arki tuntui paikoin tylsältä. Nykyään tasapaksu arki on ehdottomasti parasta, mitä itselleni voi tapahtua.

En varmasti ikinä jaksa lakata kiittämästä siitä, että silmäni lopulta avautuivat.

Elämäni hienoimpia kokemuksia on ollut löytää onni arjesta ja niin monissa eri muodoissa. On satoja asioita, joista voi olla kiitollinen. Vielä mahtavampaa on ollut löytää onni itsestä. Toki minullakin on myös materialistisia haaveita, ihminen vain olen, mutta en enää rakenna onneani niiden varaan. Olen yhtä onnellinen ilman kuin kanssa. En myöskään nojaa kehenkään toiseen ihmiseen ja vaadi, että hän huolehtii minun onnellisuudestani. Nautin ihmisistä ja olen kiitollinen siitä, että saan jakaa elämääni heidän kanssaan lyhyen tai pitkän ajan. Mutta onni on jotain, joka on meissä itsessämme, joka meidän itsen tulee löytää.

Onni ja onnellisuus tarkoittavat itselleni myös sisäistä rauhaa. Rauha voi pysyä, vaikka kielteisiä tunteita ja ajatuksia herää itsessä. Rauha voi pysyä vaikka välillä on vatutusta, surua ja kärsimystäkin. Rauha voi olla, vaikka aika ajoin huomaa olevansa huolissaan ja murehtivansa. Rauha voi myös heilahdella, sekin on ookoo. Välillä rauha hukkuu ison aallon alle. Kuitenkin kun se kerran on itsessä ollut, uskon, että se palaa aina takaisin. Omm.

Mutta, miten muuttua, jos onnea ei näe, tunne tai sitä ei osaa lakata etsimästä, ei löydä tästä hetkestä? Omat ajatuksemme ja tekomme ovat se kulta-arkku sateenkaaren juurella. Meidän itsemme täytyy uskoa, että juuri omilla ajatuksillamme ja teoillamme on merkitystä. Kun oivallamme, toiset helposti ja vaivattomasti, toiset hankalimman kautta (vilkutuksia tuosta jälkimmäisestä ryhmästä), että vain me itse olemme vastuussa omasta onnestamme tai onnettomuudestamme, olo voi helpottua, elämäntilanteesta huolimatta.

Onnellinen voi olla vain tässä ja nyt, koska muuta hetkeä meillä ei ole kuin tämä, oli se sitten millainen tahansa.

Onnen täyttämää viikonloppua sinulle. Kauniita unia myös, sitten kun on niiden aika.

P.s. Eräs ystävä mietti kerran, saako onnea hehkuttaa, jos sitä on. Saa hehkuttaa. Sinun onnesi ei ole muilta pois, muista se.

VAstaisku ankeudelle

Voiteet kuivalle iholle

Voiteet kuivalle iholle

Tiesitkö sinä, että atooppisen tai muuten vain kuivan ja kutisevan ihon voi pestä suihkussa suihkusaippuan sijaan voiteella? Voide kuulema puhdistaa, muttei kuivata. Aion kokeilla! Työhommissa sitä oppii ja kuulee koko ajan uutta, kuten tämän tiedon. Pian tekee talvi tuloaan. Olen jo joitain päiviä huomannut sen käsieni ihosta. Jos 

Vaikealla hetkellä muista, että sekin menee ohi

Viime päivinä elämä on testaillut meikää melkolailla urakalla, vaikka toki on tapahtunut myös hyviä, hyviä asioita. Tein kuitenkin huomion, että samaan aikaan voin olla paitsi surullinen, myös kiitollinen kaikesta. Jos en olisi tässä vuosien varrella tehnyt niin paljon duunia itseni kanssa, olisin saattanut lillua ainakin ajoittain jossain 

Sinullekin mahdollisia asioita, jotka paransivat huikeasti elämänlaatuani

Sinullekin mahdollisia asioita, jotka paransivat huikeasti elämänlaatuani

Kun on kiire eivätkä vuorokauden tunnit yksinkertaisesti tahdo riittää, moni nipistää sieltä, mistä nipistäminen on helpointa. Eli omasta hyvinvoinnista. Hetkittäinen lipsuminen tuskin on pahasta, mutta kun kroppa alkaa luhistua, jaksaminen loppua, stressi vaikuttaa pääkoppaan ja kiire muistiin, voi vain miettiä, että kannattaako. On kuitenkin monia helppoja asioita, jotka voivat parantaa huikeasti elämänlaatua. Kyllä, myös sinun.

