4 kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

4 kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Missä mennään, kun elämäni kolmanteen ultramatkaan eli Karhunkierroksen 83:lle on enää nelisen kuukautta aikaa? Kun ajattelee ensimmäistä, vuonna 2018 juoksemaani 75 kilometrin ultraintervallia Tukholman saaristossa, joka venematkat pois lukien tuli juostua aikaan 7 tuntia ja 34 minuuttia, valmistautuminen on ainakin ollut rennompaa. Tuona vuonna tosin sairastin helmikuussa kovan, vaikka kuumeettoman influenssan, ja kärsin sen jälkiseurauksena sekä 8 viikon yskästä, että inhottavista vaikkakin harmittomista rytmihäiriöistä kesään saakka. Jos olisin ollut kevään terve, olisin varmasti selvinnyt kisasta vielä paremmin. Kisa olikin tuon hetken kunnolleni liian kova, mutta ihmeen kaupalla selvisin maaliin aikarajan puitteissa yhdessä tiimini toisen jäsenen, puolisoni mösjöön kanssa. Tämä oli se kisa, jossa viime metreillä löin jalkani ja mursin sen. Kun koko hommaa katsoo jälkeenpäin, ei missään ollut mitään järkeä. Mutta näistäkin opitaan. Ainakin olin rohkea, kun uskalsin astua starttiviivalle.

Toisen noin 48 kilometrin etenemiseni tein seuraavana kesänä 2019 Alppimentorit-ryhmämme kanssa Tour Mont Blancilla, jossa neljässä päivässä etenimme tunkaten ja juosten 165 kilometriä ja +10 000 nousumetriä. Tavallaan tuo koko matka oli ultramatka, mutta koska kävimme kuitenkin nukkumassa yöunet vuoristomajoilla, en sitä kutsu sellaiseksi, ettei joku oikea ultrajuoksija pahoita mieltään.

Tuo kolmas ultrani tuleekin olemaan ensimmäinen yhtäjaksoinen etenemiseni, sillä SMIR:issäkin tosiaan saarten välit matkasimme veneellä (noin 15–40 minuuttia kerrallaan, koko kisaan matkoineen päivineen meni 12 tuntia). Tällä hetkellä en noudata mitään juoksuohjelmaa. Tarkoitus on treenata hyvällä fiiliksellä, ja juuri nyt elämä on sen verran täyttä, että en halua/jaksa enkä ehkä ehdi noudattaa liian tiukkaa juoksuohjelmaa. Salilla teen mielelläni ohjelman mukaan ja tällä hetkellä teen isoilla painoilla lyhyitä sarjoja.

Nooran kanssa R5-salilla

Askeleita arjessa

Mutta juoksua ja askeleita tulee kyllä arkeen. Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaukset alkoivat eilen. Tammikuusta toukokuun puoliväliin olen ohjaamassa joka toinen viikko kerran kaksi tuntia peräkkäin ja joka toinen viikko kaksi kertaa kaksi tuntia peräkkäin. Pari kertaa kuussa käyn ohjaamassa lihaskuntoa ja liikkuvuutta -kurssia, joka alkaa viikon päästä.

Erityisesti alkajien kanssa tulee aluksi paljon peruskestävyystreeniä, kuntoilijoiden kanssa sekä perus- että vauhtikestävyyttä, nyt kun treenaamme kuntoilijoidenkin kanssa aiemman kerran viikko -treenin sijaan joka toinen viikko kahdesti. 

Kuopuksellani on tammikuusta eteenpäin koristreenit kolmesti viikossa. Vuorottelemme hänen viennistään yhdessä mösjöön kanssa ja välillä viemme yhdessä, jolloin käymme yhdessä 45 minuutin lenkillä. Toisena lapsen treenipäivänä teen tonnin vedot. Sunnuntaina teen pitkän pk-lenkin ja verttitonnin vuoroviikoin, jos ei ole ohjausta aamulla. Se tekee viikkoon ohjauksista riippuen 3–5 erilaista juoksutreeniä, pääosin peruskestävyyttä. Lisäksi kävelen päivittäin, kelloni mukaan keskiverto viikkoaskelmääräni pyörii noin 18 000 askeleessa, toki juoksulenkit tähän vaikuttavat. Salilla käyn kahdesti viikossa personal trainerini Noora Kenttämaan tekemän ohjelman kanssa ja kerran kahdessa viikossa treenaan Nooran kanssa.

