Kuukausi: tammikuu 2017

Älyhenkivakuutus – Kohti parempaa hyvinvointia

Älyhenkivakuutus – Kohti parempaa hyvinvointia

Sitä näköjään saa, mitä tilaa! Minä menen kohti parempaa hyvinvointia, sillä pääsin mukaan LähiTapiolan kampanjaan ja sain kuulla kiinnostavaa faktaa esimerkiksi stressitasoistani, rasvaprosentistani ja siitä, palaudunko riittävästi päivän ja yön aikana. Selkeästi maailmankaikkeus haluaa, että viime vuoden lopulla aloittamani huippukuntoon nelikymppisenä -projektini onnistuu yli odotusten ja selkeästi suunta on 

Perussetti on parasta arjessa

Perussetti on parasta arjessa

Sellaisia aamuja on elämässäni yhä useammin, eikä edes tarvitse olla viikonloppu. Yhtä hyvin voi olla maanantai, mutta tunteet ovat yhtä vahvoja. Ja siis nyt puhun niistä aamuista, kun on helppo olla kiitollinen sillä sekunnilla, kun silmänsä avaa. Ilman ponnisteluja ja ihan automaattisesti sitä pitää saman linjan 

Puolet elämästä takana – Millä ajan kulumista voisi hidastaa?

Puolet elämästä takana – Millä ajan kulumista voisi hidastaa?

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, taas on yksi työviikko ihan juuri ohi. Jos haluaisi panikoida, voisi ajatella, että puolet elämästä on pian takana. Joskus mieleeni nousee ajatus, että onko mitään, millä ajan kulumista voisi hidastaa.

Ehkä päivien hurahtaminen ohi kertoo siitä, että tekee paljon, vaikkakin asiat ovat mieleisiä. Jos pyörittelisi vain peukaloitaan, saattaisi pitkästyä? Yhä vähemmän teen mitään sellaista, joka ei kutsu minua. No aina en jaksaisi raahautua vaikka ruokakauppaan, mutta otan senkin sitten (ydin)perheemme yhteisenä aikana.

Työviikot ovat kuin raketteja

Silti tämä ajan vierähtäminen vain on uskomatonta. Työviikot ihan oikeasti sujahtavat raketin lailla. Tuntuu toisinaan, että viikossani on maanantai, perjantai ja sunnuntai. Vaikka tuntuu siltä, että itse pysyn samana tyyppinä (no ehkä kehityn parempaan sentään) ajan kulun huomaan muista, joiden kanssa elän. Esikoiseni täyttää viiden viikon päästä 20 ja muuttaa parin viikon päästä pois kotoa. Niin ne lapset ovat lainaa vain.

Nuorimmaisenikin, se, joka ihan juuri oli huonosti nukkuva vauva ja heräili kymmenen kertaa yössä, ilmoitettiin keskiviikkona kouluun ja nukkuu muuten nykyään yönsä sikeästi, ja osaa esimerkiksi hiihtää, uida ja luistella! Ei voisi uskoa, että kyseessä on se avuton pötkö, joka me juuri haettiin kotiin kätilöopistolta.

Neljänkympin kriisiä ilmassa?

Ystävät ja tutut ovat moni viettäneet jo nelikymppisensä ja lähestyvät kovaa vauhtia vitosella alkavaa lukemaa. Itsekin vietän viimeistä kevättäni 39-vuotiaana. Onko tämä ajan nopeutumisen noteeraaminen kenties neljänkympin kriisiä? En sano, että olisin siitä hirveän ahdistunut, mutta ihmettelen sitä kovasti.

Olisipa joku asia, jolla tahtia voisi hidastaa, mutta taitaa olla, että sellaista magiaa ei ole olemassa. On siis tultava toimeen sen kanssa, mikä on ja oltava mahdollisimman tässä ja nyt. On pyrittävä fiilistelemään asioita, jotka kohtaa, mahdollisimman laajasti.

Ja kun alkaa isossa mittakaavassa miettiä omaa elämää, niin lopulta ne vastoinkäymiset, jotka ovat joskus olleet murskata, alkavat jälkeenpäin tuntua vaatimattomilta. Kun aika menee näin nopeasti, eikä ajan kulua voi hidastaa, en yksinkertaisesti halua tuhlata yhtään aikaani negatiiviseen, murehtimiseen, stressaamiseen. Haluan elää täysillä, rakastaa jokaista päivää ja olla läsnä.