Happihyppely keskeytyi, koska sormikkaat olivat huonosti.
Happihyppely keskeytyi, koska sormikkaat olivat huonosti.

Mutta niinpä vain näissä oravanpyöräisissä ruuhkavuosissa on helppoa jättää huolehtimatta itsestä, siitä tärkeimmästä. Jopa me perheelliset, joiden jaksaminen on ehkä kaikki tai ainakin usein puolet perhettä kannattelevasta pakasta. Itsekin olen sortunut laiminlyömään hyvinvointiani monesti.

Kun ei ole aikaa, on helppo minimoida liikunta. Ulkoilu unohtuu, kunnollisen ja ravitsevan ruoan sijaan on helppo puputtaa leipää ja vaikka sitten sokeria, pizzaa, pullaa, hampurilaisia. Aikaa revitään lisää hommiin vaikka sitten yöunista, ja väsymystä vastaan taistellaan liialla kahvinjuonnilla. En usko, että kukaan on niin MacGyver, että voi loputtomiin jaksaa pätkäunien, vaalean vehnän, kofeiinihumalan tai liikkumattomuuden avulla.

Aamupalan syömään opettelu on ollut yksi parhaista päätöksistä.
Aamupalan syömään opettelu on ollut yksi parhaista päätöksistä.

Silloin kun et ehdi, tee päätöksiä hyvinvointisi puolesta

Silloin kun ei mitenkään ehdi, kannattaakin oman hyvinvoinnin eteen tehdä tietoisia päätöksiä. Olen itsekin muuttanut monia huonojakin rutiinejani, ja tiedän, että ennen kaikkea se on sen arvoista. Ja siis se onnistuu kyllä, kun malttaa olla tarpeeksi pitkäjänteinen.

Yhdessä yössä ei tulla maratoonariksi, ei kasvateta lihasmassaa eikä esimerkiksi opita syömään aamupalaa tai useinkaan lakata syömästä sokeria. Uusien tapojen opettelu ja niiden saaminen osaksi arkea vaatiikin kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin muuttua.

Mietin eilen illalla ennen nukahtamista omia tapojani, joista olen itselleni nykyään hyvin kiitollinen, mutta jotka eivät tosiaankaan aina ole olleet rutiinejani. Tässä ne tulevat, saa kopioida:

Ei enää pelkän kahvinjuonnin aiheuttamaa pahaa oloa aamuisin, jeah.
Ei enää pelkän kahvinjuonnin aiheuttamaa pahaa oloa aamuisin, jeah.

Somevapaa ilta ja kirja käteen. Viitenä kuutena iltana viikossa laitan puhelimen lentokenttätilaan viimeistään illalla puoli yhdeksän kieppeillä. Sen jälkeen en mene someen, enkä ole tavoitettavissa. Olen ottanut tavakseni lukea kirjaa ennen nukahtamista. Unta ei enää tarvitse kauaa houkutella, kun näytön sijaan antaa silmien poukkoilla kirjainriveillä.

Olen opetellut syömään aamupalan. Usein jopa kaksi. Seitsemän kieppeillä syön kaurapuuroa voisilmällä ja maitotilkalla. Vuosia käynnistyin pelkän kahvin voimalla ja saatoin ensimmäisen kerran syödä vasta lounaalla, uuuh, kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin. Koska puuro ei sellaisenaan pidä nälkää kovin pitkään, kympin aikaan syön toisen aamupalan, useimmiten luonnonjugurttia kesällä poimimieni mustikoiden ja vadelmien kera. Sitten lounas, välipala ja vielä iltaruoka. Kiukuttelu siksi, että verensokeri olisi alhaalla, on loppunut täysin, kun säännöllistin ruokarytmini. Ja perhekin kiittää!

