Myötätuntoa itselle
Tammikuussa moni teki itselleen lupauksia kesäkunnosta. Se on ihan ookoo, jos samalla muistaa osoittaa myötätuntoa itselle. Suuri osa tammikuisista lupauksista liittyi varmasti terveyteen, mutta luultavasti myös ulkonäköön. Muistatko vielä, kun pimeänä ja kylmänä iltana treenisali pullisteli innokkaita ihmisiä, jotka tavoittelevat parempaa elämää, uutta minää ja onnellisempaa tulevaisuutta?
Moni saattoi lipsauttaa huuliltaan ajatuksen siitä, että sitten kun painan 10 kiloa vähemmän, sitten kun minulla on lihaksia ja sitten kun vain näytän siltä ja tältä, sitten on kaikki hyvin. Sitten olen onnellinen. Sitten elämäni on täydellistä tai vähintäänkin sata kertaa ihanampaa. No höpöhöpö, sanon minä.
Moni saattoi asettaa myös itselleen niin kovat tavoitteet ja paineet, että innostus elämänmuutoksesta lopahti viikoissa. Sitten olikin helppo syyllistyä ja vaipua sohvalle vihaamaan itseään. Palata vanhaan ja ihmetellä, miksi mikään ei muuttunut. Ja nyt, kun kesä lähestyy, monella käy mielessä aloittaa pikadieetti (ei toimi) tai panikointi (ei auta) uudestaan.
Stoppi rumille puheille
Ihastuttava kaverini kirjoitti kerran Facebookissaan aloittaneensa kesäkuntoon pääsemisen nousemalla vaa’alle. Samaan hengenvetoon hän varoitti meitä muita tekemästä samaa. Hiljattain vaateputiikissa kuulin naisen äänen huikkaavan verhon toisella puolella odottavalle ystävälle, että voi luoja miten mä voin olla näin ällöttävä. Mä en tuu ikinä vaatekauppaan tai ehkä vain jään tänne sovituskoppiin enkä tule koskaan ulos. Ja kuinka ollakaan, kopista astahti ulos kaunis nainen, kuka tahansa meistä. Valmentaja kun olen, välillä kyselen ystäviltäni, mikä heissä heidän itsensä mielestä on parasta. Usein vastaus on hämmentynyt: ai parasta? Nyt pitää kyllä miettiä. Kamoon, helpompaa on keksiä huonoja asioita, niitä tiedän heti kymmenen! Tehdessäni valokuvaajien Raisa Kyllikki Ranta ja Laura Oja kanssa kirjan 32 upeasta eri-ikäisestä tatuoidusta naisesta yllätyin, kun toiset heistä omat kuvansa nähtyään kokivat ensin ahdistusta. Minä kun taas näin pelkkää kauneutta, sekä sisäistä että ulkoista. Jokainen heistä oli upea, ihastuttava, muttei ehkä osannut olla kovin myötätuntoinen itselleen.
No, helppo se on täältä huudella. Itsekin olen kriittinen omia kuviani kohtaan. Tosin nykyään osaan katsoa kuvistani minuutin alkupaniikin jälkeen myös hyviä puoliani. Ja tiedän toki sen, että itsensä hyväksymisestä on iisiä puhua, toteutus on toki haasteellisempaa. Olen itsekin sortunut arvostelemaan ulkomuotoani peilin äärellä. Kyllä, minäkin olen joskus harkinnut jäädä sovituskoppiin asumaan sitä ennen selluliittejani tuskallisen inhon vallassa puristellen.
Jossakin vaiheessa kuitenkin oivalsin, että tie niin onnellisempaan kuin terveempään, energisempään ja iloisempaankin minään ei käy pelkästään treenisalin kautta eikä erityisesti itseinhon, itsevihan tai itsensä syyllistämisen kautta. Sen onnellisemman, terveemmän, energisemmän ja iloisemman minän resepti on oikeastaan aika yksinkertainen: itsensä rakastaminen ja myötätunnon osoittaminen itselle.
Osoita myötätuntoa itselle
Entäpä jos sinäkin ensi kerralla ahdistuksen puskiessa päälle et soimaisi itseäsi siitä, että sortsit puristavat. Katsoisit itseäsi rakkaudella ja sanoisit lempeästi, että olet hyvä ja kelpaat minulle tällaisena. Mutta jos kuitenkin tahdot muuttaa itseäsi, tee se rakkaudella ja lempeästi, ilon kautta.
Älä vihaa, syytä tai inhoa, sillä negatiivisuus ei ikinä voi johtaa myönteiseen lopputulokseen. Mitä enemmän itseä mollaa, sitä rankemmin omaa itsetuntoa painaa alas. Itselleen on syytä olla yhtä hyvä, ihana ja rakastavainen kuin muillekin maailman ihmisille.
Kehu siis itseäsi päivittäin ja mieti mieluummin hyviä puoliasi kuin huonoja. Ole myötätuntoinen itsellesi. Kun keskityt hyvään, hyvä lisääntyy. Kun vahvistat vahvuuksiasi, heikkoudet hiipuvat. Puhu itsellesi kuin rakkaille ihmisille ympärilläsi. Nimeä päivittäin vähintään kolme kohtaa, joista niin henkisessä kuin fyysisessä itsessäsi pidät, minä voin aloittaa: Pidän siitä, että minulla on vahvat jalat, suuret siniset silmät ja olen iloinen ja myönteinen persoona. Oho! Tuli neljä! Sinäkin huomaat, että se on itse asiassa helppoa, kun vain pääset alkuun. Kun keskityt hyvään itsessäsi, alat pian huomata enemmän myönteisiä asioita. Luotsaa itseäsi tietoisesti kohti hyvää oloa. Pysähdy rauhassa kuuntelemaan, minkälaisia asioita sydämelläsi liikkuu. Huomioi itseäsi. Anna ajatusten tulla ja mennä, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Älä jää vellomaan epäkohtiin. Turhan valittamisen sijaan ala toimia. Ja nyt on oivallinen hetki siirtyä myös sinne treenisalille!
Yksi onnellisemman sinun, minun ja meidän salaisuuksista on se, miten itseemme suhtaudumme. Kun sinä rakastat itseäsi, sen ihanan tunteen nostattama hyvä energia välittyy myös ympäristöösi ja samalla muutat maailmaa. Muutat maailmaa olemalla oma, ihana itsesi.
Pirjo-Liisa
Tulipa mieleeni vähän erilainen lähestymistapa aiheeseen. Laitoin vapun alla facebookiin profiilikuvaksi lakkiaiskuvani. Sitä katsoessani ihmettelin, että en silloin ymmärtänyt olevani ihan nätti nainen. Nyt olen kade sille. Kun jokainen kuitenkin vääjäämättäömästi vanhenee ja ikääntyminen muokkaa ulkonäköä, voisiko asiaa ajatella vuosikymmenen näkökulmasta. Miettiä, mitä kaksi-kolmekymmentä vuotta vanhempi minä sanoisi tämänpäiväisestä lookista. Oletettavasti minunkin 80-vuotias versioni kadehtisi sitä, miten nuorekkaalta nyt viisikymppisenä näytän.
Jenny B-H
Hei Pirjo-Liisa! Kiva, että kommentoit, kiitos! Ja mahtavaa, että olet löytänyt tänne KT:n puolellekin!
Erittäin kiinnostava ajatus ja todellakin, erityisesi ns. huonona hetkenä voisi todellakin miettiä, että mitä minä 30 vuoden päästä sanoisin itselleni nyt.
Taidanpa laittaa kokeiluun!
Oikein hyvää viikon alkua sulle! Aurinkoa!