Onko linjoilla ketään, joka voi jakaa tämän? Onko vain sopeuduttava siihen, että jos maailman kaikkeus suo, nyt saattaa olla noin puolet jo takana? Hui. Emme voi koskaan tietää, joten parempi iloita. Nyt ja tässä. Kenenkään elämälle ei taida olla valmiiksi kirjoitettua kässäriä.

Mahtavaa perjantaita sinulle! Nautitaan joka hetkestä.

Kirjasuositus: Lupa mokata – Improvisointi arjessa

Kirjasuositus: Lupa mokata – Improvisointi arjessa

Olen se tyyppi, joka kangistui kauhusta, kun alakoulun ilmaisutaidontunnilla piti improvisoida. Olen myös se tyyppi, joka ei keksinyt mitään, kun tanssitunnin päätteeksi opettaja huikkasi, että nyt saa improta! Muut liihottelivat sulavasti salin poikki ja itse seisoin paikallani ja mietin, että mitä hemmettiä tekisin. Pia Koposen 

Testissä Roller Derby + alkeiskurssi arvonnassa

Testissä Roller Derby + alkeiskurssi arvonnassa

Kun vajaa pari viikkoa sitten perjantai-iltana pitkän ja hektisen työviikon jälkeen vedin rullaluistimia jalkaan, mietin ensin, että voi ei, mihin tulikaan lupauduttua mukaan. Helsinki Roller Derby nimittäin oli kutsunut pienen joukon bloggaajia harjoittelemaan luistelua ja katsomaan supervauhdikasta taitavien pelaajien Roller Derby -ottelua Jätkäsaaren bunkkeriin. H-hetkellä 

Aamupalavinkki sinulle, joka et ehdi syödä aamiaista

Aamupalavinkki sinulle, joka et ehdi syödä aamiaista

Enpä vielä vuosi sitten olisi uskonut, että kirjoitan postauksen, jonka nimi on aamupalavinkki sinulle, joka et syö aamiaista! Vielä vuosi sitten kun itsekin käynnistyin pelkän kahvin voimalla ja sitten saatoin sinnitellä aina lounaaseen saakka ilman mitään suuhunpantavaa, okei, purkkaa saatoin jauhaa. Usein tuntui olevan vähän huono olo eivätkä aivotkaan olleet varmaan ihan skarpimmillaan.

Nykyään en voisi kuvitella, että en syö aamupalaa, vaikka arkisin syönkin sen usein vasta töissä puolli yhdeksän aikaan ja kotona herään kahvin voimalla. Niin ja kyse omalla kohdallani oli kyllä siitä, että en muka ”ehtinyt”. En vain jaksanut, saanut aikaiseksi, minua ei huvittanut, kuvittelin pärjääväni hyvin ilman ja sata muuta tekosyytä.

Sekaan voi heittää mitä vain hedelmiä, mitä kotoa sattuu löytymään.

Maista uudelleen – ole rohkea

Joskus kannattaa päivittää makuhermojaan ja maistaa uudelleen jotain, jota kuvittelee inhoavansa. Minulla kesti 39 vuotta, että opin syömään maitorahkaa. Olin joskus maistellut sitä urheiluopistoaikoina,  mutta en pitänyt sen kitkerästä mausta, yök.

Alkuvuodesta kokeilin maitorahkaa pitkästä aikaa uudelleen, ja kyllä, ihan ilman kermaa ja sokeria. Löysinkin ilokseni simppelin aamu- ja välipalan, joka on nopea valmistaa kiireisenäkin aamuna ja josta oikeasti pidän. Tällä hetkellä olen tykästynyt Lidlistä saatavaan (noin alle parin euron) Pohjolan Meijerin maitorahkaan ja kyllä, rahkoissakin on eroja.