Happihyppelen. Vaikka olisi ollut miten kiire päivä tahansa, käyn viimeistään illalla edes lyhyellä happihyppelyllä, mieluiten jo keskellä päivää. Saatan seisoskella pihalla kuopuksen ja kavereidensa seurana tai sitten kierrän korttelin ympäri tai lähikauppaan. Aamuisin emme koskaan käytä julkisia kulkuvälineitä, vaikka voisimme parin pysäkin verran niillä matkustella. Yhteinen aamukävely käsi kädessä lapsen eskariin saa päivän alkamaan ihanasti.

Huolimatta mukin sanomasta, kandee give a sip tai jopa shit.
Huolimatta mukin sanomasta, kandee give a sip tai jopa shit.

Vartin aamumeditaatio. Aamuisin aamukahvin jälkeen meditoin viisitoista minuuttia. Laitan älypuhelimen hälyttämään ja menen kylppärin lattialle istumaan, koska lattialämmitys ja aamuinen vilukissa. Vaikka väsyttäisi kuinka, vartin jälkeen virtaa on. Ensimmäiset 10 minuuttia pääkopassani käydään kiivasta keskustelua, sitten iskee hiljaisuus. Ja sitten puhelin jo hälyttääkin ryhtymään hommiin.

Sanon jollekulle jotain kivaa tai kohteliasta. Miksi nähdä vaivaa? Koska siitä tulee hyvä mieli, niin itselle kuin toiselle. Ja usein hommasta voi saada jopa hyvän keskustelun aikaiseksi. On rohkeutta uskaltaa sanoa jotain ventovieraalle. Aina en siihen pysty itsekään eikä aina porukka ole kovin vastaanottavaista. Mutta useimmiten hyvän mielen pirskotteleminen kannattaa.

Herään mieluummin aikaisin kun valvon myöhään. Senkin uhalla, ettei bilekutsuja enää satele juuri koskaan, herään mieluummin vaikka viideltä ja menen nukkumaan viimeistään puoli kymmeneltä. Toki viikonloppuisin sitä joskus miettii, että olenko hei vähän masentava tyyppi, mutta itse nautin tästä rytmistä ja rakastan hipsutella aamuöisin pimeässä kämpässä kaikkien muiden perheenjäsenten vielä nukkuessa.

Juon vain kaksi kuppia kahvia, nekin aamuisin. Toissa yönä heräsin aamulla niin, etten ollut varma, olinko nukkunut juuri lainkaan. Massiivisesta väsymyksestä ja pihalla olosta huolimatta join vain kaksi pientä kuppia kahvia aamulla, enkä enää kitannut tuota voimajuomaa sen jälkeen. Vuosia sitten olin kahvin suurkuluttaja, mutta usein sen yliannostuksesta tuli paha olo ja kaamea tärinä. Nykyään minimoin kahvin aiheuttaman tutinan ja huonovointisuuden juomalla päivittäin vain kaksi pikku kupposta.

Niskaselkäjumppaan. Okei, tätä huoltavaa, voimistavaa ja liikkuvuutta parantavaa liikuntaa ei ehkä tapahtuisi kerran viikossa, jos en itse ohjaisi kyseistä tuntia. Mutta jo parissa kuukaudessa olen saanut itselleni uuden selän ja paremman ryhdin. Ja mikä minua ilahduttaa kovasti, myös useat miehet ja nuoret ihmiset ovat löytäneet tuon tunnin ihanuuden, sillä eihän se ole mitään turhaa jumppaa, vaan erittäin oivaa liikuntaa.

Millaisia hyviä rutiineja sinä olet kehittänyt itsellesi? Utelias täällä kyselee vinkkejä!

Yksi monista, monista kirjapinoista.
Yksi monista, monista kirjapinoista.

Lue myös: Stressaaja, suorittaja ja kiireinen, sinulle on postia!

Oivallus, joka lopetti kiireen välittömästi

Kun et mitenkään ehdi, tee tämä!

(Työelämän) epävarmuutta oppii sietämään

(Työelämän) epävarmuutta oppii sietämään

Epävarmuutta oppii sietämään. Yksi suuri oivallukseni tähän liittyen on se, että pyrkii olemaan tässä hetkessä. Ei siellä tulevaisuudessa, jossa töistä ei vielä ole tietoakaan. Miten helpottavaa on ollut huomata, että nyt oltuani jälleen kuusi kuukautta freelancerina olen pystynyt päästämään irti töihin liittyvästä hermoilusta ja murehtimisesta. Olen