Onni on tässä

Huomaathan, onni on tässä. Vaikka istuisit kotihousuissa sohvalla ja lapsi on pyytänyt iltapalaksi omenan, kaksi kiiviä, kaksi ruisleipää sulatejuustolla ja banaanin. Kaikki tietenkin yksi kerrallaan ja niin, että olet istunut sillä sohvalla noin 30 sekuntia kunnes on aika ollut taas hypähtää. Sekin, jos mikä, on arkea. Arjen flow ja tämän hetken onni on mahdollista saavuttaa vaikka imuroidessa tai iltapalaleipää voidellessa.

Hyviä fiiliksiä jaossa, ota omasi, jos siltä tuntuu.

Onnea on puolison tekemä kalasoppa.

Viikonloppuna imuroidessani mietin sitä, että voi vitsi sentään, tässä mä taas siivoan, mutta tunnenpa itseni siitä huolimatta onnelliseksi. Ja ehkäpä vielä onnellisuutta enemmän itsessäni vallitsi sellainen rauhallinen olotila, vahva luotto siitä, että asiat ovat juuri, kuten pitääkin huolimatta niistä monista nykyisistä epäkohdista, jotka unelmieni elämässä olisivat toisin.

Ei itsestäänselvyyksiä

Jotenkin vain tunsin itseni hetkellisesti todella etuoikeutetuksi: oli ollut leppoisa päivä tiukan työviikon jälkeen, eikä minun ollut tarvinnut tehdä mitään järkevää. Aamun olin aloittanut kirjoja selailemalla ja eilisen päivän treeni punttisalilla ystävän seurassa sai hymyn huulilleni vaikka kannikoita kiristi. Olin nukkunut yöt hyvin ja lähes keskeytyksittä. Edellisenä päivänä lapselle oli löytyneet sopivat lenkkarit ja pihahousut. Elämä vain tuntui olevan juuri niin kuin “pitikin” tulevista muutoksista huolimatta. Tuntui, että koin vahvasti hyvän arjen flow-tilan. Onnen tässä ja nyt.

Onnea on kävelylenkki Helsingin rannoilla.

Muutakin kuin ruusunpunaa ja nonparelleja

Toki arki on paljon muutakin kuin näitä ihania flow-hetkiä. Pakkohan sen on olla, kun itsellänikin on kolme hyvin eri-ikäistä lasta, työt saa pian koota taas hitonmoisesta paletista ja luultavasti arki tulee olemaan sillä yhdellä superpallilla istuskelun sijaan aikamoista säntäilyä sinne ja tänne. Jo nyt tuntuu, että kalenteri on kaivettava entistä useammin esiin ja välillä on enemmän muistettavaa kuin mitä aivokapasiteetti kykenisi tallessa säilyttämään, mutta ehkä juuri siksi nämä entistä useammin tavoitettavat flow-hetket jopa imuroidessa antavatkin isosti toivoa ja luottoa arkeen.

Onnea on meri ja tunne äärettömyydestä, siitä, että kaukaa pääsisi minne tahansa.

Ne antavat luottoa siihen, että todella on mahdollista kyetä sellaiseen arkeen, jossa ei anna niille ulkoisille asioille niin isoa valtaa, että ne ainakaan jatkuvasti järkyttäisivät omaa sisäistä rauhaa. Tähän ei ole tarvittu retriittejä, jollaiseen toki olosuhteiden salliessa osallistuisin tosi mielelläni ja niitäpä jopa itsekin pidän (seuraava on muuten ihan pian), vaan tämä fiilis löytyy ihan arjesta, juurikin sen kaiken sekamelskan keskeltä. Vaikka roskapussi on viemättä, joku on antanut puhtaiden pyykkien liota koneessa koko iltapäivän, liian pienessä eteisessä makaa hujan hajan viiden ihmisen kengät, viisivuotias levittää koko omaisuutensa pari kertaa päivässä pitkin asuntoa, aina se paistinpannu makaa siellä tiskialtaassa ja jatkuvasti töissäkin tulee eteen monenlaisia yllätyksiä, rauha on ja pysyy tai ainakin aina vain nopeammin palautuu, jos sitten hetkeksi katoaakin.

Onnea on se, kun pääsee välillä edes oikeaan metsään.

Lähelle on pitkä matka

Tähän pisteeseen pääseminen on ollut pitkä matka tyypiltä, joka kerran siellä unelmakeittiössään kokanneena ja valolla varustettuun astianpesukoneeseen astioita ladatessaan ei sittenkään ollut tyytyväinen arkeensa, vaan ihan hukassa kaikin puolin ilman, että olisi tuntenut itseään edes puoliksi niin hyvin kuin tällä hetkellä. On tarvittu vuosia, mutta täällä ollaan.

Ja se tuntuu hyvältä.

Onnea on kevät ja räystäiltä tippuva lumi.

En tiedä, osaanko selittää ja onko selittäminen edes tarpeen, mutta halusin vielä näin tiistai-iltana tulla pirskottelemaan hyvää fiilistä, toivoa ja energiaa sinulle, joka tätä luet. Kun huomenna aamulla heräät, muista, että jokainen päivä, johon saamme herätä, on hieno päivä. Kun lakkaamme vähättelemästä itseämme, arkeamme ja elämäntilannettamme, lopetamme rypemisen epäkohdissa ja pulmissa, kiinnitämme enemmän huomiota hyvään kuin huonoon, teemme omalle arjellemme melkoisen taikatempun, ilman, että olosuhteet edes muuttuisivat.

Kun kiinnitämme huomiomme siihen, mikä meille tekee hyvää emmekä siihen, mikä meille ei sovi, kun lakkaamme antamasta negatiivisille asioille huomiota ja sen sijaan keskitymme kaikkiin satoihin myönteisiin seikkoihin. Kun nostamme esiin ne arjen ja itsemme positiiviset ja kehityskelpoiset puolet, vahvuudet ja hyveet, silloin kaikki vain sujuu. Kokeile vaikka!

Tänään oli niin kiire ja sata ajatusta päässä, että ajatelma jäi julkaisematta! Huomenna jatkamme Sisäisen timantin parissa.

Kauniita unia!