Kuukausi: helmikuu 2017

Kirjavinkki: Yoga Girl – Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

Kirjavinkki: Yoga Girl – Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

Olen jo ainakin kolme vuotta seurannut Yogagirliksi itseään tituleeraavaa ruotsalaista Rachel Brathenia Instagramissa. Ensin kiinnostuin Rachelin kiiltokuvaelämästä Aruballa, ja kirjan kautta sain taas muistutuksen, ettei kaikki todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Myös Rachelin loppumattomalta vaikuttavan positiivisuuden, säteilevän ilon ja rakkauden takana on isoja vastoinkäymisiä. Osa tapahtuneita, osa itseaiheutettuja. Kuten 

Tärkeintä on se, mitä teet, ei se, mitä sanot

Tärkeintä on se, mitä teet, ei se, mitä sanot

Tärkeintä on se, mitä teet, ei se, mitä sanot. Viikko sitten kävin brunssilla ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut alakoulun kolmannesta luokasta. Pitkästä aikaa näimme ja pitkästä aikaa istahdimme alas ilman lapsia, mikä tarkoitti sitä, että kerrankin oli aikaa ja tilaa keskustella ilman, että juttu keskeytyy koko 

Illan viimeiset ajatukset vaikuttavat seuraavaan aamuun

Illan viimeiset ajatukset vaikuttavat seuraavaan aamuun

Illan viimeiset ajatukset vaikuttavat seuraavaan aamuun. Omalla kohdallani tuo vaikuttaa olevan totta!

Kevättä kohti mennään, sillä energiavarastoni täyttyvät kaiken aikaa ja tällä viikolla löysin itseni kahdesti urheilemasta kello seitsemän aamulla. Odotan innolla valoisia aikoja, kun pääsen aamulenkille ennen töihin lähtöä (yeah right!). Olen jo parina viikkona herännyt taas kevyesti viiden, puoli kuuden kieppeillä ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta simmut ovat auenneet ongelmitta. Tokihan menen nukkumaan arkisin viimeistään kymmeneltä ja vartin yli yhdeksästä arki-ilta on pyhitetty kirjan lukemiselle kunnes silmät luppaavat. Viikonloppuisin saatan hurjastella ja valvoa yhteentoista!

Etelän yö reilun vuoden takaa.

Uskon kuitenkin siihen, että paitsi nukkumaanmenoajalla ja unen laadulla, myös ajatuksilla ennen nukahtamista on merkitystä. Siksipä paitsi illalla kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja oppiläksyistä kuin myös yleisemmin terveydestä, katosta pään päällä ja mistä nyt kullakin kerralla huvittaa kiittää. Mutta ajattelen myös pikaisesti jo seuraavaa aamua. Viritän ilmoille uskomuksen, että herään virkeänä, hyväntuulisena ja täynnä energiaa ja arvatkaas mitä, lähes aina silloin herään virkeänä, hyväntuulisena ja täynnä energiaa.

Mutta jos sen sijaan jo illalla miettisin, että menipä myöhäiseksi tämä nukkumaanmeno, olen aamulla varmasti ihan poikki ja niin väsynyt, että silmien avaaminenkin on vaikeaa, ei ole vaikea arvata, että aamulla sitä on ihan poikki ja niin väsynyt, että silmien avaaminenkin on vaikeaa.

Mieti, mitä mietit!

Uskon, ettei siis ole ihan sama, mitä kelaa juuri ennen kuin nukahtaa. Wayne Dyer kirjoitti jossain kirjassaan, että päivän viimeiset viisi minuuttia ennen nukahtamista ovat päivän tärkeimmät viisi minuuttia, jos aiomme alkaa elää elämää, jossa toiveet toteutuvat. Tämän lyhyen ajanjakson kuluessa kerromme alitajuiselle mielellemme, miltä meistä tuntuu ja mitä toiveita on määrä täyttyä herätessämme syvästä unesta. 

Pitääpä taas kokeilla!

Nukkumisesta muuten aion kirjoitella lisää parin päivän sisään. Elokuussa kun olin nukkunut taas pitkään huonosti eli heräillyt kauan erittäin hyvin ja epätoivoisena kyselin apuja pätkäuniini, niin nyt olen jo pari kuukautta nukkunut jos nyt en täysin heräilemättä niin lähes. Se lienee monen asian summa se, mutta pakko sanoa, että monta vuotta huonosti nukkuneena kunnolliset unet todella palauttavat värit arkeen.

Kauniita unia!