Koska ostin vuoden alussa kolmen kuukauden kortin hotjoogastudiolle, toiveena on käydä hotjoogassa (yin-joogassa, bikramissa, hathassa tai mitä nyt tarjolla onkaan) 2 kertaa viikossa. Tämä kaikki tekee viikkoon 7–9 treeniä, joista 1–3 on ohjauksia. Koska tykkään liikunnanohjaajataustanikin takia tehdä tuplatreenejä, tulen niitä tekemään jatkossakin ja pidän viikossa 2 vapaapäivää, joista toinen on lähes aina lauantai, koska työviikon jälkeen aina väsyttää ja lauantai on hyvä palautumispäivä. 

Perusohjausaskeleet. Usein tulee vielä + 10 000, kun juoksen Eltsulle ja takaisin ja olen enemmän liikkeessä ohjauksen aikana.

Nyt joulu- ja talvilomien jälkeen treeniviikkoni näyttävät tovin tältä:

ma lepopäivä

ti juoksuohjaukset

ke aamupuntti + tonnin vedot 

to aamujooga + juoksuohjaukset

pe aamupuntti + lenkki TAI iltajooga

la lepopäivä

su (ohjaus) + pitkis tai jooga

TAI

ma lepopäivä

ti aamusali + iltajooga

ke tonnin vedot 

to aamujooga + juoksuohjaukset

pe aamusali + lenkki tai iltajooga

la lepopäivä

su tunkkaus

Ryhmä kuuntelee tarkkana kuin porkkanat! Huikea juoksukausi tulossa.

Määrällisesti tämä vastaa aika lailla viime talven treenejäni, jotka jaksoin silloin tosi hyvin, vaikka joogaa oli vähemmän ja juoksua enemmän. Tällä lähden liikkeelle taas ja katson, miten alkaa sujua. Jos tuntuu, että alkaa väsyttää liikaa tai jotain voisi vähentää ja jotain muuttaa, sitten teen niin. Treenilukkarini saa elää eikä ole milloinkaan mitenkään kiveen hakattu. Fiiliksen ja kalenterin mukaan mennään. Toisinaan salitreeni voi vaihtua kotijumppaan, mutta jokainen askel ja liike lasketaan.

Toki pidän 4–5 viikon jälkeen kevyemmän viikon ja luonnollisesti joustan esimerkiksi silloin, jos työkuormitus on kovaa. Mutta nyt kun en ole suunnitellut treenejäni huomaan, että osa sellaisista harjoituksista, jotka olisivat varmasti tehneet itselleni pelkästään hyvää, ovat vain jääneet tekemättä. Siispä nyt aloin taas merkata entiseen tapaan treenit kalenteriin. Pyrin myös käymään salilla erityisesti aamuisin, koska ne ovat näemmä nykyään itselleni energisintä liikunta-aikaa. 

Miten ehdin? Näin:

  • Menen nukkumaan klo 21 kieppeillä ja herään aikaisin (talvella klo 6, keväällä/kesällä klo 5 kieppeillä)
  • Treenaan silloin, kun lapsi on treeneissä ja/tai kaverien kanssa.
  • Treenit eivät kestä pitkistä ja tunkkausta lukuun ottamatta kuin 45–60 minuuttia.
  • Suunnittelen treenit kalenteriin ja teen ne usein matkalla töihin/töistä kotiin jos mahdollista
  • Ohjaan työkseni liikuntaa, jolloin saan myös itse liikuntaa
  • Teen viikossa 1–2 etäpäivää jolloin säästän työmatkaan menevän ajan (70 min päivä), mutta toisaalta silloin kävely jää
  • Sosiaalinen elämä on rajoittunut perhekyläilyihin ja treeneihin tai kävelylenkkeihin ystävien kanssa eikä ”vie aikaa” (en käy ulkona, kahvilla jne)

Muita Karhulle lähtijöitä? 4 kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan. Aijettä siitä tulee hauskaa!

Ihanaa perjantaita!

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!



