Kirjasuositus: Lupa mokata – Improvisointi arjessa

Olen se tyyppi, joka kangistui kauhusta, kun alakoulun ilmaisutaidontunnilla piti improvisoida. Olen myös se tyyppi, joka ei keksinyt mitään, kun tanssitunnin päätteeksi opettaja huikkasi, että nyt saa improta! Muut liihottelivat sulavasti salin poikki ja itse seisoin paikallani ja mietin, että mitä hemmettiä tekisin.

Pia Koposen kirjaan Lupa mokata – Improvisointi arjessa (saatu kustantamosta) tartuin ensin sen kiinnostavan nimen takia. Omiin mokiini en tarvitse lupia, mutta olen Pian kanssa samaa mieltä, että moka on lahja. Onnistumiset ovat ihania ja ainakin hetkellisesti nostattavat itsetuntoa, mutta mokaamisestahan ihminen oppii tai ainakin pitäisi.

Harva haluaa toistaa samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Myös sanapari improvisointi arjessa kutsui minua. Arki on minulle rakas asia ja ymmärsin, että tässä ei olekaan ehkä kyse siitä, millaiseksi itse kuvittelen improvisaatiota. Olin oikeassa. Elämä heittelee eteemme juttuja, jolloin kyvystä improvisoida on hyötyä!

Koponen esimerkiksi kirjoittaa, että maailma on niin monimutkainen, että yksikään meistä ei selviä elämästään ilman improvisointia. Kohtaamme tilanteita, jotka vaativat kykyä joustaa, määritellä asioita ja asenteitamme uudelleen ja ratkaista ongelmia uusilla tavoilla. 

No todellakin! Oma mottoni on, että mitä vain voi sattua milloin tahansa emmekä koskaan voi kontrolloida kaikkea. Silloin voi rentoutua ja ottaa vastaan sen, mitä on tulossa. JA improvisoida!

Auta kaveria näyttämään hyvältä

Kirja on jaettu kolmeen osaan: On kyse sinusta, on kyse ihmissuhteista ja on kyse tasapainosta. Kirjassa on tosi paljon tehtäviä, joita voi tehdä mielikuvissa tai kirjoittamalla. Ihan kaikkia niistä en oikein tajunnut enkä edes jaksanut tehdä. Ehkä siksi, että luin kirjaa iltaisin sängyssä ennen nukkumaan menoa. Kynä minulla oli, sillä tuttuun tyyliini alleviivailin kirjasta kohtia, joihin aion vielä palata.

Koponen käyttää kirjassaan hyväkseen myös NLP:tä. Se on itselleni hieman tuttua, ja osa tehtävistä oli vastaavia kuin käymässäni Life Coach -koulutuksessa.

Mutta innostavaa ja inspiroivaa asiaa kirjassa oli paljon. Valitsinkin sieltä kolme kohtaa, jotka haluan teille esitellä. Ihan lempparikseni nousi Koposen ajatus Auta kaveria näyttämään hyvältä. Vaikka en aikataulujen takia olekaan paras ystävä tai kaveri, niin ajattelen minulle tärkeitä ihmisiä paljon, vaikken aina heille muista sitä edes kertoa. Toisaalta saatan lähettää ex tempore vaikka tekstarin, jossa kerron, että kyseinen ihminen merkitsee minulle paljon ja toivottaa kivaa päivää.

Olen sitä mieltä, ettei tässä maailmassa vain selviä yksin ja voimien yhdistäminen on paitsi ihanaa ja antoisaa, myös hyödyllistä. Verkostoituminen on se juttu! Kaveria kannattaa jeesata vaikkei hän hädässä olisikaan. Ja vaikka sen tekee vilpittömästi, se jeesi tulee jostain takaisin, aina. Sen olen huomannut.

Teen siis mielelläni asioita, jotta autan kaveria näyttämään hyvältä. Minun oivallukseni tästä lukemastani lauseesta oli se, että haluan vielä enemmän tehdä juuri niin. Aloitanpa sillä, että vinkkaan teille tuoreesta huippublogista: Inka I:stä. Inka kirjoittaa hyvinvoinnista. Hän pohtii painonhallintaa, jakaa parhaat ruoka-ohjeensa (hummusta, nam!), kirjoittaa ärtyvän suolen oireyhtymästä, visualisoinnista ja vaikka mistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Joo, ja näytä siltä kuin sinulla olisi ihana salaisuus

Toinen kohta, josta oikein innostuin kirjassa oli se, miten muiden ajatuksia ja kommunikaatiota otetaan vastaan ja tyrmäämisen sijaan hyväksytään. Mutta-sanan käyttämisen lopettaminen on ensimmäinen askel. Eli ei sanota enää että Joo, mutta, vaan Joo, JA. Paitsi että hyväksymme toisen sanoman, viemme sitä myös eteenpäin. Ja miten sitten keksiä siihen JA-sanaan lause perään. No improvisoimalla toki!

Mutta-sanahan ikään kuin mitätöi kaiken myönteisen, joka on sanottu sitä ennen. Huomaan itsekin käyttäväni tuota sanaparia, vaikka voisin olla niin paljon luovempi, keksiä uutta ja uppoutua improvisaation saloihin. Päätinkin, että pidän tuon Joo, ja -sanaparin mielessäni. Ties minne se minut vielä elämässäni viekään!

Kolmas asia, johon kirjassa hullaannuin, oli kohta, jossa kehotettiin olemaan niin kuin itsellä olisi jokin ihana salaisuus! Kirjassa harjoiteltiin onnellisen ja tyytyväisen mielikuvan antamista.

Itse olen tyytyväinen ja onnellinen elämääni juuri nyt. Mikäs tässä ollessa, vaikka kaikki unelmat eivät olekaan toteutuneita. Arki on kiireistä, mutta nautin joka hetkestä. Toki uudella työlläkin on osansa, vaikka uskon, että nuo kaksi perustunnetta lopulta kumpuavat syvältä itsestästäni.

Tähän onnellisuuteen ja hyväksymiseen ei ole oikoteitä, asioita vain pitää käsitellä ja oppia näkemään, mikä itselle on merkityksellistä. Mutta ehkä nuo Koposen konstit, kuten näytä siltä kuin sinulla olisi ihana salaisuus, saattavat helpottaa! Myös hänen lauseensa tunne olevasi elossa kaikilla aisteilla oli aivan ihana muistutus!

Mieluummin niin kuin kituuttaa valittavana pessimistinä ja raahautua arjesta läpi. Voihan olla tyytyväinen ja kiitollinen ihan vain siitä, että sai tänäkin aamuna avata silmänsä (täsmällisesti kello viisi ne aukesivat, vaikka kelloni soi vasta puoli kuudelta!) ja herätä uuteen, upeaan päivään, jolloin mikä tahansa on mahdollista!

Vahva suositus kirjalle

No niin, meikäläisen kirjakeskiviikko on korkattu!! Ja tässä vaiheessa mieleesi varmasti välähti ajatus: hetkinen, tänäänhän on torstai! Tiedän sen, mutta jatkossa pyrin vinkkaamaan jostakin kirjasta aina keskiviikkoisin.

Koposen kirjalle annan vahvan suosituksen, kannattaa lukea. Ihanaa päivää ja aina kun kohtaat yllättävän tilanteen, muista, että sinä voit improvisoida! Ei ole rajoja. Moka on lahja.