Aamupala töissä arkiaamuna

1 prk maitorahkaa

1 banaani

kourallinen Cashew-pähkinöitä (ei suolattuja)

 

Aamupala kotona viikonloppuisin

1 prk maitorahkaa

1 banaani

1 kiivi

1 veriappelsiini tai mandariini

1 omena tai päärynä

Laitan siis rahkan joukkoon mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Jos hedelmät eivät houkuttele, nakkaan sekaan pari desiä mustikoita ja vadelmia, joita löytyy vielä pakkasesta viime kesän poimintabuumini jäljiltä. Mitähän tekisin puolukoille, joita yritin syödä kaurapuuron kanssa, mutta totesin ne liian kitkeriksi!?

Rahka hedelmillä täyttää vatsaani riittävästi ja jaksan hienosti lounaaseen asti, hyvä minä! Joskus vedän yllämainitun kulhollisen välipalaksi lounaan jälkeen. Toki en voi tietää, milloin kyllästyn tähän uuteen herkkuun, mutta söinhän kaurapuuroakin joka aamu tuossa vuoden verran. Nyt kun kuopus syö aamiaisensa eskarissa, niin puuroa tulee syötyä oikeastaan vain lauantaisin. Kaurapuuro on uusi musta ja arjen luksusta! Rahka sitten arkisempi aamiaisseura.

Mitä sinä syöt aamupalaksi tai välipalana? Kaipailen lisää aamupalavinkkejä!

Rutiinirakkautta

Rutiinirakkautta

Vain viikko päivätöissä on palauttanut mieleeni sen, miten tärkeitä rutiinit ovat minunlaiselleni tyypille. Vaikka en olekaan taapero enkä eskari-ikäinen, tietyt rutiinit tuovat turvaa ja helpottavat huomattavasti asioita. Kun pienet asiat elämässä ovat järjestyksessä vähällä vaivalla, voi keskittyä suuriin linjoihin ja olla luova, koska ei tarvitse muistaa, 

Hyvien asioiden listoja

Hyvien asioiden listoja

Koska elämä on tällä hetkellä yhtä kuin #ruuhkavuodet, olen taas alkanut kirjoittaa iltaisin pikku listoja. Hyvien asioiden listoja. Kirjaan ylös kolme kertaa kolme asiaa, jotka muistuttavat, että asiat ovat vähintäänkin ihan hyvin. Kohta ensimmäinen viikko uudessa työssä on vain hurahtanut ohi. Innostukseni kasvaa sitä mukaa, kun opin 

Uusien juttujen dominoefekti

Uusien juttujen dominoefekti

Kaksi päivää uutta työtä takana, ja pää pyörällä kaikesta! Uutta duunia on seurannut muitakin uusia juttuja, oikea uusien juttujen dominoefekti on valloillaan! Mutta kun elämään tulee yhtäkkiä kymmeniä uusia ihmisiä ja hommia, joita ei ole hetkeen tehnyt (editointia ja oikolukua) sekä uusia järjestelmiä, ei ihme, että pakka on hetken vähän levällään. Lopulta vaikka uusi väsyttää, se tuo myös hurjasti uutta virtaa!

Kukkuu! Tänään töissä klo 8.15. Kyllä se tästä.

Silti jo toisen päivän jälkeen olo oli paljon varmempi ja kun saamme vielä eskarilaisen kanssa entiset hitaat aamumme muutettua nopeiksi, mutta silti kiireettömiksi aamuiksi, niin avot, kaikki alkaa varmasti rullata. Kun on taas 8 kuukautta työskennellyt kotona kalsarit jalassa ja puhunut kukille, tuntuu fantastiselta, että on työkavereita, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia joko työasioista tai sitten höpötellä niitä näitä. Ei toki koko aikaa, mutta aina välillä. Miten kiitollinen ihminen voikaan olla työyhteisöstä! Ja miten hyvin minut on otettu vastaan, talossa kun ei ole kuin muutamia tuttuja kasvoja.

Uusi tuo mukanaan kaikkea muutakin uutta

Itse olen sitä tyyppiä, että näemmä jämähdän helposti samaan, vaikka onhan minulla ollut noita jos minkälaisia teen yhden uuden asian -viikossa tai teen yhden uuden asian kuukaudessa -projekteja. Jämähdän helposti samaan myös, vaikka tiedän, että ainainen sama tyyli tehdä asioita ei tuota uusia lopputuloksia. Kai se samaan jämähtäminen on osittain mukavuudenhaluakin ja omalla kohdallani välillä myös laiskuutta. Kun ei tarvitse opetella tai oppia uutta, sitähän pääsee aika helpolla.

