Ekaa kertaa sup-laudalla? Lue aloittelijan vinkit aloittelijalle!

Oletko sinä kokeillut trendilaji suppausta? Siis sitä, jossa seistään vedessä laudan päällä ja melotaan. Minusta tuntuu, että suppaus saattaa olla seuraava zumba tai sauvakävely! Niin moni sitä tuntuu harrastavan.

Jos et vielä ole kokeillut, mutta haluaisit, kerron sinulle pari vinkkiä. Huolimatta siitä, että itse pulahdin kuvausten päälle toukokuiseen kymmenasteiseen veteen, uuh, ei niin mukavaa se!

Itselleen nauramisen opettelu on hyväksi

Joskus on hyvä osata nauraa itselleen. Jos ei vielä osaa, itselleen nauramisen taidon voi opetella. Sen lisäksi saattaa tarvita uimataitoa ja nopeaa reagointikykyä! Ja jos plumpsahtaa veteen, mikä on oikeasti harvinaista, säikähtää ei kannata. Lauta nimittäin toimii pelastusvälineenä, sillä se ei käänny tai uppoa. Lisäksi kelluntaliivi on hyvä olla päällä ainakin erityisesti luonnonvesillä. Polvitaipeen alle kiinnitettävä karkuremmi estää laudan liukumisen suppaajan ulottumattomiin.

Suppailemaan tunnin parin kestävän alkeiskurssin kautta

Kesän Voi Hyvin -lehden Onnenpostia-palstallani oli vinkkejä siihen, mitä pitää huomioida, kun kokeilee sup-lautaa ensimmäisen kerran. Itse olin ennen jutun tekoa ollut kerran sup-laudalla. Silloin joogasin Yoga Angelin tunnilla uima-altaalla, eikä meressäkään suppailu pelottanut minua. Tiesin nimittäin, että lauta on tukeva ja ainakin tuntuu vakaalta.

Sain testata suppailua Munkkiniemessä TwentyKnotsilla, missä myös opastus oli erittäin kannustavaa ja osaavaa. Olin jonkin verran katsellut suppailijoita niin Töölönlahdella kuin muuallakin. Opastus oli ainakin itselleni tarpeen, sillä muuten olisin melonut liian pystysuorassa asennossa. Uuden lajin haltuunotossa onkin aina hyvä, että on joku konkari kertomassa tekniikasta ja asioista, jotka pitää huomioida. Sup-lautailu sopii jokaiselle ja kaikenikäisille, mutta suosittelen silti parin tunnin alkeiskurssia. Siellä oppii niin vesille lähdön, melontatekniikan kuin suunnan vaihtamisenkin.

Sama fiilis kuin murtsikahiihdossa

Moni näyttää suppailevan niin, että vartalo on koko ajan ihan suorassa ja vettä kauhotaan vain käsivoimilla. Itsekään en tiennyt sitä, että melalla pitää uskaltaa kurottaa pitkälle eteen. Sen jälkeen keho vedetään melan luokse aivan kuin murtsikahiihdon tasatyönnössä. Veto tehdään suorin käsin niin, että lantiosta taitetaan eteenpäin ja otetaan voima keskikehosta. Oli vaikeaa muistaa pitää kädet suorina, mutta pikku hiljaa totuin siihenkin.

Opin myös, että hiekkaranta on helpoin ja turvallisin lähtö- ja paluuasema. Lauta työnnetään ensin vesille ja sen päälle noustaan noin pohkeeseen ylettyvästä vedestä. Liikkeelle lähdetään polviltaan. Polviltaan (tai seistessä jalkapohjat) ovat laudan keskikohdan kantoremmin molemmin puolin lantionlevyisessä haarassa. Polvet ovat hieman pehmeinä.

Kun sitten laudalla noustaan seisomaan, annetaan ensin melalla vauhtia. Sitten mela asetetaan vaakatasoon laudalle polvien eteen, otetaan katseelle kiintopiste ja noustaan polvi kerrallaan ylös. Mela nostetaan laudalta ja ylhäällä otetaan heti pari vetoa lisää, jotta tasapaino pysyy paremmin.

Itse pääsin myös kokeilemaan, miltä pumpattavan laudan täyttäminen tuntui. Aika uskomatonta, että sellainen mahtuu pakattuna pienenkin auton takaluukkuun tai kulkee laukussa pyöräillessä. Lauta on suppailuvalmiina alle vartissa ja täyttämisen voi ottaa alkulämmittelynä.

Koska itse suppailin toukokuussa, vaatteita sai olla päällä enemmän. Nyt elokuussa pärjää hyvin paljailla jaloilla, sortseilla ja topilla.

Pulahdus meriveteen

No miten sitten päädyin veteen?

Selvisin reilun tunnin suppailusta täysin kuivana rantaan kahdesti ja sain vielä kiitosta siitä, että opin tekniikkaa nopeasti. Mukana ollut kuvaajani halusi vielä hioa lehteen tulevan jutun aloituskuvaa, komensi minut vesille ja huuteli laiturilta ohjeita. Aloin olla jo hieman kärsimätön, vaikka pyrin kuuntelemaan kuvaajani ohjeita ja toimimaan niiden mukaan. Sitten suustani lipsahti lause, että tule kuule itse tänne melomaan ja siitä kului ehkä puoli minuuttia, kun erehdyksissä astahdin jalalla taaksepäin ja se oli menoa se. Niin se karma taisi toimia!

Siinä vaiheessa, kun huomasin tippuvani kohtuullisen viileään veteen, en voinut tehdä enää mitään. Enkä meinannut päästä heti laudalle takaisin, sillä naurusta ei tullut loppua. Ja oikeasti, lauta on hyvin vakaa, kunhan ei ota sen päällä tanssiaskelia, kuten minä!

Loppupäivä kului sitten umpijäässä kotisohvalla viltin alla. Onneksi oli vaihtovaatteet mukana, ensi kerralla pakkaan kassiin myös pyyhkeen.

Silti haaveilen siitä, että voisin hommata sup-laudan kesämökille. Ohi ajavien veneiden aallot toisivat mukanaan hieman uusia haasteita.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!