Anteeksiannon voimasta
Ystävä- ja tuttavapiirissäni on tapahtunut kurjia sattumuksia viime aikoina. Sellaisia asioita, joista on vaikea päästä yli, ja asioita joista on todella vaikea päästä yli. Halauksia kaikille.
Itsekin olen ollut joskus aikaisemmin muutaman kerran tilanteessa, jolloin kuvittelin, etten voisi antaa anteeksi. Ikinä.
Olin väärässä. Aikaa se vie, mutta ainakin minun oli pakko tehdä niin. Siis vain itseni takia.
Viha ja katkeruuskin kuuluvat elämään, mutta loppujen lopuksi et niistä hyödy, siis pitemmän päälle. Mitä nopeammin pääset irti negatiivisista fiilareista, sitä paremmin alat voida. Vihainen voi olla ihmiselle tai asialle. Anteeksi voi antaa kummallekin.
Kirjoitin talvella anteeksiannosta Fit-lehteen. Tässä kiteytettynä juttuni pääpointit:
1 Anteeksiannolla on nykyään iso rooli eheytymisessä. Jos ajattelet, että et voi antaa toiselle anteeksi, aivosi ovat sisäistäneet kyseisen kaavan. Ryvet huonossa olossa, ja kostat tällä tavoin loukkaajan sijaan itsellesi.
2 Vaikka loukkaaja ei osoittaisi katumuksen merkkejä, anna hänelle silti anteeksi. Vain siten voit antaa hänen olla ja edetä itse elämässäsi.
3 Joskus loukattu ymmärtää loukkaajaa siksi, että hänellä on traumaattinen tausta. Loukattu ei kuitenkaan ole vastuussa häntä satuttaneen ihmisen henkisestä hyvinvoinnista. Anteeksiannon ei myöskään pidä tapahtua siksi, että koet sen velvollisuutena tai pakkona. Se saa tapahtua omista itsekkäistä syistäsi. Säännöstele sitä: Jos toinen aina rikkoo, pyytää ja myös saa anteeksi, tilanne tuskin tulee muuttumaan.
4 Älä siedä kaikkea. Rankemmissa loukkauksissa sanat eivät ratkaise, vaan muutos käytöksessä. Usein rikkoja ymmärtää virheensä kerrasta. Asia on voinut loukata kuitenkin niin paljon, että tekijän pyyteettömyyteen on vaikea uskoa. Jos toinen on vilpitön, anna anteeksi mahdollisimman pian. Muuten voit pitää toista henkisessä hirttosilmukassa, jota on helppo tahtomattaankin kiristää aina tilaisuuden tullen. Silloin kumpikaan osapuoli ei voi hyvin, ja molemmat katkeroituivat.
5 Vaikka anteeksianto helpottaisi syyllisen henkistä pahoinvointia, eniten hyödyt siitä itse. Olisi surullista huomata eläkeiässä, että vuosikymmenet kuluivat katkeruuden vallassa.
6 Joskus joku voi satuttaa todella syvästi. Päätät itse, annatko anteeksi. Jos anteeksianto tuntuu sillä hetkellä pakolta, odota hetki ja kypsyttele asiaa. Pakolla tehty ratkaisu ei johda hyvään.
7 Parhaimmillaan anteeksianto antaa uuden mahdollisuuden molemmille osapuolille ja lujittaa ihmissuhdetta. Loukattu vapauttaa rikkojan sijaan itsensä. Harmin aiheuttajalle se antaa mahdollisuuden pohtia käytöstänsä, korjata toimintaansa ja hakea ulkopuolista apua.
Ja miten se sitten tapahtuu:
1 Itselle: Hoe ruokakaupan kassajonossa tai bussipysäkillä lausetta ”annan itselleni anteeksi sen, että karjuin lapsilleni”. Psyykkeesi vastaanottaa viestin, ja saavutat rauhan. Se on mahdollista, kun tiedostat, miten ja mitä tahdot antaa anteeksi itsellesi.
2 Usein vaikeus antaa itselleen anteeksi liittyy perfektionismiin, suorittamiseen, häpeään tai syyllisyyteen. Miksi vaadit itseltäsi niin paljon? Voisitko hellittää jossain asiassa?
3 Oli vääryyksistä kulunut viikkoja tai vuosia, oman sisäisen anteeksianto-ohjelmansa voi käynnistää milloin vain. Kun alat todeta mielessäsi, että ”voinkin antaa anteeksi Pentille”, aivot lopulta omaksuvat uuden tiedon vanhan tilalle. Hoe lausetta esimerkiksi sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Joku huomaa muutoksen muutamassa viikossa, toisella se vie kuukausia, mutta lopulta suhde loukkaajaan alkaa muuttua. Vääryyksiä ei tarvitse unohtaa eikä hyväksyä, mutta ilman persiistä olevaa oloa (näin ei lukenut lehdessä, heh) voi elää.
4 Laita loukkaajan kuva jääkaapin oveen tai kalenterisi väliin. Vilkaise kuvaa päivittäin. Jonkin ajan kuluttua huomaat, että katsot kuvaa huvittuneena. Huomaat miettiväsi, että miten te edes satuitte tekemisiin keskenänne. Sitten revi kuva ja jatka elämääsi. Kun asia tai ihminen ei enää aiheuta tunnekuohua, olet selvinnyt.
Elämä ei aina suju kuin laulu, leikki tai tanssi. Älä anna periksi, nekin ajat vielä koittavat!
(Juttua varten haastattelin kirjailija, terapeutti ja kouluttaja Salme Blomsteria sekä kirjailija, perheterapeutti sekä kouluttaja Pekka Hämäläistä.)
Anzi
Hyvä kirjoitus! Olen itse alkanut vasta viimeisen 3–4 vuoden aikana päästä yli tietyistä vanhoista katkeruuksista ja käyttäytymismalleista. Vasta nyt, kolmikymppisenä, monet menneisyyden sattumukset ja loukkaukset joista jotkut ovat pahojakin, ovat saaneet ylleen sen verran ajan patinaa että ne on voinut siivota mielen ullakolle siihen laatikkoon, jonka päällä lukee ”Ollutta ja mennyttä”.
Siinä mielessä olen kokenut aikuistumisen olevan helpotus, kun alkaa viimein saamaan jotain järkeä ja tolkkua tähän touhuun ja ymmärtää, että joitain asioita nyt on vaan turha vatvoa.
jennyhe
Kiitos Anzi!
Ei ole aina helppoa antaa anteeksi, vaikka olisi päättänytkin tehdä sen. Itse olen huomannut, että ajan kanssa. Jossain vaiheessa vatvominen on hyvä lopettaa, ja mennä eteenpäin. Se vie jokaisella oman aikansa, näin ajattelen.