Mutta heti kun elämääni tulee jotain uutta ja merkittävää, kuten työ, tekee mieli uudistua muillakin keinoin. En ole leikkauttamassa hiuksiani tai ottamassa uutta tatuointia, mutta viime viikolla löysin itseni esimerkiksi kokeilemasta rullaluistelua Helsinki Roller Derbyn vieraana (siitä oma postaus myöhemmin tällä viikolla!). Viime viikko oli muutenkin urheilupainotteinen viikko, sillä kävin myös kahdesti joogassa sekä juoksemassa! Nyt on kumpikin vanha harrastus korkattu ja fiilis on mitä mainioin. Minullahan on vain yksi oma ohjaus viikossa, joten nyt minulla on aikaa harrastaa ihan mitä tahansa lajeja, mikä tuntuu ihan mahtavalta. On kuitenkin eri asia olla töissä ohjaamassa, vaikka siitä todella pidänkin kuin juosta yksin (en edes käytä kuulokkeita) tai olla esimerkiksi joogatunnilla opettajan ohjauksessa.

Ihan kuulkaas oli lauantain lenkillä liikaa päällä! Kunnon hikilenkki, huh.

Ruuhkavuodet ovat päällä 

Mutta pakko sanoa, että nyt tuntuu hieman ruuhkavuosilta, vaikka sitä sanaa inhoankin. Olenhan tottunut tekemään paljon töitä, mutta sitten tiivistämään työaikaa ja tekemään esimerkiksi kotihommia ja myös urheilemaan työnteon lomassa, niin vähän jännittää, miten saan kaiken arkeeni mahtumaan.

Olen kehitellyt itselleni pieniä ohjenuoria, joita pyrin noudattamaan, jotta pysyy spiritti korkealla ja olo keveänä:

Syön kunnon aamupalan. Olenkin alkanut syödä purkillisen maitorahkaa esimerkiksi banaanin, kiivin, mandariinin ja omenan kera.

Tältä se näyttää, lähes joka aamu. Toistanko itseäni kenties taas?

Älypuhelin on lentokonetilassa ja lattialla sängyn vieressä viimeistään klo 21.15 jälkeen. Ennen kuin tartun siihen aamulla meditoin 10 minuuttia. Se, että en ole nyt viikkoihin räplännyt kännykkää yömyöhään vaan olen lukenut iltaisin kirjaa, on vaikuttanut uniini myönteisesti.

Syön säännöllisesti. En tajua, miten olen joskus selvinnyt päivästä ilman lounaan jälkeistä välipalaa. Tämä muualla töissä oleminen tekee hyvää myös ruokailuille. Kotona ollessa tuli syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu, kuten kylmiä lihapullia suoraan paketista, leipää tai ranskalaisia perunoita.

Liikun riittävästi. Tänään pidin lepopäivän, sillä eilen olin ohjaamassa niskaselkää. Olisin halunnut lähteä lenkille, mutta juokseminen tuolla pääkallokelissä tuntui idioottimaiselta ajatukselta. Huomenna aion vääntäytyä salille.

Pidän päivän aikana pieniä taukoja, jolloin voi vaikka tuijotella ulos pari minuuttia. Kummasti pahinkin iltapäiväväsymys väistyy ja olo virkistyy.

Pikainen visiitti blogiin, ensi kerralla sitten enemmän. Toivotan sinulle kauniita unia ja energistä oloa!

Ei pöllömmät maisemat!

 

Näin minä olen saavuttanut tavoitteitani ja unelmiani – 9 vinkkiä

Näin minä olen saavuttanut tavoitteitani ja unelmiani – 9 vinkkiä

Unelmia ja tavoitteita, niitä saa olla, vaikka olisi tyytyväinen tässä ja nyt. Kerronkin nyt 9 vinkkiä, joiden avulla minä olen saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani. Lueskelin eilen yhtä niistä kymmenistä muistivihkoistani, johon olin kirjoittanut asioista, unelmista ja tavoitteista, jotka haluan toteuttaa ja joiden toivon olevan totta