24/7 töissäkö?

Viime yönä herätessäni kuopukseni Piksun kanssa ruokailemaan en tahtonutkaan saada enää unta. Mielessäni pyöri monen monta ideaa. Suurimpana ajatuksissa velloi käsikirjoitus tatuointiaiheiseen, tietokirjamaiseen visuaaliseen teokseen, jota olen hahmotellut päässäni aika ajoin jo usean vuoden ajan. Nyt hetki tuntuisi oikealta tarttua senkin työstämiseen.

Moni aina kyselee minulta, että miten minä ideoin lehtijuttuja. Miten minulle valikoituvat ne aiheet, joista kirjoitan.

Osa kirjoittamistani jutuista on omia ideoitani, osa tulee pyyntöinä lehtien toimituksesta ”Voisitko kirjoittaa tästä… Kiinnostaisiko sinua tällainen aihe…Voisitko ideoida meille juttua tällaisesta aiheesta…”. Kun itse lähetän ideoita lehteen, lähetän niitä useamman kerralla. Kerron jutun aiheen, työnimen, miksi tekisin jutun juuri tästä aiheesta, miten sen toteutan, ketä/millaisia ihmisiä haastattelisin. Tärkeää on jutun selkeä, lyhyt esittely.

Free-toimittajana ideoin juttuja jatkuvasti. Osittain tietoisesti, osittain vain törmäilen sopiviin ajatuksiin esimerkiksi kaupungilla kulkiessani, ystävien kanssa jutellessani, muita lehtiä ja nettiä selaillessani. Joihinkin asioihin törmään omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Yksi asia johtaa toiseen, ja usein ajatus rönsyilee alkuperäisestä ideasta johonkin suureen ja joskus myös paljon parempaan ajatukseen. Viime viikolla olin eräässä tapaamisessa, jonka aihe oli hyvin kiinnostava, mutta kesken kaiken sain päähäni mielestäni loistoidean, joka oli pakko kirjoittaa ylös siltä istumalta.

Juuri keskustelin erään haastateltavan kanssa free-työskentelyn hyvistä ja huonoista puolista. Molempia riittää, ihan kuin vakityössäkin.

Huono puoli freelanceriudessa voisi olla se, että saattaisin kokea olevani ”aina töissä” jopa näin äitiysvapaallakin, kun jatkuvasti mietin, pohdiskelen ja haistelen uusia tuulia ja kirjoittamisen arvoisia aiheita. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että toimittajuus on minulle elämäntapa. En ole NAIStoimittaja, vaan elämäntapatoimittaja. Tuskin siis enää, ketään lainkaan väheksymättä, sopeutuisin hotellisiivoojaksi tai muotivaateketjun kassalle, niitä ammattejakin kun on tullut tehtyä nuorempana.

Moni asia, josta kirjoitan, kiinnostaa minua itseäni erityisesti ja teen kaikkeni, jotta pääsen kirjoittamaan siitä erilaisia juttuja erilaisissa muodoissa. Toki kaikki asiat (kuten vaikkapa parhaat verovinkit tai kodin tärkeimmät vakuutukset) eivät voi olla sydäntä lähellä, mutta artikkelin kirjoitan niistä silti mielelläni. Yksi työni parhaita puolia onkin se, että tässä tulee jatkuvasti opittua uutta!

Lempikahvikuppi, muistilehtiö, kynä ja terävä pää. Siinä toimittajan tarpeelliset työkalut.