Kuusi vinkkiä kohti tavoitetta
Nyt kerron teille, kuinka minä menen kohti tavoitettani. Työelämäni muutos hiljattain on saanut minut jälleen miettimään unelmiani, haaveitani ja tavoitteitani niin töiden suhteen kuin esimerkiksi liikunnan parissa.
Kuitenkin olen onnekas, sillä freelanceriuteni käynnistyi jälleen loistavasti, vaikka parin viikon päähän en työtilannettani oikeastaan tiedäkään. Tilanne voisi tottumattomalta tuntua kestämättömältä, mutta onneksi olen kolmatta kertaa tässä veneessä. Vaihtoehtoni ovat stressata kovasti tai hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on. Olen kallistunut jälkimmäiseen ja työhön liittyvään epävarmuuteen auttaa sekin, että elää mahdollisimman hetkessä ja päivän kerrallaan. Toki kalenteri tiukasti nenän alla, että saa tämän hemmetinmoisen paletin pidettyä hallinnassa.
Yhä vain ajatuksissani pyörii kuitenkin se, jos näin liki nelikymppisenä vielä kouluttautuisin uuteen ammattiin, mutta se jää nähtäväksi. Ja kun en tässä elämässä huolehdi (rahallisesti) vain itsestäni, on päätöksissä annettava järjen ja sydämen kulkea rinta rinnan (vaikka lopulta tiedän, että sydän voittaa, vaikken sitä vielä haluakaan näköjään täysin ymmärtää.)
Ole rohkea!
Vaikka kuuntelen myös järjen ääntä, en ole lakannut uskomasta siihen, että jos jotain todella sydämessään haluaa eikä siltä saa rauhaa, on vain uskallettava mennä sitä kohti, sillä se voi toteutua. Toki tavoitteen tulee olla jossain määrin realistinen ja saavutettavissa. Ruotsin prinsessaksi tuskin pääsee kukaan meistä, mutta minä tai sinä koulunpenkille – täysin mahdollista.
Ja jotta tavoitteet eivät jäisi vain sanahelinäksi, ja sille haluisin kyllä, mutta – tai olisipa kiva, mutta -asteelle, olen toiminut seuraavasti:
1 Kirjasin tavoitteeni muistivihkoon.
2 Listasin tavoitteen toteutumisen hyödyt. Kun teen niin, motivaatio tekemiseen kasvaa ja tavoite myös konkretisoituu. Epämääräisiä tavoitteita kun on hankala toteuttaa. Miten ne voisivatkaan toteutua, jos itsekään ei tiedä, mihin tähtää tai mitä haluaa.
3 Loin ja luon yhä mielikuvia siitä, että tavoitteeni on jo toteutunut ja vieläpä yli odotusten. Vaikka usein uskon siihen, että jotain asiaa tehdessä on parasta keskittyä tekemiseen eikä lopputulokseen, vähintään ennen pelin alkua on hyvä käydä läpi se maali, johon tähtää. Kun kuvittelee itsensä maalissa, se vahvistaa uskomista omiin mahdollisuuksiin saavuttaa tavoite.
4 Mietin, mistä saan energiaa tavoitteeni toteuttamiseen ja teen kyseisiä asioita. Itselleni supertärkeitä ovat esimerkiksi uni ja liikunta. Menen useimmiten nukkumaan taaperoiden aikaan ja herään virkkuna yhtä aikaisin kuin naapurin seniorit.
5 Jaoin tavoitteeni vaatimattomampiin osa-alueisiin, vaikka tarvittaessa olen kyllä erittäin valmis myös harppaamaan jättiloikan pienten askelien sijaan.
Lahjo ja palkitse
Ja vielä tärkein asia, itseä pitää muistaa kannustaa, lahjoa ja palkita, kun homma etenee. Vaikka olenkin enemmän KonMari-henkinen ihminen, ostin juuri itselleni uudet treenihousut (katso kuva), koska palkinto. Ja mikäs sen parempi hankinta kuin asia, jota tarvitsee arjessa.
Mutta: kannustaminen ja palkitseminenkaan eivät auta, jos ei itse usko omiin mahdollisuuksiinsa. Oli tavoitteena sitten pullea kukkaro, opiskelupaikka, lihaksikkaampi takapuoli tai uusi duuni, itsen on pakko jaksaa uskoa omiin tsäänsseihin, muiden mielipiteistä välittämättä. Jos sisimmässään ei edes ajattele onnistuvansa, sitten tavoitekin on turha.
Jossain vaiheessa voi myös julkistaa oman tavoitteensa esimerkiksi perhepiirissä tai Facebookissa, jotta saisi tukea muilta. Sosiaalinen paine tuuppaa eteenpäin ja pakottaa toimimaan. Julkisesti kannattaa toimia erityisesti liikuntaan liittyvissä tavoitteissa. Kaikkia tavoitteita en ehkä julkistaisi, on kiva puuhastella myös omassa rauhassa.Muilta ihmisiltä voi myös pyytää apua. Kukaan ei oikeasti pärjää yksin tässä maailmassa.
Anna sille nimi
Jostain muuten myös luin, että tavoitteelle kannattaa keksiä vetävä nimi, jotta se houkuttelisi askaroimaan enemmän sen parissa. Lihaksikkaampi takapuoli (joka ei ole valitettavasti omien tavoitteideni joukossa) voisi olla nimeltään vaikkapa pikajuoksijan pakarat. Ja hei, niiltä epätoivon hetkiltä tai takapakilta tuskin voi välttyä. Silloin kannattaa miettiä niitä asioita, joissa on jo onnistunut ja tuuletella niitä ihan täysillä.
Aletaan hommiin! Kepeää keskiviikkoa!
Ida Saukkomaa
Kiitos ihanasta blogista! Jossain postauksessa mainitsit lukemastasi kirjasta, jossa teemana on se että vastoinkäyminen voi ollakin parasta mitä sinulle on sattunut(tai ainakin jotain tähän suuntaan). Tarkoitus oli ottaa kirjavinkki muistiin, nyt olen puoli tuntia koittanut metsästää kyseistä postausta blogistasi tuloksetta 😀 Voisitko millään kertoa kyseisen kirjan nimen? 😀
Jenny B-H
Kiitos Ida kommentistasi ja palautteesta! Itsenikin piti hetken miettiä, että mitähän kirjaa tarkoitit. Sitten ymmärsin, että kyse oli varmaankin tästä postauksesta: http://blogit.kauneusjaterveys.fi/vastaiskuankeudelle/tyopiste-kotona-ekat-terveiset-kotitoimistolta/
Eli Chriss Prentissin kirja Zen ja onnellisuuden taito. Jos kirjaa ei löydy Adlibriksesta tai muista kirjakaupoista, kirjastosta varmasti. Ja multakin sen saa lainaan hätätapauksessa 😀
Ihanaa torstaipäivän jatkoa sulle!
Ida Saukkomaa
Jee, kiitos paljon vaivannäöstä Jenny, laitoin kirjastoon varauksen! Ps. Kummatkin kirjasi ovat lähes viikottain elämässäni mukana ja ensimmäinen niistä auttoi aikanaan nihkeän elämänvaiheen läpi pääsyssä:) Kiitos <3
Ida
Jenny B-H
Ei kestä Ida, toivottavasti kirja saapuu pian luettavaksesi! Ja mahtava kuulla, että kirjoistani on ollut iloa! Lämmittää suuresti mieltäni 🙂