Pääsispä pian!
Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä

Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä

Jos tekisi vain asioita, joissa on hyvä tai erityisen lahjakas, tuskin koskaan kokisi niin suurta onnistumisen iloa kuin silloin, kun tekee asioita, joita ei hallitse tai joissa on korkeintaan keskinkertainen. Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä. Tuon ylläolevan olen huomannut viime viikkojen aikana esimerkiksi joogatunneilla. Olen huomannut 

Oletko lujaa luuta? Jos et, voit päästä ilmaiseen luuntiheysmittaukseen

Oletko lujaa luuta? Jos et, voit päästä ilmaiseen luuntiheysmittaukseen

Kaupallinen yhteistyö Novelle Oletko lujaa luuta? Neljä kertaa luitani murtaneena ja murtumista pitkäänkin kärsineenä luiden vahvistaminen liikunnalla ja ruokavaliolla on meikäläiselle tärkeä juttu. Siksi lähdinkin ilolla mukaan kaupalliseen yhteistyöhön Novellen kanssa. Hartwall Novelle on mukana Suomi 100 –juhlavuoden Lujaa luuta –hankkeessa, joka toteutetaan yhdessä Terveystalon ja 

Ihminen tottuu siihen, ettei harrasta liikuntaa

Ihminen tottuu siihen, ettei harrasta liikuntaa

Huomasinpa taas, että ihminen tottuu liikunnan harrastamiseen yhtälailla kuin siihen, ettei harrasta liikuntaa. Vaikka liikunnanohjaaja olenkin, minullahan on kokemusta molemmista. Kuopuksen jälkeen liikkuminen oli pakkopullaa, kuten kolmisen vuotta sitten kerroin tässä Hesarin jutussa.

Tervehdys joogasalilta!

Mutta jos ei liiku, tottuu siihen olotilaan, eikä mieleen ehkä edes tule se, että voisi aloittaa liikunnan. Silloin sitä ei osaa kaivata liikunnan tuomaa hyvää oloakaan. Ja mistä voisikaan tietää, miten energiseksi liikkuminen useimmiten ihmisen tekee, vaikka olisi väsynyt ennen treeniä.

Toki itseään pitää kuunnella. Jos nukkuu huonosti, on superstressaantunut ja arki on täyteen ahdettua, useimpia ei silloin auta mikään rääkkitreeni, joka vain stressaa elimistöä lisää. Mutta silloinkin voi vaikka mennä metsään liikkumaan ja saada samalla terveyshyötyjä keholle ja mielelle.

Tekosyiden keksiminen ei ole vaikeaa

Tiedän kuitenkin, miten helppoa on vedota täyteen kalenteriin. Tiedän myös sen, miten helppoa on rankan työpäivän jälkeen jäädä mieluummin sinne sohvalle kuin painua lenkille. Tiedän, ettei aina pysty, vaikka haluaisi. Ja ihan oikeasti uskon, että moni ei vain tiedosta tilannettaan. Siis sitä, että ei ole liikkunut vuosiin. Sitä niin tottuu siihen omaan arkeensa, ettei edes ymmärrä ajatella, että voisi sitä jollain lailla muuttaa.

Ja onhan se helppoa sanoa toiselle, että mikäs siinä, sen kuin alat liikkua, ei se sen vaikeampaa ole. Se, että jostain tulee tapa, vaatii kuitenkin toistoa. Se vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Se ei aina suju helposti, eikä aina tunnu mukavalta. Ei itsellänikään, vaikka olen sentään liikkunut aina ja työksenikin liki parikymmentä vuotta.

Tulipahan bodattua!

Liikunta ei aina tunnu hyvältä

Itseään ei kannata syyllistää siitä, jos liikunta ei tunnu heti alussa hyvältä. Itseään ei kannata verrata heihin, jotka koukuttuvat liikunnasta heti ensimmäisillä kerroilla! Jos aloittaminen on kankeaa, sinussa ei ole vikaa! Se on tavallista ja täysin normaalia.

Olen itse aloittanut juoksemisen hiljattain uudestaan ja rehellisesti voin sanoa, etteivät ensimmäiset 10 lenkkiä tuntuneet mitenkään kovin mahtavalta lenkin aikana. Ja olen sentään elämässäni juossut paljon.

Jos ennen ajattelin, että olisi hyvä löytää itselle se joku oma ja rakas laji, niin nyt ajattelen, että ihan sama mitä tekee, kunhan saa itsensä liikkeelle. Maailmassa on niin paljon vaihtoehtoja, että kaikkea mikä itseä vähänkin kutsuu, kannattaa kokeilla.

Oma treeniviikkoni näyttää juuri siltä kuin mikä minua huvittaa. Tällä hetkellä käyn salilla, joogassa ja juoksemassa. Kerran viikossa käyn ohjaamassa niskaselkäjumppaa. Ensi kuussa voi olla taas toisin!

Sitkeän toistamisen ja säännöllisen treenin kautta olen taas jälleen kerran siinä vaiheessa, että olen tottunut liikkumiseen ja siihen, että se on tiivis osa arkeani tällä hetkellä. Mutta jos nyt jäisin sohvalle ja viettäisin siinä viikkoja, asia olisi pian toisin. Kaikkeen tottuu, kun sitä tekee riittävän pitkän aikaa.

Hyvä uutinen tulee tässä: Aina voi aloittaa liikkumisen, milloinkaan ei ole liian myöhäinen tai väärä hetki. Omassakin kaveripiirissä on monia, jotka ovat alkaneet urheilla parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja se vasta hienoa onkin seurata vieressä, miten sellainen ihminen alkaa nauttia liikkumisesta ja puhkeaa kukkaan monin tavoin.

Rentoa tiistaita! Mikä meininki ruudun toisella puolella?

 

Ärsyynnytkö helposti – Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta

Ärsyynnytkö helposti – Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta

Ärsyttääkö? Haluatko oppia käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta? Lue, kuinka itse toimin. Muutamana päivänä männäviikolla huomasin, että minua ärsytti. Tunsin tuon inhan tunteen kiemurtelevan itsessäni, ja hyvä niinkin, sillä eihän kenenkään elämä voi olla pelkkää aurinkoa, popparia, ruusunpunaa ja päivänpaistetta. Mutta hei, olen silti kasvanut ihmisenä! Jos 

Välipala ruuhkavuosiin ja kiireiselle

Välipala ruuhkavuosiin ja kiireiselle

Välipala ruuhkavuosiin ja kiireiselle tulee tässä, ole hyvä!   Tuhdimpi vaihtoehto Täysjyväleipää, juustoa ja avokadoa Rahkaa, banaani, omena ja kiwi Ja kyllä toimii!   Kevyempi vaihtoehto Kermaviiliä ja dippikastiketta Selleriä, paprikaa, kukkakaalia, porkkanaa ja kurkkua siivuina Kun vielä työskentelin kotona, saatoin lounaaksi tai välipalaksi vetää kylmiä 

Onnellisuus on ihana tunne

Onnellisuus on ihana tunne

Onnellisuus on ihana tunne. Se tunne, kun pakahtuu onnellisuudesta ilman, että mitään tavallisuudesta poikkeavaa on tapahtunut. Kun metrossa katsoo ihmisiä, ja miettii hiljaa mielessään, minkälaista tarinaa kukakin elää. Kun ajattelee, että voisi halata kaikkia, koska ollaanhan me yhtä ja samaa, ihmisiä, vaikka niin erilaisia.

Joskus olo on yhtä sydämellinen kuin tällä kakulla!

Se tunne, kun ei tarvitse enää kysellä, että mitä minä tästä saan ja hyödyn, vaan mieluummin miettii asioita toisen ihmisen kautta. Se tunne, kun haluaa auttaa, eikä auta siksi, että odottaa vastapalveluksia. Eikä se tarkoita sitä, että olisi jonkun lattiariepuna, vaan se tarkoittaa sitä, että osaa asettua toisen saappaisiin, vaikka sitten vain lyhyeksi tuokioksi, koska kukaan ei voine koskaan tismalleen tietää, miltä toisesta tuntuu.

Se tunne, kun parasta arjessa on tulppaanikimppu ruokapöydällä, päivästään tohkeissaan kertova lapsi, läsnäolo hetkessä, ilman harhailevia ajatuksia. Puoliso, jonka kanssa jälleen kerran aloittaa samalla hengenvedolla puhumaan samasta asiasta.

Se tunne, kun odottaa jo viikonlopun aamujuoksua, maisemia, ja sitä, että samaa ympyrää kolmesti juostessa törmää siihen samaan vastaantulijaan aina samassa kohdassa lenkkiä.

Se tunne, kun on tyytyväinen. Ei siksi, että jotain erityistä olisi tapahtunut tässä hetkessä, vaan siksi, että on oivaltanut, että jokainen päivä on erityinen. Tavallisia hetkiä ei olekaan, on vain erilaisia hetkiä ja erilaisia päiviä, erilaisia kohtaamisia, joista osa on kuin hipaisu ikuisuudessa.

Se tunne, kun kaikesta huolimatta joskus vähän ärsyttää samaan aikaan ja sitten muistaa, että sekin on normaalia. Tietää sen, että välillä on aikoja, jolloin on kärsimystä, surua ja ahdinkoa. Kun muistaa, että sekin on inhimillistä, se on elämää, ei edes yritä tukahduttaa sitä, vaan antaa senkin tulla. Antaa sen olla ja kadota.

Se tunne, kun vain on niin kiitollinen kaikesta. Kyllä, siitä 36:n rullan vessapaperipakkauksesta, energiasta ja voimasta, jääkaapissa olevasta ruoasta, että voi valita kolmesta keskenolevasta kirjasta juuri täksi illaksi sopivaa lukemista, ystävällisestä naapurista, työpaikasta, toimivasta joukkoliikenteestä, kauniista auringonlaskusta, uusista tennareista, onnellisesta olosta, hyvin nukutusta yöstä, siitä, että avaimet löytyivätkin kassin pohjalta juuri, kun luuli ne jättäneensä kotiin, siitä, että osaa tuntea.

Syvästi. Joskus liiankin.

Kaunista viikonloppua!

 

Juoksu on parempaa kuin kuohuviini

Juoksu on parempaa kuin kuohuviini

Juokseminen on parempaa kuin kuohuviini (joka on sairaan hyvää). Kyllä vain. Hei mä juoksen taas! En niin paljon tai yhtä vauhdikkaasti kuin pari kolme vuotta sitten, mutta juoksen. Siihen on tarvittu paitsi innostavaa juoksuseuraa myös toistoa ja kärsivällisyyttä, mutta lähipäivinä olen huomannut, että herranjestas, minähän