3 thoughts on “4 kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan”

  • Viime kesänä ajattelin että tuo voisi olla seuraava tavoite, mutta kantapäävaivat pitäneet juoksusta nyt poissa sen verran kauan että tää unelma jää tulevaisuuteen. Nyt keskityn kuntouttamiseen ja haluan palata juoksun pariin järkevästi kehoa tarkemmin kuunnellen.
    Tässä samalla postaustoive liittyen tähän. Mun vaivat johtuvat todennäköisesti siitä ettei mun juoksuaskel ole tarpeeksi rullaava vaan paino tulee isovarpaan alle tyvinivelelle liikaa. Miten siis voisi siis löytää tuon rullaavaa askeleen paremmin? Mistä tietää että juoksutekniikka on kunnossa ellei ole omaa valmentajaa tms. kuvaamassa ja kertomassa?
    Ja toiseksi kiinnostaisi tietää millainen määrä ja kokonaisuus viikkotasolla on mielestäsi sopiva juoksijalle kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen? Mitä vähintään kannattaa tehdä ja miten välttää juoksuvammat?

    Kiitos. Olet inspiroiva ja energinen esimerkki!

  • Moi Heli! Kiitos kommentista ja kauniista palautteesta!
    Tosi tylsää, että sulla on kantapäävaivoja, toivottavasti saat ne pian kuntoon. Mä itse asiassa kirjoitin just erääseen lehteen jutun juoksuun liittyvistä alaraajavammoista ja jututin siihen urheilujalkaterapeuttia. Mä vinkkaan IG:ssä, kun juttu on tullut ulos. Toi kehon kuuntelu on kyllä NIIN tärkeää ja ihana kuulla, että olet ottanut sen tosissasi. Itsekin erinäisiä vaivoja ja vammoja läpikäyneenä uskon oppineeni siitä aika paljon.
    Mä sanoisin, että jos vain mitenkään mahdollista, kannattaisi ottaa vaikka tunti tekniikkaopastusta ja oman juoksutekniikan tsekkausta juoksua taitavalta personal trainerilta tai juoksuvalmentajalta. Itse näen ryhmissäni sen, miten helposti juoksuasentoa ja -tekniikkaa muutetaan, kun vain joku kertoo, mitä pitää tehdä. Oon myös ollut nyt mukana seuraamassa tunnin yksityisopastuksia ja oppimassa niissä lisää, ja asiakkaan tekniikka muuttuu paljon jo yhdellä kerralla. Ja just toi, pistä puoliso tai kaveri videoimaan sun juoksua joka suunnasta, jotta voit itsekin vähän analysoida sitä.
    Mä katson tosi paljon juoksuaiheisia videoita somessa ja muutenkin netissä ja imen niistä itseeni tietoa.

    Mä oon itse ollut laiska kehonhuoltaja ja vasta, kun 7 vuotta sitten sain juoksijan polven, aloin ymmärtää kehonhuollon merkityksen. Yks tuttu kerran sanoi, että jokaista juostua tuntia vastaan hän tekee pilatesta, joogaa, muuta kehonhuoltoa tai punttia yhden tunnin. Jos juoksee paljon, aika ei riitä kaikkeen eikä keho ehkä jaksakaan, mutta itse pyrin käymään 2 x vko joogassa, jonka lisäksi venyttelen ja rullailen kotona putkirullalla ja faskiapallolla. Kävin ennen kerran kuussa myös hierojalla, mutta nyt se on vähän jäänyt, pitää ottaa tavaksi. Liikkuvuutta teen myös kotona kepillä ja ilman. Pyrin tekemään pari minuuttia silloin, pari minuuttia tällöin ja yhtäkkiä kasassa onkin vaikka vartti tai 20 min!

    Yksi merkittävä juttu juoksuvaivojen ehkäisemisessä on myös se, että tekee lihaskuntotreeniä. Sekä kehonpainolla ja kumppareilla että isoilla painoilla lyhyttä sarjaa.
    Mä kirjoitan näistä asioista mielelläni lisää tässä talven kuluessa!
    Kärsivällisyyttä paranteluun ja kaikkea hyvää!
    Jenny

  • Kiitos hyvistä vinkeistä, otetaan testiin ilman muuta. Ja tuota alaraajavamma juttua jään odottelemaan myös!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *